”Eihän tämä mikään Ruotsi ole”
Emma-gaala palkitsee menestyjät.
Musiikkialan Emma-gaala järjestetään helmikuun ensimmäisenä lauantaina Espoon Metro Areenalla. Viime vuonna eniten Emma-patsaita pokkasivat Paula Vesala ja JVG.
Tänäkin vuonna seuratuimpien kategorioiden voittajat tulevat isojen levy-yhtiöiden talleista. Vuoden albumiksi, yhtyeeksi, miesartistiksi ja naisartistiksi ei ole ehdolla juuri muita kuin Sonyn, Universalin ja Warner Musicin artisteja. JVG:n oman PME Recordsinkin jakelu, markkinointi ja keikkamyynti hoituvat Warnerin kautta.
Myös kaikki artistit, joiden esiintymisillä tämänkertaista gaalaa mainostettiin, olivat suurten levy-yhtiöiden tähtiä. Niistä Popeda perui osallistumisensa. 40 vuotta rokannut bändi ei suostunut esiintymään tv-gaalassa playbackina – siis näyttelemään soittamista.
Vuosi sitten Emma-gaalaan osallistui noin 5 000 henkilöä. Maksavan yleisön lisäksi lukuun sisältyvät musiikkialan edustajat, kutsuvieraat ja yhteistyökumppanit. Suoraa tv-lähetystä seurasi parhaimmillaan yli miljoona katsojaa.
Vaikuttaa siltä, että Emma-gaalan keskeinen funktio on nostaa esiin suosittuja artisteja ja tukea isojen yhtiöiden toimintaa.
”Gaalassa palkitaan edellisen vuoden menestyneimmät taiteilijat ja alan ammattilaiset. Keskeisenä tavoitteena on juhlistaa onnistumisia ja tuoda esiin suomalaista musiikkia, sen tekijöitä ja esittäjiä”, sanoo Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n apulaisjohtaja Tommi Kyyrä.
Musiikkituottajat ry vastaa tapahtuman järjestämisestä.
Riippumattoman Svart Recordsin toimitusjohtajan Jukka Taskisen näkökulma on koruttomampi.
”Emma-gaalassa jaetaan mitaleja kaulaan niille, jotka ovat kaupallisesti menestyneet. Heidän promotilaisuutensahan se on”, hän kuvailee.
Tämän vuoden gaalassa jaetaan peräti 26 Emmaa. Ennen suoran tv-lähetyksen alkua niistä jaetaan noin puolet, suuren yleisön kannalta vähiten kiinnostavat.
Mitä on Emma-gaalassa palkittava onnistuminen?
Se on suurelle yleisölle räätälöityjen hittibiisien radiosoittoa ja Spotify-kuuntelua. Siis musiikkia, jota ei ohjaa taiteellinen kunnianhimo vaan taloudelliset päämäärät.
”Myöntökriteerejä ovat musiikillinen kiinnostavuus, musiikillinen ja kaupallinen menestys sekä taiteilijan suosio eri mittareilla arvioituna. Näitä mittareita ovat muun muassa äänitteen myyntimäärä, audio- ja videostriimausten määrä sekä radiosoitto”, luettelee Kyyrä.
Onnistua voi myös toisella tavalla.
Tällä hetkellä marginaali- ja valtavirtamusiikin välinen kuilu tuntuu suuremmalta kuin koskaan. Erilaisuutta ei koeta rikkautena.
Omaehtoista musiikkia oman näkemyksen mukaan tekevien on lähes mahdoton nousta parrasvaloihin ilman isoja myönnytyksiä levy-yhtiöille ja radioille.
”En ole seurannut kovin tarkasti keitä Emma-gaalassa palkitaan, koska omat ambitiot ovat ihan muualla”, Taskinen sanoo. ”Tietysti olisi kiva, jos taiteelliset kriteerit tai todellinen kansainvälinen menestys nostettaisiin kunniaan, mutta eihän tämä maa mikään Ruotsi ole.”
Suomalaisen rockin suurin nousija vuonna 2017 oli Litku Klemetti, jonka levymyynti ja keikkasuosio hakkaavat monet Spotify-suosikit. Klemetti on ehdolla vain surkuhupaisassa ”kriitikoiden valinta” -sarjassa, josta tulee lähinnä mieleen, että sen ehdokkaat eivät kelpaa muualle.
Olisiko niin, että itse kaikesta päättävän Litku Klemetin menestys on vääränlaista Emma-gaalassa juhlittavaksi.
Emma-gaala järjestetään Espoon Metro Areenalla lauantaina 3. helmikuuta.