Vihollisen puolella

Clint Eastwood
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
iwo jima


Clint Eastwoodin uusin elokuva Kirjeitä Iwo Jimalta kertoo japanilaisista sotilaista, jotka odottavat amerikkalaisten hyökkäystä ja omaa kuolemaansa. SK netti tapasi elokuvan tähdet Berliinin elokuvajuhlilla.

Teksti Kalle Kinnunen, Berliini
Kuva: Ken Kensei, Masashi Nagadoi, Hiroshi Watanabe ja Ken Watanabe elokuvassa Kirjeitä Iwo Jimalta.

Clint Eastwoodin kahdeskymmenesseitsemäs pitkä elokuva Kirjeitä Iwo Jimalta sai alkunsa, kun ohjaaja suunnitteli nuorista amerikkalaissotilaista kertovaa elokuvaa Isiemme liput. Sen alkupuolella päähenkilöt joutuvat Iwo Jimalle, toisen maailmansodan merkittävimpiin lukeutuvaan taisteluun. Saaren maanalaisissa piiloissa sen japanilaiset puolustajat vain odottivat taistelua ja omaa kuolemaansa. He tiesivät, ettei kotiin ollut enää paluuta.

Isiemme lippujen amerikkalaissotilaat joutuivat Iwo Jiman helvetistä selvittyään kotimaassaan pr-miesten pelinappuloiksi ja sodan mannekiineiksi. Japanilaisten kohtalot saarella ovat kolikon kääntöpuoli. Heidän tarinastaan voisi tehdä pienemmän sisarelokuvan Isiemme lipuille, Eastwood keksi.

Kakkoshankkeelle etsittiin rahoitusta ja ohjaajaa Japanista. Käsikirjoituksen kynäili amerikanjapanilainen Iris Yamashita apunaan Million Dollar Babyn ja Isiemme lippujen kirjoittaja Paul Haggis.

Sopivaa ohjaajaa ei löytynyt. Lopulta Eastwood päätti ohjata elokuvan itse heti. Vaikka Eastwood ei osannut japania, ei hän pyörtänyt päätöstään siitä, että elokuva tehtäisiin kokonaan japaniksi.

Kuvauksissa puhuttiin kahta kieltä. Keskeisistä näyttelijöistä vain kenraali Kuribayashia esittävä Ken Watanabe osasi englantia. Muiden kanssa Eastwood kommunikoi tulkin välityksellä.

“Ennen kuvauksia mekin ihmettelimme, mitä tästä oikein tulee”, Watanabe nauraa.

“Iris Yamashita on syntynyt Los Angelesissa, ja hänkään ei osannut japania. Kun englanninkielinen käsikirjoitus oli käännetty japaniksi, dialogi ei ollut kovin ymmärrettävää. Keskustelimme tästä Clintin kanssa, ja hän antoi meidän lausua repliikit sellaisina kuin itse katsoimme parhaaksi.”

Amerikkalaiset ja japanilaisnäyttelijät tekivät muutenkin paljon yhteistyötä yksityiskohtien hiomiseksi.

“Meillä näyttelijöillä oli myös paljon mielipiteitä siitä, miltä lavasteiden piti näyttää. Jos jokin asia ei tuntunut sopivan japanilaiseen kulttuuriin, sanoimme siitä, ja Clint kuunteli aina”, Watanabe kertoo.

Toinen maailmannsota on ollut japanilaisille arka aihe. Maa ei ole vieläkään tunnustanut läheskään kaikkia räikeitä sotarikoksiaan, joista monet ovat laajuudessaan ja epäinhimillisyydessään vähintään yhtä mielettömiä kuin natsi-Saksan hirmuteot. Jos niistä ei puhuta, ei tarvitse hävetäkään. Varsinaiset taistelutapahtumatkin ovat melko vähän tunnettuja, sanoo nuorta Shimizua näyttelevä Ryo Kase.

“Sodasta opetetaan koulun historiantunneilla vain vähän. Uskoakseni se johtuu siitä, että hävisimme sodan ja Japani joutui muuttumaan yhtäkkiä niin paljon. Ja rehellisesti sanottuna uskon, että sota ei kuulu sellaiseen historiankäsitykseen, jota valtio haluaa nyt opettaa”, Kase toteaa.

“Kun luin käsikirjoituksen, olin järkyttynyt. Isoisäni oli sodassa, joten minulla oli kosketuspintaa siihen. Silti jouduin kysymään itseltäni, miten tällainen ihmisten uhraaminen oli mahdollista. Iwo Jimasta meille ei koulussa kerrottu mitään.”

Shimizu on idealistinen sotilaspoliisi, joka tosipaikan edessä joutuu punnitsemaan japanilaisen kunnian ja oman elämänhalunsa. Ristiriidassa kiteytyy yksi elokuvan peruskysymyksistä, ihmisen paikka täysin epäinhimillisessä koneistossa.

