Eurooppa vaarassa
Entä jos Venäjä miehittäisi Suomen, ex-diplomaatti Antonin Baudry kysyy.
Ranskan presidentti lähettää ydinsukellusveneen miehistöineen suojelemaan Suomea. ”Täytyykö meidän kuolla Suomen puolesta?” Ranskan laivaston sotilas kysyy huolissaan.
”Siitä ei ole kyse, vaan Euroopan puolustamisesta”, vastataan.
Kohtaus on Antonin Baudryn suositusta esikoiselokuvasta Suden kutsu (Le chant du Loup). Se kertoo todentuntuisen tarinan Ranskan laivaston ydinsukellusveneiden miehistön työstä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Baudry istuu kantaravintolassaan Café le Rostandissa Pariisissa ja on edelleen hämillään esikoisohjauksensa suosiosta.
”Menestyksestä ei ollut mitään takeita”, hän sanoo viisi kuukautta ensi-illan jälkeen.
”Edellinen Ranskassa nähty sukellusvene-elokuva Kursk keräsi 120 000 katsojaa. Ajattelimme, ettei aihepiiri olisi kovin seksikäs.”
Suden kutsu on kuitenkin vetänyt Ranskassa elokuvateattereihin jo puolitoista miljoonaa katsojaa. Nyt elokuvan voi nähdä myös Suomen Netflixin kautta.
Antonin Baudry, 44, on entinen diplomaatti ja ulkoministeri Dominique Villepinin neuvonantaja. Hän on käynyt Ranskan eliittikoulut Polytechniquen ja ENS:n.
Baudrin sanoo, että hän halusi kuvata sitä, miten haavoittuvainen Eurooppa on. Siksi yksi sivujuonista liittyy Suomeen.
Jokin Venäjältä vaikuttava maa on vallannut Suomelle kuuluvan saaren. Kyse on Ahvenanmaasta, mutta Baudry poisti saaren nimen käsikirjoitusvaiheessa, ”jotta kukaan ei tuntisi itseään uhatuksi”.
”Halusin kysyä elokuvalla, mitä tapahtuisi jos Venäjä valloittaisi Suomen. Löytäisivätkö 27 EU-maata yhteisymmäryksen siitä, miten tähän pitäisi vastata?”
”Mielestäni tämä on kysymys, joka pitäisi esittää juuri nyt.”
Baudry kysyy myös, mikä voisi pelastaa kriisiin ajautuneen Euroopan muilta uhilta.
Hän tekee kysymyksiä mutta ei anna vastauksia.
Suomen hän valitsi EU-maiden avunantokriisin kohteeksi, koska Suomi ei kuulu Natoon. Se tekee Suomesta muita EU-maita haavoittuvamman.
”Mutta älkää ottako tätä henkilökohtaisesti”, Baudry sanoo.
”Halusin tehdä ihmiset tietoisiksi siitä, miten vähän me tiedämme niistä mekanismeista, jotka liittyvät ydinasepelotteeseen. Se koskee myös minua, vaikka olen työskennellyt Ranskan ulkoasiainministeriössä.”
Suden kutsu on todentuntuinen elokuva, jopa pelottavassa määrin.
Se raottaa ovea Ranskan politiikkaan ja strategisen sodankäynnin kulisseihin. Brexitin jälkeen Ranska on Euroopan ainoa ydinasevaltio.
Puolet kohtauksista kuvattiin aidoissa ydinsukellusveneissä, kuten ydinasein varustetussa Le Terriblessä. Tarina on kerrottu sukellusveneissä työskentelevien ihmisten ja aluksen miehistön näkökulmasta.
Päähenkilö on akustisen sodankäynnin tuntija. ”Kultakorvan” (François Civil) työtä on tunnistaa mahdollisia uhkia äänten avulla, mihin hänellä on erityinen koulutus.
”Se on hyvin vaikeaa työtä, joka pohjautuu pitkälle intuitioon ja muistiin”, Baudry kertoo. ”Sukellusveneet ovat harvoja paikkoja, joissa ihmisaistit, kuulo ja intuitio, päihittävät äänentoistolaitteet. Se on lumoavaa.”
Äänet ovat elokuvassa tärkeässä roolissa. Äänispesialistin tekemä virhe saattaa miehistön hengenvaaraan.
Baudryn mukaan ydinsukellusveneissä työskentelee ahtaissa oloissa ihmisiä, ”jotka eivät tee itse päätöksiä vaan tottelevat poliitikkojen päätöksiä”.
”Me näemme ja kuulemme vain sen, mitä sukellusveneessä olevat ihmisetkin”, ohjaaja sanoo.
”On kysymyksiä, jotka eivät ratkea, ja te ehkä petytte, kun ette saa tietää ihan kaikkea.”
Eräässä kohtauksessa puhuu Ranskan presidentti (oletettavasti Macron). Katsoja ei näe häntä eikä kuule, mitä hän sanoo – saati käskyä, jonka presidentti mahdollisesti antaa.
Arvoitukseksi jää myös se, miten Natoon kuulumattomalle Suomelle lopulta käy.