Hollywood viihdyttää Kiinan ehdoilla
Kiina nousee elokuva-alan suurimmaksi markkina-alueeksi. Rahavirta idästä näkyy jo Hollywoodin tuotannoissa.
Neljäs Transformers-elokuva käynnistyy Teksasissa. Autot ovat isoja, maisemat aavoja. Yhdysvaltain lippu liehuu auringonlaskussa.
Jostain syystä teksasilaiskaupungissa on kiinalaisen pankin korttiautomaatti. China Construction Bankin logo näkyy myös kortissa, jolla sieltä nostetaan rahaa.
Siinä on amerikkalaiskatsojalla ihmettelemistä. CCB:llä ei tosiasiassa ole konttoreita Yhdysvalloissa.
Transformers: Tuhon aika oli kesäkauden suurin elokuvahitti ympäri maailman. Jättilaisrobottien ja ihmisten valtataisteluista kertovan hömppäleffan maailmanlaajuiset lipputulot ylittivät elokuun alussa miljardin dollarin rajan.
Transformersin loistotuloksen takana on Kiina. Kolmannes lipputuloista tuli maasta, joka kymmenen vuotta sitten oli Hollywoodin näkökulmasta ainoastaan pidäkkeettömän piratismin tyyssija.
Kiinan keskiluokka ja sen tulot kasvavat. Nykyaikaiset elokuvateatteriverkostot rakennettiin viime vuosikymmenellä. Vuonna 2020 Kiina nousee Yhdysvaltojen ohi elokuvamarkkinoiden ykköseksi, laski konsulttifirma Ernst&Young kaksi vuotta sitten. Kasvu on sen jälkeen ylittänyt odotukset. Toissa vuonna nousu oli lopulta peräti 36 prosenttia, viime vuonna 27 prosenttia.
Kiina haluaa länsimaista viihdettä uusimmalla tekniikalla tarjoiltuna. Esimerkiksi puolipallon muotoisia ja koko näkökentän täyttäviä Imax-valkokankaita on Kiinassa 174. Vain Yhdysvalloissa on enemmän, 378. Ensimmäinen Imax avattiin Kiinaan 2004. Pohjoismaissa ei ole vieläkään yhtään pitkiä elokuvia esittävää Imax-teatteria.
Rahavirta vaikuttaa jättielokuvien sisältöön. Transformersilla oli kiinalaisia osatuottajia, joiden vuoksi loppupuoli kuvattiin Pekingissä ja Hongkongissa. Myös Yhdysvaltoihin sijoittuvissa kohtauksissa on kummallista tuotesijoittelua.
Ei ole sattumaa, että esimerkiksi 007-seikkailu Skyfallia kuvattiin manner-Kiinassa. Kun Looperin budjetista 40 prosenttia järjestyi Kiinasta, futurististen metropolijaksojen näyttämö vaihtui Pariisista Shanghaiksi – ehkä hyvinkin osuvasti, mitä tulevaisuuskuvan uskottavuuteen tulee.
Mukana on myös kiinalaisia näyttelijöitä. Uusin Transformers esitteli maailmalle kiinalaisen televisiotähden Li Bingbingin. Iron Man 3:een oli kirjoitettu rooli Kiinan suurimmalle julkkikselle Fan Bingbingille (ei sukua Li’lle), ja elokuvan aasialaisessa versiossa oli useita lisäminuutteja, joissa hän esiintyy.
Hollywood oli pitkään amerikkalaisen unelman synonyymi. Se oli paikka, jonne Renny Harlininkin piti mennä ollakseen todellinen isojen elokuvien tekijä.
Unelmatehtaan valta oli amerikkalaisissa käsissä. Se teki viihteellisimmät tuotteensa amerikkalaiset mielessä. Muualta tuleva raha oli vain lisätuloa: ulkomaanoikeudet saatettiin myydä pois etukäteen, ja niillä rahoitettiin tuotantoa. Tili tehtiin kotimarkkinoilla.
Ajattelu alkoi todella muuttua vasta 1990-luvulla. Käänteenä on pidetty vuotta 2001, jolloin ensi-iltansa saivat Sormusten herra -trilogian ensimmäinen osa ja animaatio Shrek. Niiden ja jatko-osien miljardibisneksestä jopa 75 prosenttia kertyi Yhdysvaltojen ulkopuolelta.
