Boko Haramin imaami opettaa: ”Pikkutytöt orjiksi ja vaimoiksi”

Nigeria päätti siirtää useita vaaleja terroristijärjestön takia.
Afrikka 14.2.2015 18:00
Kuvakaappaus Boko Haramin videolta, jossa terroristijärjestön johtaja Abubakar Shekau antaa lausuntoa. Järjestö julkaisi videon 9. tammikuuta 2015. © AFP / Lehtikuva

”Afrikan kuninkaat, olette myöhässä! Mutta haastan teidät silti hyökkäämään kimppuuni!”

”Pikkutytöt orjiksi ja vaimoiksi. Niin Koraani opettaa. Ja tulkintaa arvostelevilta maltillisilta muslimeilta henki pois!”

Boko Haramin ”imaami” Abubakar Shekau uhoaa voimansa tunnossa. Hän on äänitorvi terroristijärjestössä, joka on yksi irvokkaimmista islamin nimissä ryöstelevistä ja tappavista Allahin väärinkäyttäjistä.

Nigerian hallitus myönsi vastikään Shekaulle kyseenalaisen kunnian siitä, että täksi viikonlopuksi suunnitellut presidentin-, maaherran- ja eduskuntavaalit lykätään turvallisuussyistä pitkälle kevääseen.

Nigerian pohjois- ja koillisosissa toimiva ääri-islamilainen Boko Haram on surmannut viiden vuoden aikana 18 000 siviiliä ja ajanut puolitoista miljoonaa ihmistä kotoaan. Sen terrori koettelee jo viiden miljoonan ihmisen arkea. Tammikuussa se teki toistaiseksi rankimman iskunsa tuhotessaan maan tasalle Bagan pikkukaupungin ja tappaen joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 2000 ihmistä.

Bagan iskun jälkeen Shekau on videoviesteissään ilmoittanut hoitelevansa saman tien pois pelistä myös Nigerian presidentin ja hänen tärkeimmän vaalivastustajansa, Nigerian kaikkien 36 osavaltion maaherrat sekä naapurimaiden Nigerin, Tšadin ja Kamerunin valtiojohdon.

Samalla hän on jatkanut ilkkumistaan Nigerian armeijalle ja kansainväliselle yhteisölle, jotka ovat turhaan jahdanneet hänen viime keväänä kaappaamiaan yli 250 koulutyttöä. Suurin osa heistä on ollut kohta jo vuoden pyssymiesten ”vaimoina” tai on myyty eteenpäin orjiksi.

Koulutyttökaappaus oli ruma ja nolo isku Nigerian hallitukselle, mutta pitkään valmisteltujen vaalien peruminen on täydellinen nöyryytys. Niitä pidetään tärkeimpinä sen jälkeen, kun Nigeria vuonna 2000 siirtyi kansanvaltaan. Sitä ennen maa joutui sietämään 34 vuotta erilaisia sotilashallituksia ja -kaappauksia.

Presidentinvaalit pidetään vasta maaliskuun lopulla, koska Nigerian armeija tarvitsee lisäaikaa varmistaakseen vaalien sujumisen levottomissa pohjoisosissa. Maaherrat ja kansanedustajat valitaan huhtikuun puolivälissä.

 

Järjetöntä, kuuluu Nigerian kirpeäsanaisen ja vilkkaan sosiaalisen median yleinen tuomio.

Miksi istuva presidentti Goodluck Jonathan ryösti kansalaisiltaan vaalit? Ja miten on mahdollista, että koko 178-miljoonaisen Nigerian annetaan tanssia pienen asejoukon edessä? Miksei Nigerian armeija, jota aina esitellään Afrikan tärkeimpien rauhanturvaoperaatioiden selkärankana, ei saa mitään aikaiseksi?

Syitä on monia ja kaikki presidentin ja hallituksen kannalta häpeällisiä.

Jonathan on vältellyt koko kautensa ajan johdonmukaisesti vastuuta Boko Haramin nitistämisestä.

Jonathan on kristitty, ja uskonnolla on suuri merkitys Nigerian sisäpolitiikassa. Hänen tukijoukkoihinsa ja puolestapuhujiinsa kuuluu runsaasti vaikutusvaltaisia ns. superpastoreita. Nämä ovat löyhäkielisiä ja hurmahenkisiä amerikkalaisperäisten helluntailaislahkojen saarnamiehiä, joiden julistuksesta suurin siunaus lankeaa heidän omille pankkitileilleen.

Veljeily heidän kanssaan on herättänyt runsaasti katkeruutta nigerialaisissa. Jonathan ei ole halunnut lietsoa sitä kärjistämällä pohjoisen levottomuuksia uskontojen vastakkainasetteluksi.

Ja mitä lähemmäs vaalit ovat tulleet, sitä enemmän Jonathanin PDP-puolue on pelännyt mahdollisten sotilaallisten takaiskujen haittaavan presidentin vaalityötä ja uudelleenvalintaa.

Siispä parempi esiintyä niin kuin ongelmaa ei olisikaan.

