Suurhuijaus, sekasorto vai täysi kapina – viimeksi näissä vaaleissa kuoli tuhat ihmistä

Nigerian vaihtoehdot näyttävät huonoilta. Lisäksi Boko Haram vannoo vievänsä maan sekasortoon.
Afrikka 27.3.2015 20:00
Oppositiojohtaja Muhammadu Buharin vaalimainoksia Daurassa Pohjois-Nigeriassa 27. maaliskuuta 2015. © Ben Curtis / AP / LEHTIKUVA

Aina on tietysti mahdollista, että Nigerian yhdistetyt presidentin- ja parlamenttivaalit lauantaina 28. maaliskuuta sujuvat rauhanomaisesti ja vailla vaalivilppiä eikä lopputulos tällä kertaa johda lähes tuhannen ihmisen kuolemaan mellakoissa niin kuin viimeksi neljä vuotta sitten.

Vaihtoehtoon vain ei kovin moni poliittinen tarkkailija usko. Nigerialaismedian etukäteisarviot vaalien kulusta ja lopputuloksesta eivät ole mairittelevia.

Ovet on jo joka tapauksessa lyöty lukkoon. Nigeria sulki kaikki valtionrajansa keskiviikkona keskiyöllä, jotta vaaleja ei häirittäisi. Ne avataan uudelleen vasta äänestyksen päätyttyä. Siihen asti lähes 180 miljoonaa nigerialaista pysyvät kotimaassa, eikä vieraita oteta vastaan.

Afrikan väekkäimmälle valtiolle piti valita presidentti ja parlamentti jo helmikuussa, mutta presidentti Goodluck Jonathan lykkäsi vaaleja kuudella viikolla, ”jotta armeija ehtisi vakauttaa maan pohjoisosat”.

Sekavaa ääri-islamilaista sanomaa julistava asejoukko Boko Haram on tappanut siellä parin viime vuoden kuluessa yli 10 000 nigerialaista ja ajanut 1,5 miljoonaa evakoiksi. Se vannoo tekevänsä kaikkensa suistaakseen sekasortoon äänestykset, joita leimaavat jo ennakkoon myös epäilyt laajasta vaalivilpistä.

Presidentti olisi halunnut lykätä vaaleja vielä uudelleenkin mutta joutui taipumaan, kun vaalilautakunnan puheenjohtaja Attahiru Jega pisti jyrkästi kampoihin. Jega muistutti, että perustuslain mukaan vaalit on pakko pitää nyt. Jättivaaleissa piti valita myös kaikkien 36 osavaltion maaherrat, mutta tämä äänestys siirrettiin vielä pitemmälle huhtikuun puoliväliin.

Valtakoneiston vaalihaluttomuus johtuu siitä, että Jonathan ja hänen PDP-puolueensa pelkäävät häviötä. PDP on hallinnut Nigeriaa siitä lähtien kun maa siirtyi kansanvaltaan vuonna 2000. Sen johtajille ja tukijoille kyse on vähintään yhtä paljon elinkeinosta kuin poliittisesta asemasta.

Nigerian öljytulojen voitelemassa korruptiotaloudessa valta-asema yleensä lihottaa enemmän kuin rasittaa raskailla töillä.

 

Kansalaiset ovat kyllä tehneet parhaansa maailman tämän vuoden suurimmissa vaaleissa. Yli 80 prosenttia äänioikeutetuista eli lähes 69 miljoonaa nigerialaista rekisteröitynyt äänestäjäksi ja suuri osa aikoo oikeuttaan myös käyttää.

Ongelma on, että tavallisten nigerialaisten tunnollisuudella ja ahkeruudella ei ennenkään ole ollut suurta merkitystä yhteiskunnan kurssista päätettäessä.

Vaalien sekava valmistelu tarkoittaa, että Boko Haram saattaa hyvinkin pystyä toteuttamaan uhkauksensa ainakin maan pohjoisosissa.

Nigerian armeija on tehnyt viime viikkoina paljon julkisuutta saaneita ”suurhyökkäyksiä” Boko Haramin kimppuun. Ne ovat osoittautumassa Jonathanin vaalimainokseksi ilman aitoa tehoa. Näyttävät operaatiot oli pakko tehdä, vaikka hyökkäyksistä ei koitunut todellista sotilaallista hyötyä.

