Joukkomurha Hennalassa
Sisällissodan muistovuosi tuo Anneli Kannon Veriruusut kahden teatterin näyttämölle.
Tampereen Työväen Teatterin ja KOM-teatterin tuoreet ensi-illat perustuvat molemmat kirjailija Anneli Kannon punaisista naiskaartilaisista kertovaan romaaniin Veriruusut.
Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 on musikaali. Sen sovittaa ja ohjaa Sirkku Peltola.
Myös KOM-teatterin Veriruusuissa lauletaan paljon, ”ja ihanasti”, Anneli Kanto kehuu. Hän on juuri ollut seuraamassa Lauri Maijalan dramatisoiman ja ohjaaman näytelmän harjoituksia.
Yli 200 naista ammuttiin. Nuorimmat olivat 14-vuotiaita.
Tamperelainen Kanto kirjoitti Veriruusut jo kymmenen vuotta sitten, mutta tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa kirjan keskiössä olevasta Suomen suurimmasta naisten joukkomurhasta.
Vajaat kaksi vuotta sitten hän luki kädet vapisten tutkija Marjo Liukkosen lisensiaattityötä: Hennalan vankileirillä Lahdessa oli ollut yli 2 200 naista sekä lapsia, myös sylivauvoja.
Vauvoista moni kuoli. Yli 200 naista ammuttiin kenttäoikeuden pikaisella päätöksellä. Nuorimmat teloitetuista olivat vasta 14-vuotiaita.
”Teloitukset tapahtuivat kahden ja puolen vuorokauden aikana ilman oikeudenkäyntiä. Teko oli hirvittävän raaka, koska punaiset olivat tuolloin jo hävinneet taistelun ja naiset olivat antautuneet”, Kanto toteaa.
Tutkija Liukkosen mukaan naismurhien taustalla oli muun muassa rotuhygienia. Turmeltuneet punaiset naissotilaat koettiin uhaksi. Myös naisten pitkät housut herättivät vihaa teloittajissa.
Uutta tietoa oli myös se, että teloittajat olivat suomalaisia valkoisten puolella taistelleita miehiä, eivät saksalaisia, kuten siihen asti oli uskoteltu.
Kanto kiinnostui punaisista naiskaarteista jo 1980-luvulla. Naisista liikkui tarinoita, mutta koska tutkittua tietoa ei ollut, asia jäi.
Vasta professori Heikki Ylikankaan Suomen sotasurmat -tutkimusprojekti vuonna 2004 avasi tapahtunutta.
Raportin mukaan sisällissodassa kuoli 36 640 suomalaista, yli kymmenentuhatta enemmän kuin vuoden 1970 valtiollisen tilastoraportin mukaan. Enemmän kuin kukaan olisi halunnut uskoa.
Ylikankaan projektin jälkeen vuoden 1918 tapahtumien tutkimus lehahti käyntiin usealla eri taholla. Esimerkiksi Tuomas Hoppu todisti vääräksi legendan, jonka mukaan kaikki Tampereen naiskaartilaiset teloitettiin.
Anneli Kannon romaanin päähenkilö Sigrid on arka ja alistettu tyttö. Kolmessa kuukaudessa hänestä kasvaa nainen, mutta hänen kohtalonsa on karu.
Lauha on muita tyttöjä tasaisempi, haluaa perustaa perheen, mutta kun sulhanen kaatuu, hän vetää jalkaansa tämän saappaat ja liittyy naiskaartiin.
Lempi taas sai piirteitä kirjoittajan räväkästä mummusta, jonka nenälle ei hypitty ja jonka haaveena oli lukea kirjoja omassa kamarissa sähkölampun valossa.
”Sen jälkeen kuvittelin, mitä mummun kaltaiselle naiselle voisi tapahtua, kun hän lähtee punaisten kelkkaan.”
Kannon kävi sääliksi naisia.
”He liittyivät komppanioihin täynnä vallankumouksellista intoa ilman minkäänlaista tajua, että se voisi olla vaarallistakin. Koko Etelä-Suomi oli pudonnut taisteluitta punaisten käsiin. Naisten usko voittoon oli suuri.”
Viime vuonna ilmestyi Kannon toinen sisällissotaa käsittelevä romaani, valkoisista kertova Lahtarit.
Kannon isänpuoleinen isoisä Yrjö Jaakko Kanto oli ollut valtaamassa Tamperetta punaisilta. Hän poseeraa valokuvassa ilmajokelaisten suojeluskuntalaisystäviensä kanssa. Siinä onkin kaikki tieto, mitä kirjailija löysi isoisänsä Tampereen- reissusta.
”Melkein jokaisella suomalaisella on sukutarina sisällissodasta, vaikka sodasta on kulunut jo sata vuotta.”
Veriruusut KOM-teatterissa, ensi-ilta 12.2. Tytöt 1918 Tampereen Työväen Teatterissa, ensi-ilta 21.1.