Cornistin täytyy olla peloton
Käyrätorvea pidetään orkesterisoittimista vaikeimpana ja Stefan Dohria yhtenä sen etevimmistä soittajista.
3
MIN
Saksan Essenissä kasvaneen Stefan Dohrin (s. 1965) lapsuudenperheeseen kuului kolme poikaa. Vanhin veljistä soitti viulua ja keskimmäinen selloa. Pianonsoittoa opettaneen äidin mielestä oli luontevaa laittaa kuopus alttoviulutunneille. Näin kotiin saatiin kvartetti.
Yhdeksän- tai kymmenvuotiaana Dohr kuuli käyrätorvensoittaja Hermann Baumannin esiintymisen kirkossa. Dohr tunsi todistavansa jotain ainutlaatuista. Käyrätorven yläsävelet kaikuivat kirkon holveissa ja resonoivat nuoren kuulijan ytimissä asti.
Seuraavat kuusi vuotta Dohr soitti sekä alttoviulua että käyrätorvea, kunnes päätti keskittyä jälkimmäiseen.
Nykyään hän on Berliinin filharmonikoiden käyrätorven äänenjohtaja ja maailman parhaita instrumentin taitajia.
Viime kesänä Dohr kantaesitti Lucernissa Esa-Pekka Salosen hänelle omistaman käyrätorvikonserton ja soittaa sitä nyt eri puolilla maailmaa. Teos on kuultu tänä keväänä Pariisissa ja Hongkongissa.
Salonen on taustaltaan cornisti, ja teoksessa voi kuulla etäisiä kaikuja ja muistumia tunnetuista käyrätorvelle kirjoitetuista melodioista. Konserttoa on kutsuttu paitsi nostalgiseksi ja romanttiseksi myös hyvin vaikeaksi soittaa. Onko se sitä?
”Myönnettäköön, että se ei ole helpoimmasta päästä”, Dohr sanoo ja naurahtaa. Hän luonnehtii Salosen konserttoa teknisesti vaativaksi ja fyysisesti raskaaksi.
”Siinä tarvitaan lihaksia! Mutta mehän kehitymme niiden asioiden myötä, joita saamme soittaa”, hän toteaa.
”Klassisen musiikin perinteessä soolokonserton ei ole tarkoituskaan olla solistille helppo vaan pikemminkin koetella rajoja ja mennä jopa niiden yli. Mielestäni juuri se tekee tästä työstä jännittävää ja kiinnostavaa. Uskoisin, että pari muutakin soittajaa tulee pian esittämään Salosta.”
Toukokuun lopussa Stefan Dohr tulee Helsinkiin ja soittaa Radion sinfoniaorkesterin solistina tanskalaisen Hans Abrahamsenin hänelle omistaman käyrätorvikonserton. RSO:n residenssisäveltäjänä toimivan, ”sointien runoilijaksi” luonnehditun Abrahamsenin konserttoa Dohr on ehtinyt esittää jo useita kertoja.
”Rakastan teosta, mutta sitä on todella vaikea kuvailla. Se on matemaattisesti kompleksinen vaikka ei kuulosta siltä. Siinä soi luonnollisia harmonioita ja pitkiä linjoja ja tunne siitä, että etsitään jotain. Ja yhtäkkiä se onkin jo ohitse.”
Jotain samaa Dohr kokee kenties itsekin.
Hän on soittanut Berliinin filharmonikoissa yli puolet elämästään, 33 vuotta. Orkesterista on jäätävä eläkkeelle 67-vuotiaana, jonka jälkeen Dohr toivoo voivansa jatkaa soittamista ja opettaa nuoria muusikoita. Yli 70-vuotiaana harva soittaja on enää huippukunnossa, vaikka harjoittelisi monta tuntia joka päivä.
”Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän tarvitaan treeniä. Tämä on ihana ammatti, enkä haluaisi tehdä mitään muuta – mutta fysiikka asettaa rajat sille, mikä on mahdollista. Vanhempana mahdollisen raja tulee vastaan nopeammin.”
Käyrätorvea pidetään yhtenä kaikkein vaikeimmista orkesterisoittimista. Suuret sinfonikot ovat silti kirjoittaneet sille paljon soitettavaa. Syvää, haikeaa sointia on kutsuttu sinfoniaorkesterin sieluksi.
Mikä tekee instrumentista ammattilaisen mielestä erityisen?
”Käyrätorvessa on rikas yläsävelsarja, ja soittaja muotoilee suuren osan sävelistä huulillaan. Koska torven putki on pitkä, pienetkin muutokset puhalluksessa voivat helposti johtaa eri säveliin, ja siksi virheitä tapahtuu usein. Juuri tämä arvaamattomuus tekee instrumentista kiehtovan”, Stefan Dohr sanoo.
”Soittajan on siis oltava aika peloton.”
Orkesterityön ja solististen tehtäviensä lisäksi Dohr opettaa mestarikursseilla muun muassa Sibelius-Akatemiassa. Siellä hänen oppilaakseen tuli suomalainen Paula Ernesaks, jota Dohr rohkaisi hakemaan Berliinin filharmonikoiden Karajan-akatemiaan.
Opettaja tiesi mitä teki. Neljä vuotta sitten Ernesaksista tuli Dohrin kollega maailman parhaaksi orkesteriksi kutsuttuun Berliinin filharmonikoihin.
Stefan Dohr soittaa RSO:n solistina Musiikkitalossa (Mannerheimintie 13, Helsinki) 29.5. Konsertti kuullaan suorana Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä sekä hivenen myöhäistettynä Teema-kanavalla.