Analyysi: Tieto Niinistön Washingtonin-matkasta rauhoitti kansan – Nato-päätös ei voi rakentua sille, että Yhdysvallat tulee apuun

Sekä Natossa että EU:ssa korostuu jatkossakin vastuu omasta puolustuksesta. Sama pätee myös Suomeen.

Nato
Teksti
Annu Marjanen

Jo toista kertaa tällä hallituskaudella maailma on kääntynyt kuin pikakelauksella uuteen asentoon.

Naapurin käymä hyökkäyssota varsin lähellä Suomea on aivan erilainen uhka kuin koronapandemia. Sodalla on kasvot, ja vaikka ne eivät katso Suomeen, vaikutus tuntuu syvällä suomalaisissa.

Kriisi näkyy tälläkin kertaa siinä, että sisäpoliittiset kiistat lakaistaan sivuun. Puoluejohtajat ovat olleet miltei liikuttavan yksituumaisia tilannekuvasta. Turvallisuusympäristön rajuun muutokseen pitää reagoida yhtenäisesti, he ovat toistaneet julkisuudessa.

Kansalaisilta tulee jatkuvaa painetta nopeaan toimintaan. Kun media tuuttaa mustanaan live-seurantaa taisteluista ja informaatiosota lietsoo tunnekuohuja, päättäjiltä ei haluta kuulla, että meillä on nämä prosessit ja instituutiot, joiden mukaan mennään.

Naton kannattajat ehtivät jo tuskastua presidentti Sauli Niinistön epäselvään fundeeraukseen. Mitä tässä vielä jahkaillaan, kun debattia hyödyistä ja haitoista on käyty jo vuosikymmeniä. Rauhanaikana ei sovi eskaloida, eikä etenkään kriisioloissa pidä eskaloida tilannetta.

 

Uutinen Niinistön Washingtonin-matkasta rauhoitti kansaa. Tähtilippua vedettiin salkoon. Niinistöllä ei ole perjantaina 4. maaliskuuta Nato-hakemusta taskussa, mutta on selvää, että prosessi edellyttää keskustelua ja yhteistä tilannekuvaa Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen rooli on tärkeä jo mahdollisen hakuvaiheen aikana. Sen ajaksi tarvitaan todennäköisesti kahdenvälisiä turvatakuita vähintään yhdeltä keskeiseltä Nato-maalta.

Yhteydet käyvät kuumana myös Eurooppaan. Jäsenyys edellyttää kaikkien Nato-maiden tuen. Perjantaina Suomi ja Ruotsi ovat mukana Naton ulkoministerikokouksessa Brysselissä. Maanantaina Marin tapaa Viron pääministerin Tallinnassa.

Suhde Ruotsiin ja Norjaan tiivistyy nyt entisestään. EU:n puolustusyhteistyö taas on edennyt muutamassa päivässä enemmän kuin vuosikymmeniin. Sotilasliittoa siitä ei kuitenkaan tule, koska valtaosa EU-jäsenistä kuuluu myös vastedes Natoon.

Sekä Natossa että EU:ssa korostuu jatkossakin vastuu omasta puolustuksesta. Sama pätee Suomeen. Nato-päätöstä ei voi rakentaa sen varaan, että Yhdysvallat tulee apuun.

 

Valtiojohdon mukaan päätöksiä pitää tehdä ”huolella, mutta ei viivytellen”. Tämä saa tukea myös eduskunnasta.

”Kesken tilannetta, joka elää koko ajan, tehdään helposti arvioita ja johtopäätöksiä vähän kuin kiihkon vallassa”, sanoi eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk) Ylen Politiikkaradiossa.

Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd) ovat molemmat korostaneet eduskunnan roolia päätöksenteossa. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Jos presidentti ja hallitus eivät pääse yhteisymmärrykseen, eduskunta ratkaisee asian.

