Annika Saarikko

Mikä pössis?

Koronavaalit. Kapinavaalit. Somevaalit. Koulutusvaalit. Mikä kunnanvaltuutettuja odottaa takaiskuja kokeneessa Kemissä, toipuvassa Savonlinnassa ja Suomen kansainvälisimmässä kaupungissa Vantaalla?

Teksti
Leena Sharma Heikki Vento
Kuvat
Hanna-Kaisa Hämäläinen Vesa Ranta Marjo Tynkkynen

Mikä pössis?

Vihreiden helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Hannu Oskala tiedusteli Twitterissä toukokuun lopulla kuntavaalitunnelmia. Oskala tunnusti, ettei hänellä ollut kuntavaalien ”pössiksestä” mitään käsitystä. Oltiinko innostuneita vai apaattisia?

Miltä teistä tuntuu? What’s the word on the streets?” Oskala kysyi seuraajiltaan.

Juuri näiden kuntavaalien ympärillä moni asia onkin mysteeri, erityisesti äänestysaktiivisuus.

Maissa, joissa vaalit on järjestetty kuluneen vuoden aikana normaaliaikataulussa, äänestysaktiivisuus on useimmiten laskenut.

”Kokemusten perusteella on todennäköistä, että myös meillä äänestysprosentti laskee”, sanoo tutkijatohtori Johanna Peltoniemi Helsingin yliopistosta.

Viime kuntavaalien äänestysprosentti oli 58,9.

Toisaalta ennakkoäänestys oli nyt vilkasta. Äänestysaikaa oli kaksi viikkoa, ja toiseksi viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä äänestysprosentti oli noussut 27,1:een. Ennakkoon käyvät äänestämässä varmat äänestäjät, joita on erityisesti kokoomuksella.

Itse vaalipäivän äänestysaktiivisuus on kysymysmerkki. Se tiedetään, että kesäkuun vaalit eivät ole innostaneet kansaa vaaliuurnille. Eurovaalit järjestettiin kesäkuussa vuonna 2004 ja vuonna 2009. Äänestysaktiivisuus jäi molemmissa vaaleissa alle 40 prosenttiin.

Koronapandemia paljasti Suomen vaalijärjestelmän joustamattomuuden. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r), ministeriön virkamiehet ja puoluesihteerit soutivat ja huopasivat vaalien siirtämisellä alkuvuodesta. Lopulta vaalit päätettiin järjestää 13. kesäkuuta.

Johanna Peltoniemi uskoo, että kirjeäänestys- ja valtakirjaäänestysmahdollisuuksia laajennetaan tulevaisuudessa. Nettiäänestyksen aika ei turvallisuusongelmien takia ole vielä.

Parempaa demokratiaa uudet äänestysmuodot eivät takaa. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että kun erilaisia vaihtoehtoja otetaan käyttöön, niihin tarttuvat herkimmin varmat äänestäjät.

”Ne, jotka eivät äänestä, eivät niin tee, vaikka heiltä tultaisiin hakemaan ääni kotoa”, Peltoniemi sanoo.

 

Maanantaina 31. toukokuuta Kemin keskusta oli hiljainen. Kemin tilanne näyttää huonolta. Stora Enso sulkee Veitsiluodon paperitehtaan kesän loppuun mennessä. Metsä Groupin sellutehtaan korvaa biotuotetehdas, mutta sekään ei työllistä yhtä paljon kuin Veitsiluoto.
Maanantaina 31. toukokuuta Kemin keskusta oli hiljainen. Kemin tilanne näyttää huonolta. Stora Enso sulkee Veitsiluodon paperitehtaan kesän loppuun mennessä. Metsä Groupin sellutehtaan korvaa biotuotetehdas, mutta sekään ei työllistä yhtä paljon kuin Veitsiluoto. © vesa ranta

”Kuntavaalit eivät ole koston tai kapinan väline”, Annika Saarikko sanoi. Gallupien perusteella ovat.

”Kuntavaalit eivät ole koston tai kapinan väline.”

