Vastakkainasettelun aika

Nykyajan politiikassa ei enää ratkaise se, minkälaisia asioita puolueet puolustavat, vaan se, mitä ne vastustavat, kirjoittaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Pitkään olemme eläneet kuin hohtimet kaivossa, mutta lopultakin alkaa pilkottaa mummo lumessa. Amerikan presidentinvaalit saatiin valmiiksi, joten maailma pääsee nyt keskittymään Suomen kuntavaaleihin.

Nykyajan politiikassa – tai muussakaan elämässä – ei enää ratkaise se, minkälaisia asioita puolueet puolustavat, vaan se, mitä ne vastustavat. Yhdysvaltain vaaleissa tämä näkyi sillä lailla, että sekä demokraatit että republikaanit saivat enemmän ääniä kuin milloinkaan aikaisemmin. Molemmilla oli historian parhaat syyt vastustaa jotakin – joko Trumpia tai Trumpin vastustajia.

Suomen kuntavaaleissa voi olla pieniä vaikeuksia löytää riittävän kiihottavia vastustajia, vaikka kyllä meilläkin alkaa ymmärrys orastaa. On esimerkiksi havaittu, että vihreät ja perussuomalaiset ovat toistensa vastakohtia, suoranaisia ääripäitä, ja molemmat hyötyvät siitä.

Ne kannattavat päinvastaisia asioita sekä poliittisesti että muuten, ja voidaan jopa sanoa, että biopoliittisesti naaraat ovat viheroletettuja ja urokset persuoletettuja. Persujen voittaessa myös vihreät voittavat, jotta persut eivät voittaisi. Ja päinvastoin.