Elokuva-alan kasvu on pysähtynyt Pohjois-Amerikassa. Kasvavia markkina-aluei
ta ovat Venäjä, Brasilia ja Kaakkois-Aasia. Huikein nousija on kuitenkin Kiina.
Muutama vuosi sitten Kiinan hallinto päätti etukäteen, mitkä noin 20 ulkomaista elokuvaa kunakin vuonna maan valkokankaille päästettiin. Oli uutinen, kun suomalais-kiinalainen Jadesoturi-elokuva julkaistiin myös Kiinassa.
Nyt levitys on vapaampaa, mutta Pekingin byrokraatteihin ei voi luottaa. Raamatun tarinaa spektaakkelina kertova Noah ei läpäissyt seulaa keväällä. Tieto esityskiellosta tuli pari viikkoa ennen suunniteltua ensi-iltaa, kun markkinointikin oli jo alkanut.
Aina välillä Pekingistä ilmoitetaan, että ainakin kiinalaisten rahoittamien elokuvien pitäisi levittää positiivista Kiina-kuvaa.
Kiinan merkittävimmän nykyohjaajan Zhang Yimoun elokuvien tyyli vaihtuikin viime vuosikymmenen alussa. Draamaohjaaja siirtyi tekemään miekkaseikkailuja, joissa historiallisessa miljöössä käsiteltiin Kiinan yhtenäisyyttä ja vahvan hallinnon tärkeyttä.
Myös Transformers: Tuhon ajassa on poliittinen sivumaku. Hetkittäin näytetään Kiinan virkavallan määrätietoista toimintaa. Muuten tieteistoimintakomedian ihmishahmot ovat lähinnä erilaisia tunareita ja CIA-tyypit silkkoja kelmejä. Aiemmissa Transformerseissa Yhdysvaltojen armeija esitettiin positiivisessa valossa.
Hollywoodin Kung Fu Panda -animaatioissa ikiaikainen Kiina on onnen tyyssija. Kukaan ei nyrpistä nenäänsä, mutta Peking hymyilee hyväksyvästi. Elokuvien tuotantoyhtiö DreamWorks on mukana shanghailaisen animaatiokeskuksen rakennushankkeessa, jonka arvo on puolitoista miljardia euroa.
Viime vuosien kunnianhimoisista kiinalaiselokuvista maailmalla on otettu parhaiten vastaan Jia ZhiangkenA Touch of Sin, joka tehtiin ilman Pekingin hyväksyntää. Tyly draama nyky-Kiinan korruptiosta jäi kotimaassaan täysin vaille levitystä.
Todellisuuspaon vetovoimasta kertoo, että Transformers: Tuhon aika teki Kiinassa enemmän rahaa kuin missään muussa yksittäisessä maassa.
Toiminta ja fantasia myyvät Kiinassa. Trendi on sama muissakin nousevissa maissa. Vietnamin tai Indonesian kasvavissa elokuvateatteriketjuissa esitetään vain harvoin draamoja. Oscar-tason vakavat elokuvat eivät löydä yleisöä.
Myytti amerikkalaisyleisön poikkeuksellisen huonosta mausta on syytä unohtaa. Nykyajan isoimmat elokuvat menestyvät niin hyvin, koska ne puhuvat kansainvälisimpiä kieliä. Myyntivaltteja ovat vauhdikas ja sopivan pehmeä väkivalta, alkeellinen törmäilyhuumori ja vaikuttavat erikoistehosteet. Ne ymmärretään niin Ecuadorissa ja Keniassa kuin Thaimaassakin.
Jo nyt Hollywoodissa karsitaan komediatuotantoa. Sanaileville koomikoille nauretaan parhaiten englanninkielisillä alueilla. Huumori ei siirry kulttuurista toiseen, toisin kuin action ja fantasia.