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko viittasi Yleisradion puheenjohtajatentissä ”kuntien kuningaspuolueen” tuskaan näissä vaaleissa.

Vaikka Saarikko muuta toivoo, gallupien perusteella monelle äänestäjälle vaalit ovat kapinan paikka.

Talousmaantieteen professori Andrés Rodríguez-Pose keksi vuonna 2018 määritelmän ”alueiden kosto”. Lontoon kauppakorkeakoulussa työskentelevä Rodríguez-Pose tarkoittaa ajatuksella sitä, että taantuvien alueiden asukkaat ilmaisevat vastarintansa äänestämällä populistisia liikkeitä ja puolueita. Alueiden kosto näkyi esimerkiksi brexit-äänestyksessä, Donald Trumpin valinnassa Yhdysvaltain presidentiksi ja Itävallan parlamenttivaaleissa syksyllä 2017.

Perussuomalaiset sai ehdolle lähes kuusituhatta ehdokasta, parituhatta enemmän kuin viime kuntavaaleissa. Mutta tarkoittaako määrä myös laatua?

”Kuntapoliitikot ovat olleet perussuomalaisille vähän haastava juttu”, sanoo politiikan tutkija Emilia Palonen Helsingin yliopistosta.

”Osa heistä on taitavia ihmisiä, jotka uurastavat kyliensä ja kuntiensa puolesta. Osa ei tee juuri mitään. Ja sitten on niitä, jotka tekevät jotain niin raflaavaa, että puoluejohto joutuu puuttumaan asiaan.”

Uudet perussuomalaiset valtuutetut saavat vastaansa kuntapolitiikan konkareita vanhoista puolueista, entisiä valtuustojen ja lautakuntien puheenjohtajia. Nämä ovat kasvaneet perheensä ja lähipiirinsä kautta paikallispolitiikkaan, ja heillä on paljon hiljaista tietoa oman kylän asioista.

”Viedäänkö untuvikkoja kuusi–nolla valtuustotyössä ja lautakunnissa? Helposti kyllä”, Palonen sanoo.

Kyky tehdä yhteistyötä on yksi asia, toinen on halu siihen.

Perussuomalaisten kuntavaaliohjelma ”Asiat tärkeysjärjestykseen maalaa kuvan konservatiivin helvetistä, johon suomalainen yhteiskunta on vajonnut. On ökyinvestointeja, sukupuolineutraaleja liikennemerkkejä, ideologisia raideratkaisuja ja muuta tarpeetonta pelleilyä.

Maahanmuuttoon, ilmastoposeeraukseen ja identiteettipolitiikkaan liittyvät epäkohdat valtaavat alaa myös kunnissa”, ohjelmassa sanotaan.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho on toisaalta todennut, ettei ole niin suurta väliä, mistä puolueista valtuutetut tulevat. Toisaalta puolueen slogan on ”Suomi ensin”.

”Olisin toivonut, että Kunta ensin”, Palonen sanoo.

Kuntapolitiikassa ei ole hallitus-oppositioasetelmaa. Muut puolueet olettavat, että valtuustoissa ratkotaan paikallisia ongelmia ideologioista riippumatta.

Perussuomalaisten riidanhakuinen strategia saattaa toimia yksissä vaaleissa, mutta mitä sen jälkeen?

”Jos asioihin perehtyneitä konkareita putoaa valtuustosta ja paikalle nousee poliitikkoja, jotka meuhkaavat, että kunta ei saa olla monikulttuurinen – vaikka se todella harvoin liittyy kunnan ratkaisuihin – voi seuraavissa vaaleissa tapahtua heiluriliike takaisin.”

 

Savonlinnalaiset ystävykset viettivät kesäkauden avajaisia 2. kesäkuuta. Mikko Kuusinen on ystäviensä kanssa tuonut yhteisen kumiveneen sataman laituriin, jossa venettä pidetään niin kauan kuin se pysyy pinnalla. Kuusinen on vastannut pariin vaalikoneeseen ja kokee kuntavaaleissa äänestämisen velvollisuudekseen.
Savonlinnalaiset ystävykset viettivät kesäkauden avajaisia 2. kesäkuuta. Mikko Kuusinen on ystäviensä kanssa tuonut yhteisen kumiveneen sataman laituriin, jossa venettä pidetään niin kauan kuin se pysyy pinnalla. Kuusinen on vastannut pariin vaalikoneeseen ja kokee kuntavaaleissa äänestämisen velvollisuudekseen. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Perussuomalaisten vaaliohjelma ”Asiat tärkeysjärjestykseen” maalaa kuvan konservatiivin helvetistä.

