Muumiperhe oli saksalaisille liian boheemi

Kulttuuri 7.5.2009 13:01

Tove Janssonin menestys kariutui Saksassa ahdasmielisiin kustantajiin. Heidän mielestään muumien vapaamielinen elämäntapa ei sopinut saksalaiseen perhekäsitykseen. Monia kuvia pidettiin aivan liian abstrakteina ja pelottavina.

muumit

Muumipappa, Muumimamma, Pikku Myy ja Fredrikson esiintyvät Teatteri Emmassa Naantalin Muumimaailmassa. (Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva)

Tove Janssonin muumikirjoja on käännetty 1950-luvulta lähtien saksaksi neljätoista kappaletta.

”Niitä pidettiin pelkkinä harmittomina lastenkirjoina eikä ymmärretty, että niissä riittää syvällistä sisältöä lapsien lisäksi myös aikuisille”, sanoo Muumeista Uumajan yliopistossa väitellyt saksalainen tukija Mareike Jendis.

Saksassa hän ei törmännyt kertaakaan Tove Janssonin kirjoihin, vaikka oli kirjojen suhteen ahmatti. Ruotsalainen Astrid Lindgren tuli sen sijaan tutuksi sekä kirjojen että television välityksellä.

Muumien perhe-elämä kauhistutti

Jendis päätti tutkia syitä suosion eroavaisuuksiin huomattuaan Ruotsissa, miten suosittu Tove Jansson on skandinaavien keskuudessa. Aiheesta tehty väitöskirja valmistui kahdeksan vuotta sitten.

Tärkein selitys Toven tuntemattomuudelle ovat muumikirjojen ensimmäiset saksannokset, joissa vilisi virheitä ja väärinkäsityksiä. Kääntäjät ja kustantajat lisäsivät niihin omiaan ja poistivat kohtia, joita pidettiin sopimattomina, Jendis kertoo.

Yritys sopeuttaa Muumien maailma saksalaiseen elämäntapaan johti erikoisiin ratkaisuihin.

Kun alkuperäisversiossa Muumit keräsivät talviravinnokseen kuusenneulasia, niin saksalaiseen käännökseen lisättiin varmuuden vuoksi huomautus, että neulasten lisäksi muumit söivät myös oikeaa ruokaa.

”Saksassa syntyi moraalisia ongelmia myös Muumien perhe-elämän kanssa. Muumithan eivät ole mikään perinteinen ydinperhe, vaan joukkoon kuuluu kirjavaa väkeä ja vähän outojakin hahmoja”, Jendis sanoo.

Käännöksissä muumien perhettä yritettiin muotoilla saksalaisen perheidyllin suuntaan. Samalla kirjoista katosi monille pienille salaisuuksille ja epämääräisyyksille rakentuva kiehtovuus. Kääntäjä ryösti tilan lukijan mielikuvitukselta.

Syynä kaavasta poikkeavien Muumien kesyttämiseen Jendis pitää Saksassa vallinnutta ajattelutapaa, johon ei sopinut muumilaakson boheemi elämäntapa. Lapsia haluttiin varjella monimutkaisilta asioilta ja vanhempia lasten kiusallisilta kysymyksiltä.

Kärpässieni muuttui herkkutatiksi

Saksalaisten kustantajien manipulointi ulottui jopa kirjojen kuvitukseen. Jos piirros arvioitiin liian vaativaksi tai pelottavaksi, niin se poistettiin. Esimerkkeinä Jendis mainitsee kylmää ja ikävää kuvaavat piirrokset.

Synkkänä huojuvaa metsää tai ikävää viestinyttä kaatunutta kattilaa ei uskallettu näyttää saksalaislapsille lainkaan. Myös Tove Janssonin tarkoin harkitsemia kappaleiden aloituskuvia siirrettiin mielivaltaisesti paikasta toiseen.

”Saksalaiskäännösten kuvissa suosittiin konkreettisia henkilöitä, koska kuviteltiin, että lapset pelästyvät liian abstraktisia kuvia”, Jendis kertoo.

Myös Astrid Lindgrenillä oli alussa vastaavia vaikeuksia. Esimerkiksi saksalaisessa Peppi Pitkätossussa Pepin maistelema kärpässieni käännettiin varmuuden vuoksi herkkutatiksi.

Jendisin mielestä Tove Janssonin tunnettavuutta Saksassa Astrid Lindgeniin verrattuna ovat jarruttaneet asenteelliset käännökset sekä muumikirjojen todellista luonnetta ymmärtämättömät kustantajat.

”Tällä vuosituhannella tehdyt käännökset ovat onneksi toista maata”, Jendis sanoo.

Hän on varma, että Muumeilla on Saksassa edessään suuri tulevaisuus.

Teksti Pentti Rönkkö / STT