Toisaalta Kiinassa kaupallisuuden sietorajat ovat pidemmällä kuin lännessä on totuttu. Iron Man 3:n kiinalaisten lisäkohtausten useat ilmiselvät tuotesijoitteluhetket sisältävät kaikkea paikallisista maitojuomista elektroniikkamerkkeihin. Firmoilla on varaa maksaa niin suuria summia, että amerikkalaiset elokuvantekijät suostuvat kernaasti. Sitä paitsi muu maailma näkee elokuvasta vain ”oikeamman” version, härskeimmät mainokset jäävät vain kiinalaisyleisölle tarkoitettuihin lisäminuutteihin.
Toiseen suuntaan elokuvaliikenne ei kulje. Kiinassa tehdään paljon elokuvia, mutta paikalliset hitit eivät ole koskettaneet länsimaisia yleisöjä.
Batmanin roolista tunnettu supertähti Christian Bale näytteli kolme vuotta sitten Zhang Yimoun draamassa The Flowers of War, joka kertoo Nanjingin verilöylystä vuonna 1937. Sadan miljoonan dollarin budjetin elokuva oli kansainvälisesti floppi, eikä sitä nähty esimerkiksi Suomen valkokankailla lainkaan.
Ensimmäinen Imax-teknologiaa hyödyntävä kiinalaiselokuva, suuren budjetin maanjäristystarina Aftershock isänmaallisine painotuksineen näyttäytyi kansainvälisillä markkinoilla lähinnä vitsinä.
Kiinankielisistä elokuvista todellisia kansainvälisiä hittejä ovat olleet vain Ang Leen ohjaama Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Zhang Yimoun Hero. Niistä on yli kymmenen vuotta, ja kumpikin on miekkaseikkailu.
Elokuvanteko on kulissien takana jo hyvin globaali bisnes. Hollywood-jätit hakevat rahoitusta sieltä, missä käteistä on.
Hollywoodissa kaiken pelättiin muuttuvan 1980-luvulla, kun japanilainen elektroniikkajätti Sony osti yhden suurista studiosta, Columbian.
Sonyn omistamana Columbia TriStar Movie Group jatkoi samoja latuja kuin ennenkin. Japanilaiset ymmärsivät, että viihdebisneksen osaajille on turha sanella uusia ohjeita.
Eikä Hollywood ole amerikkalaisen elokuvan koko kuva. Yhä suurempi osa Oscar-tason laatuelokuvista tulee sen ulkopuolelta. Ne tehdään riippumattomina tuotantoina, ei viihdekoneistossa.
Elokuvien todelliset alkuperämaat ovat usein muita kuin päältä katsoen luulisi. Grace of Monaco, jossa Nicole Kidman näyttelee Grace Kellyä, on ranskalainen tuotanto, jonka rahoitus on Intiasta, Kiinasta ja hieman Yhdysvalloista. Arabiemiraateista on virrannut öljydollareita sellaisiin elokuviin kuinTartunta, Men in Black 3 ja The Best Exotic Marigold Hotel tuotantoon.
Elokuun lopussa Suomen elokuvateattereihin saapuvassa Helen Mirren -komediassa Herkullinen elämä on intialaisrahaa miljardööriltä, joka rahoitti myös Steven Spielbergin Lincolnia.
Elokuvateollisuuden merkitys amerikkalaisen kulttuurin ja unelman myymisessä maailmalle on ollut valtava. Legendoja luovaa Hollywoodia rakensivat 1900-luvun alkupuoliskolla Euroopasta lähteneet ja paenneet, ennen kaikkea juutalaiset.
Jenkkielokuvat eivät ole Kiinassa suosittuja englannin kielestä huolimatta, vaan myös siitä johtuen. Hollywoodin satu itsestään elää ja voi hyvin. Tutun tuotemerkin vilahtaminen voi myös nostaa itsetuntoa siinä missä Finlandia-vodkapullon näkyminen Renny Harlinin leffassa ilahduttaa suomalaista.
Kyse on enemmän kiinalaisten pyrkimyksestä lähemmäs länttä. Elokuva on ennen kaikkea kulttuuripääomaa. Pidät tästä, olet länsimaalaisempi.
Transformersissa on kiinalaista rahaa, mutta kiinalaisuutta lopulta vain ripaus. Sen suosio näyttää, että läntinen hedelmä maistuu hyvältä.