Jonathania syytetään entistä suoremmin, että hän on pääasiassa pyrkinyt käyttämään hätää kärsivien epätoivoa vaaliaseenaan eikä lieventämään sitä.

Samoin hän toimi viime vuoden kevään tyttökaappauksen yhteydessä. Silloin presidentti vetkutteli ja vakuutteli kansalaisille ja kansainväliselle yhteisölle tekevänsä kaikkensa, että Boko Haramin kaappaamat yli 250 koulutyttöä vapautetaan.

Mitään ei tapahtunut. Tytöt jäivät Boko Haramin seksiorjiksi tai myytiin muille.

Sen jälkeen tyttöjä on ryöstetty runsaasti lisää.

 

Boko Haram on liittoutunut Syyriaan ja Irakiin ”islamilaisen valtion” perustaneen hengenheimolaisensa Isisin kanssa.

Vaikka järjestöjä erottaa yli  3000 kilometrin välimatka, niiden välillä on jo hyvän aikaa kulkenut toimiva etappitie. Se kulkee Saharan, Pohjois-Afrikan ja Siinain niemimaan väkivaltaisten ääriliikkeiden tukialueiden kautta.

Tiivistyvä yhteistyö tuottaa uusia riskitekijöitä. Länsimaisten kidnappaukset Nigerian tähän asti suhteellisen turvallisina pidetyiltä alueilta saattavat yleistyä. Monien tarkkailijoiden mielestä on ihme, ettei siepattujen jälleenmyynti Isisiin rituaaliteurastuksiin tai lunnaspanteiksi ole jo alkanut.

Vaalit ovat Nigerian tärkein kansanvallan käytännön harjoitus vuosikymmeniin. Niiden sotkeminen vaikka Boko Haramin kautta on Isisille tärkeää. Sitä on Lähi-idässä murjottu viime aikoina niin näkyvästi, että se kaipaa kipeästi uutta propagandavoittoa.

Isisin länsimaisia rivimiehiä herkeämättä kalastava julkisuuskoneisto haluaa taatusti hyödyntää jokaisen mahdollisen pommi-iskun tai veriteon äänestyspaikoilla. Järjestö onkin kehottanut kaikkia afrikkalaisia muslimeja liittymään pyhään sotaan liittolaisensa riveissä.

 

Ennen kansanvaltaan siirtymistä nigerialaisia piinasivat 34 vuoden ajan erilaiset sotilashallitukset ja -kaappaukset.

Jonathanin päävastustaja Muhammadu Buhari on yksi 1980-luvun kovaotteisista sotilasdiktaattoreista. Hänen lyhyt valtakautensa oli raaka ja tyly, täynnä pidätyksiä, kidutusta ja teloituksia.

Kireä tilanne on kuitenkin pelannut Buharin ja hänen APC-puolueensa pussiin, vaikka Jonathanin taktikointi onnistui estämään vaalit juuri silloin, kun hänen kannatuksensa oli korkeimmillaan.

Nigerialaisilla ja myös kansainvälisellä yhteisöllä näyttääkin olevan vaaleista tarjolla vain huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja.

Jos presidenttinä jatkaa Jonathan, väkivaltaa saadaan tuskin kuriin lähiaikoina. Hänen kaudellaan Boko Haram on päästetty lähes vapaasti kasvamaan maan pohjoisosissa eikä hän osaa vieläkään osaa suhtautua siihen vakavasti.

Päinvastoin Boko Haramin irvokas itseoppinut imaami Abubakar Shekau saattaa laajentaa islamin nimissä ryöstelevää, orjuuttavaa ja tappavaa ”kalifaattiaan”.

Mikäli valtaan nousee Buhari, hän voi ajaa Nigerian täysmittaiseen sotaan pohjoisessa. Sen varjolla hän saattaa kaventaa kansalaisoikeuksia tuntuvasti tylyin poikkeusmääräyksin. Tästä hänellä on rutkasti kokemusta aiemmalta valtakaudeltaan.