Harvat elokuvantekijät ovat yrittäneet kertoa sodasta molempien osapuolten näkökulmasta. Isiemme liput jatkuu vielä pitkään Iwo Jiman taistelun jälkeen, Kirjeitä Iwo Jimalta päättyy tykkien hiljetessä. Häviäjien tarina kasvoi lopulta arvostetummaksi elokuvaksi. Isiemme liput sai kohteliaan, mutta vaisun vastaanoton etenkin Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kirjeitä Iwo Jimalta nousi arvostelumenestykseksi ja Oscar-suosikiksikin. Ja Japanissa siitä tuli ilmiömäisen suosittu.

Onko Kirjeitä Iwo Jimalta japanilaiselle yleisölle japanilainen vai amerikkalainen elokuva?

“Hyvä kysymys. Minusta se on japanilainen”, Ryo Kase toteaa.

“Clint sanoi, että vaikka hän on ohjannut elokuvia Yhdysvalloissa pitkään, tämä on hänen japanilainen esikoisohjauksensa. Se ja hänen kiinnostuksensa uuden oppimiseen teki minuun vaikutuksen.”

Viime vuosina Japanissa on tehty taas muutamia elokuvia toisesta maailmansodasta. Realismia niissä ei ole juurikaan suosittu. Esimerkiksi menestyksekkäässä sukellusveneseikkailussa Lorelei (2005) sankarit suojelivat Japania kolmannelta ydinpommilta.

Mutta Eastwoodin karu näkemys Iwo Jimasta on kelvannut Japanissa myös virallisille tahoille.

“Monet ajattelivat, että nyt joku ulkomaalainen tekee elokuvan japanilaisten kokemuksista sodasta, ja siitä tulee varmasti huono. Kun elokuva tuli teattereihin, se hyväksyttiin täysin”, sanoo Tsuyoshi Ihara. Hänen roolihahmonsa elokuvassa on paroni Nishi, maineikas esteratsastaja, joka on käynyt Yhdysvalloissakin kilpailemassa.

“On ollut puhetta, että elokuvaa käytettäisiin kouluissa opetusmateriaalina. Monet poliitikot ovat nähneet sen ja kehuvat sitä. Iwo Jimasta on tullut ilmiö. Elokuva on saanut monet nuoret katsojat ajattelemaan sodan tapahtumia ensimmäistä kertaa, ja minulle on kunnia, että sain olla siinä mukana.”

Tsuyoshi Ihara paljastaa, että hänen roolihahmonsa tosielämän esikuvasta on tekeillä nyt toinenkin japanilainen elokuva.

“Siinä paroni Nishiä näyttelee hänen pojanpoikansa.”

Ken Watanaben mukaan Japanissa on kuultu myös soraääniä. Ne eivät koske tekijän kansallisuutta, vaan elokuvan yleissävyä.

“Joidenkin mielestä elokuva ei näytä tapahtumia tarpeeksi realistisesti. Se ei ole niin raaka kuin taistelut todella olivat. Mutta tämä jos kuvaus olisi aivan totuudenmukainen, kukaan ei kestäisi katsoa sitä”, Watanabe sanoo.

Kulttuurillisesti Japani on yhä omalaatuinen saareke, jossa yhdistyy vahva, mutta paikalliseksi jäävä perinne ja uusi tuotanto sekä yllättävin tavoin suodattuvat länsimaiset vaikutteet. Clint Eastwood oli tuttu tähti yli nelikymppisille Tsuyoshi Iharalle sekä Ken Watanabelle, joka muistaa käyneensä katsomassa Likaisen Harryn jo teininä. Heille Eastwoodin elokuvaan pääseminen oli kunnia.

Mutta Japanissa on myös mahdollista välttyä asioilta, jotka tuntuvat meille populäärikulttuurin ydinnesteeltä. 32-vuotias Ryo Kase ei elokuvaroolin saadessaan ollut nähnyt vielä yhtään Eastwoodin elokuvaa. Ei hänen ohjaamiaan, ei edes niitä, joissa hän on näytellyt.

“Tiesin kyllä suunnilleen, kuka Clint on. Mutta en tiennyt, millaisia hänen elokuvansa ovat”, Ryo Kase kertoo.

Entä millainen mies Eastwood oikein oli kuvauspaikoilla? Juuri sellainen, kuin voisi kuvitellakin.

“Hän on hiljainen. Ei puhu paljoa. Hän halusi meidän sisäistävän hahmojen tunteet, mutta ei antanut kuvauksissa enää montaakaan neuvoa. Tulkki oli paikalla, mutta ei häntä kovinkaan usein tarvittu”, Tsuyoshi Hara paljastaa.

“Mutta Clintin läsnäolo oli vahva. Kun hän oli paikalla, tunnelma oli erilainen. Hänen ei tarvitse puhuakaan. Kun Clint on paikalla, sen tuntee.”

Aiheesta lisää
Wikipedia: Letters from Iwo Jima
Wikipedia: Iris Yamashita
Wikipedia: Paul Haggis
Internet Movie Databease: Letters from Iwo Jima
Emanuel Levy: Eastwood’s Letters from Iwo Jima