Italia tarttui koronataistelussa keskiaikaiseen aseeseen – Suomessakin mahdollisuus koviin toimiin

Kun modernin lääketieteen välineet eivät riitä tartuntataudin pysäyttämiseen, käyttöön otetaan aataminaikaiset keinot. Italia rajoittaa liikkumista koko maassa.
Tiede 11.3.2020 08:44
Porta Susan rautatieasema Italian Torinossa oli hiljainen maanantaina 10. maaliskuuta 2020. © Marco Bertorello/Lehtikuva/AFP

Italian päätös määrätä karanteeniin ensin 16 miljoonaa kansalaistaan ja myöhemmin laajentaa liikkumisrajoituksia koko maahan on radikaali keino koronaviruksen vastaisessa taistelussa.

Historiallisesti päätös on sopiva, sillä menetelmänä karanteeni kehitettiin juuri Italian niemimaalla. Karanteeni tulee italian kielen sanoista quaranta giorni, eli neljäkymmentä päivää.

Sanat viittaavat Venetsian kaupunkivaltion 1300- ja 1400-luvun käytäntöön eristää kaupunkiin tautialueilta saapuvat laivat jopa 40 vuorokauden ajaksi kulkutautien leviämisen varalta.

Karanteeni oli reaktio 1300-luvun puolivälissä jyllänneeseen mustaan surmaan, jonka kauhuja nykyajan lääketieteen suojassa varttuneen ihmisen on vaikea kuvitella.

Paiseruton arvioidaan surmanneen muutaman vuoden sisällä vähintään kolmanneksen ja enimmillään jopa yli puolet Euroopan silloisesta väestöstä. Jos vastaava tapahtuisi tänä päivänä, surmansa saisi noin 200–400 miljoonaa eurooppalaista.

 

Venetsian kaupunkivaltio oli edelläkävijä viranomaistoiminnan kehittämisessä tautien torjumiseksi, sillä se asetti virkamiehiä kulkutautien vastuuhenkilöiksi jo mustan surman epidemian alkuvuonna 1348.

Tartuntatautien leviämistä pyrittiin toki estämään jo varhaisemmin historiassa, ja asiasta löytyy maininta Raamatustakin. Mooseksen lait sisältävät ohjeita spitaalitaudin leviämisen estämiseksi.

”Jos ihossa on vaalea laikku, joka ei kuitenkaan ulotu ihon pintaa syvemmälle, ja jos ihokarvat eivät ole siinä muuttuneet valkoisiksi, pappi eristäköön sairastuneen seitsemäksi päiväksi”, uskovaisia ohjeistettiin taudin torjuntaan.

Tartuntatautien leviäminen ihmisten välillä ymmärrettiin siis jo tuhansia vuosia ennen nykyaikaista epidemiologiaa, vaikka syitä sen taustalla ei tunnettukaan.

Historiallisesti laajat karanteenit ovat usein osoittautuneet tehottomiksi kulkutautien pysäyttämisessä. Esimerkiksi 1600-luvulla Rooma ryhtyi ankariin karanteenitoimiin sen jälkeen, kun rutto oli surmannut 100 000 ihmistä Napolissa.

Kaupunki sulki rajansa ja tarkasti kaikki satamaan saapuvat laivat. Kun ruttoa havaittiin Rooman kaduilla, sairastuneet kaupunginosat eristettiin. Tästä huolimatta 10 000 ihmistä menetti henkensä.

Euroopan satamakaupungeissa riehuneen ruttoepidemian vuoksi myös Lontoo päätti eristää kaikki ulkomailta saapuvat alukset 40:ksi tai jopa 80:ksi vuorokaudeksi Thames-joen suulle, mutta tämäkään ei estänyt taudin leviämistä.

1700-luvun lopulla tuoreeltaan itsenäistyneen Yhdysvaltojen silloiseen pääkaupunkiin Philadelphiaan iski viruksen aiheuttama keltakuume-epidemia, joka surmasi kahden vuoden aikana kymmenyksen kaupungin väestöstä.

Epidemia johti kaupunginhallinnon romahdukseen ja liittovaltion johdon pakoon kaupungista. Karanteeni ei auttanut, vaan syynä epidemian sammumiselle pidetään säiden kylmenemistä, joka surmasi virusta levittäneet hyttyset.

Laaja-alaiset karanteenit alkoivat mennä muodista 1800-luvun lopulla lääketieteen kehittyessä. Kun bakteerien ja virusten toimintaa alettiin hahmottaa, karanteenimenetelmiä alettiin kohdistaa yksilöihin tautikohtaisesti.

Erilaisia karanteenimenetelmiä yritettiin käyttää espanjantaudiksi kutsuttua influenssaa vastaan vuosian 1917–1919, mutta ne eivät estäneet tautia surmaamasta noin 50 miljoonaa ihmistä. 1900-luvun rokotteiden ja antibioottien kehittämisen jälkeen suuret karanteenialueet siirtyivät enimmäkseen historiankirjoihin.

Tämä muuttui ryminällä Kiinan suljettua kokonaisia kaupunkeja uuden koronaviruksen vuoksi, ja nyt käytäntö on rantautunut myös Eurooppaan karanteenin syntysijoille. Venetsia kuuluu Italian karanteenialueeseen kolmentoista muun kaupungin kanssa.

Radikaalilla toimenpiteellä kompensoidaan aiempaa saamattomuutta, sillä covid-19-taudin eristäminen ei alkumetreillä onnistunut samalla päättäväisyydellä kuin entisajan Venetsiassa. Monet katsovat viranomaisten sössineen taudin torjunnan.

Tauti on myös lyönyt kiilaa EU-maiden välisiin suhteisiin. Italian epidemian räjähdettyä käsiin ja maan pyydettyä apua monet EU-maat määräsivät muun muassa kasvosuojukset vientikieltoon.

Uuden koronaviruksen aiheuttama tauti ei ole yhtä tappava kuin sille sukua oleva sars, ja juuri siksi sen aiheuttama epidemia on levinnyt laajemmalle. Koska potilaista vain pieni osa kuolee ja moni levittää tautia tietämättään, viruksen leviämistä on ollut vaikeampi estää kuin tappavampien tautien kohdalla.

 

Suomessa on toistaiseksi tyydytty yksittäisten potilaiden asettamiseen kotikaranteeniin, jonka noudattamista ei suoraan valvota. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan todisteita karanteenimääräysten rikkomisesta ei ole.

Laki sallii myös Suomessa voimakkaammat toimenpiteet, ja äärimmäisessä tilanteessa vaarallinen kulkutauti voi olla peruste poikkeustilan julistamiseksi.

Valmiuslain mukaan poikkeusoloksi voidaan määritellä ”vaikutuksiltaan erityisen vakava ja suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti”.

Tästä pisteestä ollaan kuitenkin vielä kaukana. Maanantai-iltaan 9. maaliskuuta mennessä Suomessa oli todettu 40 laboratoriovarmistettua uuden koronaviruksen aiheuttamaa tautitapausta.