Tärkein asia, josta valtuustoissa pitäisi jatkossa päästä yksimielisyyteen, on koulutuspolitiikka.

Kuntia odottaa jättimurros, jos sosiaali- ja terveysalan uudistus vihdoin toteutuu. Sen jälkeen lähes kuusikymmentä prosenttia kaikesta siitä, mitä kunta tekee, on koulutusta, kulttuuria ja varhaiskasvatusta.

”Kuntavaaleissa valittavista edustajista tulee tärkeitä koulutuspoliittisia päättäjiä”, sanoo opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Millainen on koulun kielivalikoima? Onko tarjolla riittävästi tukiopetusta? Miten erityisopetus järjestetään? Minkä kokoisissa ryhmissä nuoria opetetaan? Miten huolehditaan koulurakennusten kunnossapidosta ja homeongelmista?

”Meidän näkemyksemme mukaan osa ehdokkaista ei ole edes miettinyt näitä asioita, vaikka nyt pitäisi olla ehdolla ihmisiä, joilla on kiinnostusta ja osaamista kehittää koulutusta.”

Koulutuspolitiikka ei ole Suomessa puoluepolitisoitunut.

”Tämä on suomalainen erityispiirre”, Luukkainen sanoo. ”Kun matkustan kansainvälisiin kokouksiin, en edes muista, minkä puolueen opetusministerin kanssa olen milloinkin ollut liikkeellä, arvot ovat niin samanlaiset.”

Luukkainen ei pelkää puoluepolitisoitumista nytkään.

Siinä, miten koulutus on kussakin kunnassa järjestetty, on suurta vaihtelua. On kuntia, joissa lähes neljäkymmentä prosenttia oppilaista on saanut opetuksen tukea, toisissa kunnissa luku on alle kymmenen prosenttia.

”Nämä ovat kuntapäättäjien arvovalintoja, mutta puoluepolitiikka niissä ei näy.”

Luukkaisen mielestä vaalikampanjoissa olisi pitänyt keskustella myös kuntarakenteesta – siitäkin huolimatta, että kuntaliitoksien puolesta puhuva ehdokas tekee poliittisen itsemurhan.

”Suomessa on 99 kuntaa, joissa on vain yksi tai kaksi koulua. Mihin hittoon sitä kuntaa silloin tarvitaan?”

 

Vantaalainen Joe muutti perheensä kanssa Suomeen Ghanasta vain muutaman kuukauden ikäisenä. Hän on asunut suurimman osan elämästään Vantaalla. Joe skeittaa Myyrmäen skeittipuistossa.
Vantaalainen Joe muutti perheensä kanssa Suomeen Ghanasta vain muutaman kuukauden ikäisenä. Hän on asunut suurimman osan elämästään Vantaalla. Joe skeittaa Myyrmäen skeittipuistossa. © Marjo Tynkkynen

Kokoomuksen vaasalainen ehdokas kertoi vaalikoneessa, että köyhät, romanit ja tummaihoiset pitäisi rajata yhteen kaupunginosaan.

Vaalien riidanhakuinen tunnelma on korostunut, koska kampanjointi on keskittynyt sosiaaliseen mediaan.

”Some on nostanut politiikan lämpötilaa,” sanoi poliittisen kulttuurin ja viestinnän tutkija Aleksi Knuutila Ylen haastattelussa alkuvuodesta.

Kotkan perussuomalaisten ehdokas Rauno Ryöppy ehti kampanjoida hetken aikaa sloganilla ”Ei mamu eikä homo”. Vaalilause herätti niin paljon negatiivista huomiota, että Ryöppy muutti sen muotoon ”Perinteiden puolesta”.

