Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan kova hinta: Kaikki eivät kestäneet loppuun saakka

Suomen Kuvalehti selvitti: Suomi 100 -suurelokuvan kuvaukset olivat poikkeuksellisen raskaita.
Teksti Kalle Kinnunen ja Anton Vanha-Majamaa – Kuvitus Vesa Lehtimäki
Elokuva 14.7.2017 07:27

Vekaranjärvi on Karjalan prikaatin koti Kouvolassa, Kääpälän kylän alueella. Sinne, Pahkajärven idyllisiin metsämaisemiin, saapuu vuosittain noin 4 000 uutta alokasta antamaan oman panoksensa isänmaalle.

Kesällä 2016 Vekaranjärvellä kärvistelivät siviilit. Alueella teki elokuvaa Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan työryhmä, johon kuului 170 henkeä näyttelijät ja avustajat pois lukien.

Historiallisen suuri sotaelokuva on maksanut verta, hikeä ja kyyneliä, unettomia öitä, autojen syöksymisiä ojaan sekä seitsemän miljoonaa euroa julkista ja yksityistä rahaa.

Kaikki eivät kestäneet loppuun saakka.

 

Tuntematon sotilas on ollut Louhimiehen unelma yli kymmenen vuoden ajan. Sotaveteraani-lehdessä (3/2017) ohjaaja kertoo, että varsinainen sytyke tuli viisi vuotta sitten, kun hänen tuolloin 14-vuotias poikansa innostui Linnan romaanista.

”Silloin ajattelin, että okei, tällehän on selkeä tilaus”, Louhimies kertoo lehden haastattelussa.

Väinö Linnan romaani (1954) on filmatisoitu kahdesti aiemmin. Vuonna 1955 elokuvan ohjasi Edvin Laine ja vuonna 1985 Rauni Mollberg. Louhimiehen elokuvan on korostettu perustuvan vuonna 2000 julkaistuun sensuroimattomaan alkuteokseen Sotaromaani.

Louhimiehen elokuvasuunnitelmista uutisoitiin ensimmäisen kerran syksyllä 2014. Seuraavana vuonna rahoitus vahvistui: seitsemän miljoonan euron budjetilla Tuntemattomasta tulisi kaikkien aikojen kallein suomenkielinen elokuva.

Vertailun vuoksi: Aku Louhimiehen Suomen sisällissotaan sijoittunut Käsky (2008) maksoi 1,5 miljoonaa euroa, mikä on hitusen yli suomalaisen, ammattilaisvoimin ja elokuvateatterilevitykseen suunnatun näytelmäelokuvan keskibudjetin.

Elokuvaa tuottaa sitä varten perustettu Elokuvayhtiö Suomi 2017 Oy. Sen osakkaille ja hankkeen rahoittajille Tuntematon sotilas on liiketoimintaa. Louhimies on yksi yhtiön osakkaista.

Isänmaalliseksi mielletty aihe on houkuttanut yhteistyö- ja palvelukumppaneita Valiosta Land Roveriin. Elokuvaa on markkinoitu Saludo-kahvipaketeissa ja sen hahmoilla myydään nyt Hartwallin Vichyä.

Piirroskuvitus: hevonen ja elokuvantekijöitä

”Vaikea erottaa tunteet ja se, mikä on väärin, mutta puhuisin työehtosopimuksen rikkomisesta”, sanoo yksi Tuntemattomassa sotilaassa mukana ollut tekijä. Hän puhuu nimettömänä kuvauksista, joita Suomen Kuvalehden haastattelemat ihmiset kuvailevat poikkeuksellisen raskaiksi.

Työntekijät eivät voi puhua kokemuksistaan omilla nimillään, sillä sopimuksessa on määritetty tuntuva sakko, jos sopimusosapuoli vahingoittaa elokuvahanketta.

Tuntemattoman sotilaan kuvaukset alkoivat kesällä 2016 Vekaranjärvellä ja jatkuivat lokakuussa Suomenlinnassa ja kevättalvella 2017 Kuhmon Vuosangassa.

Ne kestivät kaikkiaan yli 60 päivää, kun alan keskiarvo on 20–30 päivän luokkaa.

Moni kului loppuun. Sopimussakosta huolimatta Suomen Kuvalehden tiedossa on viisi henkilöä, joista osa irtisanoutui kesän kuvausjakson jälkeen ja osa jätti tekemättä tarjotut sopimukset seuraaville kuvausjaksolle.

Syiksi kerrotaan työolosuhteet, huono ennakkosuunnittelu, asuinolosuhteet pisimmällä kuvausjaksolla Vekaranjärvellä sekä henkinen ja fyysinen uupuminen.

Osa haastatelluista jatkoi kuvausten loppuun asti. Jokainen haastatelluista sanoo työpäivien olleen niin pitkiä, ettei sellaista pitäisi hyväksyä.

Tiukka, päivittäin elänyt aikataulu ja haastavat olosuhteet johtivat väsymykseen. Väsymys altistaa varomattomuudelle.