Presidentiltä kesti kaksi viikkoa lähettää ensimmäinen myötätunnon ilmaus omille kansalaisilleen tuhottuun Bagaan. Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tehdyssä iskussa menehtyneille ranskalaisille se lähti heti seuraavana päivänä.

 

Boko Haramin nitistäminen vaatisi myös huomattavaa armeijan vahvistamista ja kurinpalautusta. Sille tielle ei yksikään Nigerian presidentti ole halunnut lähteä sen jälkeen kun maa palasi siviilivaltaan.

Jonathan on edeltäjiensä lailla pitänyt pikemminkin huolta siitä, ettei armeijaan ja poliisiin ole päässyt kasvamaan suosittuja johtajia tai vahvoja me-henkisiä joukko-osastoja, jotka voisivat haastaa siviilihallinnon. Sotilaita ja yksikköjä kierrätetään paikasta toiseen nopeassa tahdissa, aseistus ja varustus ovat heikkoa tasoa ja vanhanaikaisia.

Samasta syystä Jonathan ei halua ulkovaltojen tukevan ja kouluttavan Nigerian armeijaa. Eikä sitä, että Afrikan unioni lähettäisi 7500 sotilaan kansainvälisen rauhaanpakottamisosaston kriisialueelle.

Suuri osa armeijan kehittämiseen tarkoitetuista määrärahoista on sitä paitsi hävinnyt niin kuin on maan tapana kaikessa valtionhallinnossa. Pohjoisosissa Boko Haramia vastaan toimivien joukkojen moraali onkin surkea. Useissa tapauksissa upseerien on paljastettu myyvän aseita Boko Haramille, varastavan määrärahoja ja hankkivan joukoilleen sekundatavaraa.

Näin voidaan toimia, koska Jonathan ei ole tehnyt mitään hillitäkseen Nigeriaan syöpynyttä syvää korruptiota.

Kun keskuspankin pääjohtaja taannoin ilmoitti, että Nigerian valtiollisesta öljy-yhtiöstä NNPC:stä on hävinnyt selittämättömällä tavalla 15 miljardia euroa, hänet erotettiin. Suurta puhallusta selvittävä tilintarkastus sen sijaan yritettiin ensin estää ja sen jälkeen sen johtopäätöksiä on pimitetty.

 

 

Nigeria on Afrikan runsasväkisin valtio ja suurin öljyntuottaja. Maan talous on kasvanut Jonathanin hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta. Silti kasvukauden aikanakin köyhien määrä on lisääntynyt.

Kasvu on perustunut öljyn hyvään maailmanmarkkinahintaan. Nyt kun se on romahtanut, köyhien asema käy yhä ahtaammaksi. Hyvinäkin aikoina Nigeria käyttää budjetistaan terveyspalveluihin vain seitsemän prosenttia puolet vähemmän kuin Afrikan maat keskimäärin.

Kaikki tämä on tehnyt Jonathanista erittäin epäsuositun. Koska merkit vaalitappiosta kasvavat jatkuvasti, hänen PDP-puolueensa on etsinyt jo kauan kuumeisesti syytä lykätä vaaleja.

Puolue on hallinnut Nigeriaa koko sen siviilivallan ajan. Se on lihottanut johtajansa ja tukijansa asemiin, joista he eivät halua missään nimessä luopua. Ylimmäksi suojelijaksi tarvitaan omaa presidenttiä. Hän ei Nigeriassa ole mikään seremoniallinen maanisä, vaan takavuosien Urho Kekkosen kaltainen komentaja.

Jonathanin keino on vierittää heikon hallinnon, kurittoman armeijan ja syvän korruption aiheuttamat ongelmat Boko Haramin syyksi. Samalla hän kalastaa apua ja sympatiaa ulkomaailmalta länsimailta korottamalla Boko Haramin al-Qaidan tärkeäksi liittolaiseksi ja itsensä eturintamaan taistelussa kansainvälistä terrorismia vastaan.

Tahtomattaan Jonathan kuitenkin korottaa Boko Haramin juuri sellaiseen arvoon mitä järjestö toivoo sen sijaan että sen jäseniä kohdeltaisiin raakuuksiin syyllistyvinä rikollisina.

 

Yhtä lailla Jonathanin hallinto on auttanut Boko Haramia luomaan itsestään kuvaa muslimien puolestapuhujina.

Se on herättänyt pohjoisen muslimiväestössä lähes yhtä paljon katkeruutta kuin Boko Haram. Siellä 72 prosenttia väestössä elää köyhyysrajan alapuolella, etelässä 27 prosenttia.

Vihaa hallitusta vastaan pitävät yllä myös Nigerian armeijan, poliisin ja turvallisuuspalvelun kovakouraiset otteet ja laajat ihmisoikeusloukkaukset.

Kaikki Nigerian hallitukset ovat jatkuvasti pitäneet maan pohjoisosat syrjässä kehityksestä sen jälkeen kun Britannia liitti Sokoton kalifaattina tunnetut alueet siirtomaahansa vuonna 1903. Se loi maan nykyisen jaon kristittyyn etelään ja islamilaiseen pohjoiseen.

