Mukana ihminen
Vetävästi tarina kiehtonee niitäkin, joita Nokia ei kiinnosta.
Tarina tiedetään: Nokian matkapuhelinliiketoiminta ajautui katastrofien kierteeseen ja myytiin Microsoftille. Nokia vaihtoi päätoimialaansa kuten monia kertoja aiemmin historiansa aikana.
Kannattaako lukea aiheesta vielä yksi kirja? Kannattaa, sillä Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan ja aiemmin muun muassa Dellin ja Intelin johtajien kirjojen haamukirjoittajana toimineen yhdysvaltalaisen Catherine Fredmanin Paranoidi optimisti on kerrottu hyvin.
Se vie tapahtumiin Siilasmaan kokemusten kautta ja kuljettaa konkreettisille tapahtumapaikoille siinä missä monet vastaavat kirjat tyytyvät luettelemaan faktoja ja asiainkulkuja. Kirja näyttää, kuinka suuryrityksen hallitus työskentelee ja millaisia ovat miljardiluokan yrityskauppaneuvottelut.
Inhimillinen ulottuvuus tuo mukanaan draaman asetelmat: päähenkilölle toivoo hyvää. Teoksen päähenkilöitä ovat niin Nokia kuin Siilasmaa.
Draama edellyttää pahiksensa. Paranoidissa optimistissa yksi pahiksenviitoista asetetaan Siilasmaan edeltäjän Jorma Ollilan harteille. Kontrastina Siilasmaan edustamalle uudelle Ollila näyttäytyy asemaansa varjelevana menneen maailman miehenä. Vaikutelmaa maustetaan detaljeilla.
Teoksen Ollilasta antamaa vahvasti negatiivista kuvaa selittänee osin paitsi kirjoittajien draamantaju myös tapa jäsentää historiaa tv-sarjoista tutuin asetelmin.
Kirja on kirjoitettu alkujaan englanniksi, minkä toisinaan aistii tyylistä ja mikä näkyy siinä, että vaikka tekstissä käsitellään suomalaisten tiedotusvälineiden juttuja, lähdeluetteloon on merkitty vain englanninkielisiä artikkeleita ja tutkimuksia, pääosin nettiosoitteina.
Paranoidi optimisti asettuu strategiakirjojen ja yritystarinan välimaastoon. Lentokentillä sitä voidaan myydä liikkeenjohto-oppaana, Suomessa se uppoaa tarinana Nokian vaaran vuosista.