Elämän ja kuoleman kosketuksia

Ljudmila Ulitskaja teksteissä on vivahteita Tšehovista, Gogolista ja Harmsista. 

romaani
Teksti
Virpi Alanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäläisen Ljudmila Ulitskajan kertomuksissa epätavalliset kohtaamiset ovat arkipäivää. Venäjän arvostetuimpiin kuuluvan nykykirjailijoihin teokset ovat vakiinnuttaneet lukijakuntansa Suomessakin.

Ulitskajan kertomukset tulvivat inhimillistä ymmärrystä ja lämpöä, mutta sisältävät myös kriittisiä, yhteiskuntaan ja historiaan nivoutuvia äänenpainoja.

Ulitskaja käsittelee vaikeita asioita helpon tuntuisesti. Hänen nopealiikkeinen kerrontansa paljastaa ihmisen toiminnan hölmöt ja oudot hetket, mutta hyväntahtoisesti, kuin rakkaudesta ihmisen absurdiuteen. Elämä voi vaihtaa suuntaa yhtäkkisesti.

Sielun ruumis -kertomuskokoelmassa elämän odottamattomat käänteet naurattavat ja itkettävät. Kirjailija osaa lyhyessäkin tekstissä viedä lukijan elämän ja kuoleman syvimpiin pohdintoihin.

Lähtökohtana on usein jokin henkilön mielensisäinen liikahdus tai ennakkoluulo. Asetelma, joka on yhtä aikaa vakava ja hupaisa.

Ulitskajan kertomuksissa kritiikin kohteena on mielivaltaisuus, jolla ihmiset tai kansat jonkin ominaisuuden perusteella kohtelevat toisiaan.

Epätavalliset kohtaamiset ja epätyypilliset liitot ovat kertomuksissa arkipäiväisiä sattumuksia. Niissä toistuu opetus elämän arvostamisen merkityksestä. Juuri kun elämä on ihanteellisessa järjestyksessä, ihminen kuolee.

Kirjan sisältö on jaettu kahteen osaan, joista molemmat avataan runolla. Runoissa Ulitskajan ilmaisu tihenee entisestään ja hänen tärkeimmät teemansa tulevat erityisen hyvin näkyviin.

Niitä ovat muun muassa naisten väliset suhteet, elämän ja kuoleman läheisyys, muutos ja yllätyksellisyys.

Yksi Ulitskajan tyylipiirteistä on odottamattoman realismin räväyttäminen tarinan käänteeksi, tai yhtä hyvin äkillinen realismista etääntyminen.

Ulitskaja kirjoittaa vahvasti venäläisen kirjallisuuden perinteessä, mutta sitä uudistaen. Hänen teksteissään on vivahteita Tšehovista, Gogolista, Harmsista – kuitenkin hyvin sekoittuneena, täysin omanlaisenaan kokonaisuutena.

Myös genetiikkaa tutkineen Ulitskajan tiedetausta näkyy hänen kirjoittamisessaan, etenkin naisten elämän kuvauksessa.

Erityisen kaunis on Sielun ruumis -kokoelman päättävä kertomus. Siinä tiedonkäsittelyä rakastanut nainen sairastuu muistisairauteen. Sitten kuoleman hetkellä hänelle avautuu loputon, täydellisen tiedon maailma.

Ljudmila Ulitskaja: Sielun ruumis. Suomentanut Arja Pikkupeura. 130 s. Siltala, 2021.