Nato-jäsenyyden hakeminen vaatii joka tapauksessa eduskunnan enemmistön tuen. Poliitikot ovat nyt kansalaisten tavoin avoimempia Nato-jäsenyydelle. Toinen kysymys on, löytyykö puolueiden kesken yhteistä näkemystä, miten ja millä aikataululla sinne päästään.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko (kesk) tähyili vielä alkuviikosta kesäkuun puoluekokoukseen. Torstaina keskusta oli jo laittanut dynaamista vaihdetta silmään.

”Keskusta päivittää ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset kevään aikana”, se kertoi tiedotteessa.

 

Puoluekentässä uusi tilanne nostaa esiin vanhoja asetelmia. Natoon nihkeästi suhtautuvilta on kuultu toiveikkaita puheenvuoroja EU:n puolustusyhteistyöstä. Suuri yleisö näyttää kuitanneen siinä nähdyt harppaukset sivuseikkana.

Vasemmistoliitolle Nato on vaikea pala. Sotilasliiton ulkopuolella pysyminen on puolueelle hallitusyhteistyön kynnyskysymys. Puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan mahdolliset linjamuutokset tehdään lähtökohtaisesti vasta kesäkuun puoluekokouksessa. Jos kannanmuodostus ei voi odottaa, asia voidaan käsitellä puolue-elimissä jo aiemmin, hän kuitenkin huomautti.

Kansanedustaja Johannes Yrittiaholle (vas) jo kutsu keskusteluun oli liikaa.

”Tehdäkseen kriisin keskellä linjanmuutoksen mahdollisimman selväksi, kutsui pääministeri Sanna Marin eduskuntapuolueet tiistaina koolle ja aloitti käytännössä valtioneuvostovetoisen natottamisen. Se on sosiaalidemokraatilta aika paljon”, hän tviittasi.

Ulkopolitiikasta on Suomessa tunnetusti vaikea puhua. Leimakirveet lentävät, trolleja ja agentteja vilisee joka puolella. Rivien välejä tulkitaan kiihkeästi ja tauon pituutta mitataan suurella hartaudella.

Nyt puolueet eivät voi enää piiloutua virallisen liturgian taakse. Turvallisuusympäristö on muuttunut dramaattisesti. Huolella hiotut sanamuodot pitää miettiä uusiksi.

 

Myös EU:ssa paine nopeisiin toimiin on kova. Ukraina on vaatinut pikatietä EU-jäseneksi. Presidentti Volodymyr Zelenskyi piti EU-parlamentissa 1. maaliskuuta tunteisiin vetoavan puheen, jossa hän kuvasi, miten kalliin hinnan Ukraina joutuu maksamaan vapaudestaan.

”Osoittakaa, että olette kanssamme. Osoittakaa, että olette aidosti eurooppalaisia”, hän sanoi.

Tunteisiinhan se meni. Puheen saksankielinen tulkki pyysi kuulijoilta anteeksi itkuaan.

Ukrainasta on tullut Euroopan ja demokratian esitaistelija. EU:ssa joudutaan tasapainoilemaan kylmäpäisen harkinnan ja sodan herättämän myötätunnon välillä.

Nopea EU-jäsenyys tuntuisi äkkiseltään vähimmältä, mitä EU voi Ukrainalle tehdä. Hätiköinti voi kuitenkin tuoda kasan uusia ongelmia. Ukraina ja muut EU:n itäiset kumppanimaat ovat vaatineet jo vuosia EU:lta lupausta siitä, että kumppanuus johtaa jäsenyyteen. Sitä ei ole annettu, koska edellisen itälaajentumisen jäljet hiertävät yhä.

Jälkikäteen on arvioitu, että entisiä itäblokin maita otettiin jäseneksi liian hätäisesti. Oikeusvaltiokiistat Puolan ja Unkarin kanssa murentavat unionia pahasti sisältäpäin.

Putin on onnistunut yhdistämään EU:n ennennäkemättömällä tavalla. Jännitteet eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Ne odottavat vain kriisin seuraavaa vaihetta.