Tikkanen + Peider = Puupää
Petteri Tikkanen on oikea sarjakuvasankari.
Sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen vasen silmä on vähän kipeä. Siitä on vahingossa viiltänyt A3-kokoinen piirustusarkki.
”Sitäkään ei olisi sattunut, jos piirtäisin tietokoneella. Välineet ovat kehittyneet niin, että aina en erota, onko piirrokset tehty perinteisesti vai koneella. Mutta minä en ole vielä valmis digiloikkaan.”
Tikkasen silmät väsyvät helposti näytön tuijottamisesta, ja kosketus paperiin tuntuu olennaiselta. ”Jos peräänkuulutan inhimillisyyttä tarinoissa, se saa näkyä myös jäljessä”, Tikkanen selittää.
”Koko elämää ei voi nysvätä.”
Suomen sarjakuvaseura on palkinnut Tikkasen inhimilliset tarinat ja tyylin vuoden 2020 Puupäähattu-palkinnolla, joka on alan arvostetuin tunnustus Suomessa. Vuodesta 1972 jaetun hatun ovat saaneet muun muassa Tarmo Koivisto, Tove ja Lars Jansson ja Ville Ranta.
Tikkasen (s. 1975) inhimillisyyttä riittää kahteen tyyliin. Hän on seurannut kauniilla viivoilla Eeron kasvukertomusta viidessä kirjassa varhaislapsuudesta aikuisuuden kynnykselle. Vapaapainijamuusikko Black Peiderinä hän on taas tehnyt omaelämäkertaa rosoisilla piirroksilla.
”Siveltimellä saa kaunista viivaa. Hioin sen mahdollisimman pitkälle, mutta huomasin, että työ sujuu hitaasti. Koko elämää ei voi nysvätä. Liikuin paljon junilla, ja niiden hytkeessä piirtäessä oli pakko hyväksyä viivan vapina.”
Kahden tyylin taiturina Tikkasta on verrattu ranskalaiseen Jean Giraud’hon, joka teki omalla nimellään länkkäriklassikko Blueberryä ja Moebius-taiteilijanimellä villejä fantasioita. Giraud’lla ja Moebiuksella oli omat piirrostyylinsä.
Järeän kokoinen Tikkanen on esiintynyt pitkään meksikolaisia painihahmoja muistuttavana Black Peiderinä. Hän valjasti ronskin junatyylinsä Peiderin käyttöön ja alkoi tehdä rocklehti Rumbaan keikkaraportteja.
”Kun rouhea tyyli oli nopea, päätin kokeilla journalismia. Samalla hyväksyin spontaaniuden. Hiotulla jäljellä ajankohtaisuus ei olisi onnistunutkaan. Työlästähän se silti on. Helpommalla pääsisi, jos vain kirjoittaisi.”
Sittemmin Tikkanen on julkaissut Peider-hahmostaan omaelämäkerrallisia sarjakuvakirjoja, joissa pohtii elämää monelta kantilta. Eeronkin tarinaan on ammennettu omasta elämästä.
”Kertojana Peiderin hahmo tuo mukaan huumoria, vaikka jutut kertovat tavallisen keski-ikäisen miehen elämästä. Se on toivottavasti huonoimmillaankin kiinnostava kulma. En tee vitsejä, mutta kiva jos hykerryttää.”
Miehisen uhon ironia jatkuu Black Peiderin esiintymisissä, joissa Tikkanen karjuu ja rääkkää kitaraa repeilleissä trikoissa.
Kymmenen vuoden aikana syntyneen Eeron tarinan piti jo päättyä, kun hän oli viimeisessä kirjassa lähdössä opiskelemaan. Nyt Tikkanen paljastaa, että Eerosta on uusi melkein valmis tarina.
”Olen jo piirtänyt tarinan, jossa Eero lähtee opiskelemaan, mutta en ole tyytyväinen. Pitää yrittää tehdä lisäsivuja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun panttaan tällä tavalla.”
Ehkäpä Eeron tarinan kertominen sulavan kauniilla tyylillä vaikeutuu, kun hän alkaa lähestyä aikuisuutta ja Black Peideriä. Myös keski-ikäisen supersankarin seikkailut jatkuvat.
”Aiempien osien Se, Itse ja Ura jatkoksi teen Tee-kirjaa. Niistä tulee Tee Se Itse -sarja, josta voi tiputtaa Uran pois.”
”Monet lukot ovat auenneet ihan vain tekemällä. Kiusallisten inhimillisten asioiden käsittely huumorilla voi vapauttaa, auttaa hyväksymään omat puutteet”, Tikkanen taustoittaa.
Nuoruus, kasvu ja miehuus ovat pitkään olleet Tikkasen teemoja. Nyt hän miettii, olisiko seuraavien kirjojen jälkeen aika kokeilla jotain muuta. Tee-kirjan on tarkoitus tarjota tsemppiä muiden ohella hänelle itselleen.
”Abstrakti, ei-kerronnallinen sarjakuva voisi olla kiinnostavaa. Sosiaalinen media mahdollistaa kaikenlaiset kokeilut. Voisi olla hyvä päästä eroon harkinnasta, jota tekemiseen on tullut. Alussa panin vain kaikkea paperille. Siinä oli tekemisen vapautta.”
Trikoot päällä Petteri Tikkanen on Black Peider: ”Minullakin on oikeus olla kaikkein kovin”
Petteri Tikkasen näyttely Kansalliskirjaston kahvilassa (Unioninkatu 36, Helsinki) 31.5. asti.