Kokoomuksen vaasalainen ehdokas Petteri Kalliola kertoi Ylen vaalikonevastauksessa, että köyhät, romanit ja tummaihoiset pitäisi rajata yhteen kaupunginosaan, ”niin tiedetään että missä asuvat”. Kalliola erosi kohun jälkeen paikallisjärjestöstä, mutta hänen ehdokkuuttaan ei voitu enää perua.

Ehdokkaisiin kohdistunut häirintä on myös ollut sosiaalisessa mediassa niin rajua, että jotkut eivät sen pelossa uskaltaneet asettua ehdolle. Erityisesti tulilinjalla ovat olleet nuoret naisehdokkaat, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Veikko Eranti.

”Vihreiden Emma Kari sometti taannoin, että Helsingissä pitäisi olla enemmän niittyjä, esimerkiksi eduskuntatalon edessä”, Eranti kertoo. ”Hän sai kymmeniä kommentteja, joissa todettiin, että lehmäthän siellä jo laiduntavat.”

Kampanjointi on suosinut asemansa vakiinnuttaneita poliitikkoja, joilla on valmiit yleisöt sosiaalisessa mediassa.

”Tutkimuskirjallisuudessa käytetään termiä permanent campaign eli jatkuva kampanjointi”, Eranti sanoo. ”Se on samantyyppistä toimintaa kuin influenssereillä ja tubettajilla.”

Jos kuntavaaliehdokas teki itselleen poliitikkosivun Facebookiin tai Instagramiin tammikuussa, hän oli armottomasti myöhässä. Seuraajien kerääminen on kovaa ja pitkäjänteistä työtä.

 

Sdp, kokoomus, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto käyttävät vaaleissa somemainontaan yhteensä 350 000 euroa. Perussuomalaiset ei ole suostunut kertomaan somebudjettiaan.

Facebook-mainokset myydään huutokaupalla. Mitä lähemmäs vaalipäivää tullaan, sitä kovemmaksi hinta nousee.

Vajaan neljännessivun mainos maksaa Helsingin Sanomissa vaalipäivänä noin 5 000 euroa. HS tavoittaa keskimäärin 620 000 lukijaa.

Eranti arvioi, että vastaavan ihmismäärän tavoittaminen Facebookissa vaalipäivänä maksaa jopa enemmän. Tarkkaa arviota on mahdotonta sanoa huutokauppamenettelyn takia. Jos taas ehdokas päätti mainostaa Facebookissa reilusti ennen vaaleja, mainos maksoi murto-osan suurten päivälehtien hinnoista.

Sosiaalisessa mediassa on myös mahdollista rajata mainostettavien kohderyhmä hyvinkin tarkkaan. Silloin käytetyllä eurolla saa lehtimainosta paremman tehon.

Facebook-mainokset ovat katsottavissa Ad Library -palvelussa.

”Sieltä näkee, että perusuomalaiset pyöritti toukokuussa kahta Fb-mainosta, jotka oli kohdennettu lähes yksinomaan miehille”, Eranti kertoo.

Kaikki muutkin puolueet etsivät mieluisia kohderyhmiä.

”Kevään 2017 kuntavaaleissa kokoomus kohdensi mainoksiaan Ville Niinistön Fb-kavereille.”

Ville Niinistö oli tuolloin vihreiden puheenjohtaja.

Vaalimainonnan kohdentamisesta pitäisi käydä Erantin mielestä enemmän yhteiskunnallista keskustelua. Koska mikrokohdennettu mainonta on julkista vain pienelle yleisölle, puolueiden ei tarvitse ottaa siitä samalla tavalla vastuuta kuin ison päivälehden etusivun mainoksesta.

Eranti vertaa tilannetta kansainvälisten öljy-yhtiöiden toimintaan. Ne puhuvat eri yleisöille aivan eri asioista.

”Samalla periaatteella puolueet voivat kohdentaa esimerkiksi pyöräilystä pitäville äänestäjille toisenlaista viestiä kuin autoilijoille.”