Boko Haramin ideologia on vain jatke sanomalle, jota Nigerian pohjoisosien poliitikot, älymystö, sotilasjohtajat sekä perinteiset ja uskonnolliset johtajat ovat saarnanneet vuosikymmeniä moskeijoissa, kouluissa ja yliopistoissa.

Sen ydin on, että pohjoisosien perinteinen islamilainen yhteiskunta moraaliarvoineen on murskattu väkisin tuotujen kierojen läntisten tapojen ja opetuksen avulla. Ensin sen tekivät britit, sitten oma hallitus. Siksi osallistuminen mihin tahansa länsimaiseen on väärin.

Länsimaisuutta ovat kaikki koulut, sairaalat, terveyskeskukset tai  toiminnat, joissa on muita kuin vanhoillisinta islamilaisuutta edustavia tuotteita, tapoja tai työntekijöitä.

Ne ovat bokoa. Hausankielinen sana tarkoittaa asiaa, joka sisältää petoksen tai huijauksen. Haram tarkoittaa kiellettyä.

Suuri osa Boko Haramin iskuista kohdistuukin kouluihin ja koululaisiin, koska sen mielestä opetusta kuuluu antaa vain Koraania ulkolukuna pänttäävissä ja pyhän sodan aatetta julistavissa ääri-islamilaisissa koraanikouluissa. Ja niissäkin vain pojille.

Boko Haramin lyömistä haittaa, että se on onnistunut kanavoimaan syrjäytymisen ja kaunan vallanpitäjiä vastaan edukseen. Sen ajatuksilla on ollut runsaasti salaista tukea paikallishallinnossa ja armeijassa.

Ja kun Shekau viime elokuussa ilmoitti perustaneensa oman islamilaisen kalifaattinsa valtaamilleen alueille, hänen ja Boko Haramin verinen imago siistiytyi ainakin jonkin verran vanhoista hyvistä ajoista haaveilijoiden silmissä.

Harva kuitenkaan uskoo tosissaan, että Boko Haramilla on enää ideologista sanomaa. Se on hävinnyt sitä mukaa kun Shekaun valta on vahvistunut.

 

Shekau nousi järjestön johtoon sen jälkeen kun sen perustaja, rauhanomaista kansalaisvastarintaa saarnannut uskonoppinut Mohamed Yusuf monine tukijoineen surmattiin poliisin ja turvallisuuspalvelun pidättäminä vuonna 2009. Juuri nämä murhat veivät Boko Haramin aseellisen väkivallan tielle.

Shekaun sekavat ja kömpelöitä uskonnollisia perusteita julmuuksilleen luettelevat julistukset ovat vieraannuttaneet suurimman osan vanhoillisistakin muslimeista. Shekau on myös puhdistanut Boko Haramista maltilliset ainekset ja iskee jatkuvasti sitä arvostelevia maltillisia muslimipoliitikkoja ja uskonnollisia johtajia vastaan.

Uskollisuutta Boko Haram ostaa tai vuokraa rahalla. Pohjoisen kehnoissa oloissa siihen riittää pikkuraha. Muutamalla kymmenellä eurolla kuukaudessa on helppo värvätä epätoivoisia tai tulevaisuudenuskonsa menettäneitä nuoria, joilla ei ole muuta tapaa elättää itseään tai perhettään.

Ja mitä enemmän Boko Haram riehuu, sitä enemmän sillä riittää värvättäviä. Sen terrorin ja armeijan väkivaltaisten puhdistusiskujen seurauksena pohjoisessa on entistä enemmän ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken peltonsa, kotinsa, karjansa ja omaisensa.

Aivan kuin Isis Irakissa ja Syyriassa, Boko Haram suosii entistä selvemmin kohteita, joissa se voi harjoittaa laajamittaista rosvousta ja pitää hallintoa pilkkanaan. Se tarvitsee rahoja värväykseen, aseisiin ja lahjuksiin. Sekä mainetta ja pelotevoimaa, vaikka vain suojattomia kyliä polttamalla.

Hallitus julisti Boko Haramin tukialueille eli kolmeen kaakkoisosan osavaltioon Bornoon, Yobeen ja Adamawan poikkeustilan jo toukokuussa 2013 ja on lähettänyt alueelle tuhansia sotilaita, mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Boko Haramin iskut ja aluevaltaukset ovat vain kasvaneet ja tulleet tuhoisammiksi.

 

Yhä useampi nigerialainen onkin alkanut miettiä, että Jonathanin vastaehdokas Muhammadu Buhari on tässä tilanteessa sittenkin oikea mies presidentiksi.

Buhari on entinen kovaotteinen sotilashallitsija, joka kaappasi vallan vuonna 1983 kenraalijuntan kärkimiehenä. Hänen lyhyt valtakautensa oli raaka ja tyly, täynnä pidätyksiä, kidutusta ja teloituksia.

Mutta hän on vannonut murskaavansa Boko Haramin muutamassa kuukaudessa, jos hänet valitaan. Itsekin pohjoisen muslimina Buharilla on siihen enemmän halua kuin Jonathanilla.

Ja entisellä kenraalilla on suurempi uskottavuus armeijan silmissä kuin tekopyhiä raamatunlauseita sarjatyönä suoltavalla Jonathanilla.