Buhari on vannonut lopettavansa Boko Haramin kovakätisesti ja ”johtavansa joukkoja edestä”. Häntä eivät ole juuri kiinnostaneet muistutukset, että kapinaan ei ole toimivaa aseellista ratkaisua vaan se hiipuu ainoastaan, jos valtiovallan vuosikymmeniä syrjimien pohjoisosien muslimien elinoloja vihdoinkin ryhdytään kohentamaan näkyvästi.

Buharia kuvataan jääräpääksi, jolla on selkeät mutta yksinkertaiset näkemykset asioiden tilasta ja joka harvoin kuuntelee muiden neuvoja. Hän on ilmoittanut, ettei hän aio sietää kapinointia, tihutöitä tai talouden vahingoittamisyrityksiä.

Hänellä on kuitenkin vahvaa kannatusta. Boko Haramin väkivaltaan on uuvuttu. Varsinkin armeijan piireissä karsastetaan syvästi Jonathania ja nähdään Buhari ”omana miehenä”.

 

Nigerian siviilipresidentit ovat yleensä varoneet antamasta kenraaleille liikaa aseita käsiin. Heitä ei ole päästetty kasvamaan vahvoiksi mielipidevaikuttajiksi sen enempää kansalaisten kuin sotilaidenkaan silmissä.

Armeija on saanut tulla toimeen keskimäärin kehnolla kalustolla ja määrärahoilla. Puolustusmäärärahat tosin ovat vastanneet neljäsosaa Nigerian koko budjetista, mutta niistä suuri osa on hävinnyt jonnekin jälkiä jättämättä.

Sekin on auttanut Boko Haramia menestymään. Sitä vastaan heitettyjen joukkojen ja niiden johtajien taistelumoraali on kehno.

Kaiken lisäksi hallitus on värvännyt Boko Haramin vastaisiin operaatioihinsa asiantuntijoiksi eteläafrikkalaisia palkkasotureita. Heille on maksettu yli 300 euron päiväpalkkoja enemmän kuin oma alempi päällystö ja rivimiehet ansaitsevat kuukaudessa.

Moni upseeri on hyödyntänyt lähikontaktia vihollisiin myymällä heille palkkansa jatkeeksi sotatarvikkeita armeijan varastoista.

Buhari osoittautui sitä paitsi valtakaudellaan lähes ainoaksi Nigerian hallitsijaksi, joka on kieltäytynyt kasvattamasta omaisuuttaan ja yrittänyt panna muidenkin lahjonnan kuriin.

 

Nigeria on Afrikan merkittävin öljyntuottaja ja suurin kansantalous. Lähes mikä tahansa vaalien lopputulos voi lisätä epävakautta raakaöljyn maailmanmarkkinoilla.

Nigerian talous on kasvanut Jonathanin hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta.  Kasvu on perustunut öljyn hyvään maailmanmarkkinahintaan. Kasvukauden aikanakin köyhien määrä on lisääntynyt. Öljynhinnan lasku tekee heidän asemansa yhä ahtaammaksi.

Öljy tuo Nigerialle neljä viidesosaa sen valtiontuloista. Sen päätuotantoalue maan eteläosissa Nigerjoen suistoalueilla on taas kapinan partaalla. Vaalituloksesta riippuu, alkaako sytytyslanka sähistä.

Kapinahalu kumpuaa alueen väestön syvästä katkeruudesta: heidän luonnonvaransa imetään muualle ilman, että siitä koituu heidän elämäänsä juuri muuta näkyvää muutosta kuin käyttökelvottomiksi saastuneet kalavedet ja pilatut metsät.

Hallitus neuvotteli etelän öljyalueiden kanssa vuonna 2009 kuusivuotisen sopimuksen, jossa öljyalalle suuria tappioita tuottaneille asejoukoille luvattiin armahdus, koulutusta ja kehitysrahaa. Sen seurauksena 25 000 kapinallista laski aseensa. Sopimus päättyy tämän vuoden loppupuolella.

Kapinalliset ovat uhanneet aloittaa taistelut uudelleen, jos Buhari voittaa.