Kuvauksissa tapahtui autojen syöksymisiä ojaan. Autoja ajoivat yleensä harjoittelijat, joiden työpäivät saattoivat venyä yli 15-tuntisiksi.

Kalustoa ajettiin myös öisin. Jos aikataulujen mahdottomuus otettiin puheeksi, ylemmältä taholta saattoi tulla vain kuittaus: koettakaa pärjätä.

“En tunne ketään, jota ei väsyttäisi 20-päiväisen tuotannon jälkeen pitkään, niin mitä se on 40 päivän lähestyessä? Osa ihmisistä teki ihan sairasta päivää”, yksi haastateltava sanoo.

”11 työtuntia päivässä ei riittänyt.”

Erään työntekijän sopimuksen nähnyt elokuva-alan ammattilainen toteaa, että tiesi heti sen johtavan ongelmiin.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan sopimuksen mukainen työaika vuorokaudessa oli 11 tuntia päivässä. Osassa sopimuksista ei määritelty työaikoja lainkaan.

”11 työtuntia päivässä ei riittänyt. Lepoaikoja alitettiin järjestelmällisesti. Aina meni yli”, eräs työntekijä kertoo.

”Elokuva-ala on joustamista, ja yhdellä tunnilla ei ole väliä. Pystyn joustamaan, mutta nyt ei ollut mistään oikein hajua.”

Toisen haastatellun mukaan tuntui, että isoa tarinaa tehdessä unohdettiin ihmiset, jotka sitä tekevät.

Kun työntekijät saapuivat puolustusvoimien lainaamiin majoitustiloihin Vekaranjärvelle, osa heistä havaitsi homeen hajua. Monille yhteismajoitus tuli yllätyksenä, eikä kaikille ollut etukäteen kerrottu, että majoitustiloissa ei ole lainkaan juoksevaa vettä.

Kuvauspaikkojen kosteusvauriot ovat yksi elokuvatyöntekijöiden usein kritisoima ongelma. Elokuvakuvauksia tehdään Suomessa vähemmän varsinaisissa studiotiloissa kuin tyhjillään olevissa rakennuksissa. Joukossa on usein asumiskelvottomiksi todettuja tiloja, kerrottiin Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen lehdessä viime vuonna.

Isona ongelmana Tuntemattoman sotilaan kohdalla on pidetty sitä, miten jättituotanto on rakennettu. Budjetti ja resurssit ovat olleet ennennäkemättömät, mutta metsässä on filmattu vielä kokoaan suurempaa elokuvaa.

Budjetti on pieni, jos ottaa huomioon ryhmän koon, kuvauspäivien määrän ja sotaelokuvan lajityypin, arvioi suomalainen elokuvaohjaaja, joka ei ole ollut hankkeessa mukana.

Erään elokuvan teossa mukana olleen mukaan merkittävä osa elokuvan kestosta on taistelukohtauksia. Niiden toteuttaminen on kallista. Parhaimmillaan kohtauksia kuvattiin samaan aikaan kahdeksalla kameralla.

Louhimiehen tyyliin kuuluu kuvata kohtauksia usealla kameralla ja koostaa elokuva vasta leikkauspöydällä.

Elokuva-alalla on jo kummasteltu, miten metodi toimii tarkkaa suunnitelmallisuutta vaativassa suuren budjetin sotaelokuvassa.

Yksi työntekijä kertoo, että vaikka tuotanto oli muutenkin poikkeuksellisen vaativa, call sheetit eli päivittäiset työvuorolistat muuttuivat jatkuvasti ja usein viime hetkellä.

Paineet kasvoivat harvinaisen suuriksi, ja eräs työntekijä kuvaa, että ”koko ajan mentiin todella tiukoilla rahoilla”.

”Tuotannosta puuttui hyvä kommunikaatio ja se johti siihen, että usealla ihmisellä oli olo, ettei heidän työtään arvostettu”, kuvailee toinen.

Kolmannen mukaan ”on kummallista, jos 1,5 miljoonan euron budjetilla tehtävässä leffassa fasiliteetit ja ruokakin ovat parempia kuin tässä”.

Piirroskuvitus: etualalla sotilas konekiväärin kanssa, taustalla elokuvantekijöitä.

Temen järjestötoimitsija Marika Väisänen ei ylläty, kun Suomen Kuvalehti lähestyy häntä.

”Meihin on oltu tämän tuotannon työntekijöistä yhteydessä, eikä meihin olla yhteydessä siksi, että kaikki on mennyt hyvin”, Väisänen muotoilee.

Hän ei voi puhua tarkemmin tapauksista, koska työntekijät voisi tunnistaa.

Keskeiset hankaluudet eivät koske ainoastaan Tuntematonta sotilasta vaan suomalaista elokuvien tekemistä laajemminkin, myös haastatellut työntekijät korostavat. Suuressa hankkeessa ja pitkällä kuvausjaksolla ongelmat kuitenkin kasautuvat.

Puutteet elokuva-alan työolosuhteissa johtuvat Väisäsen mukaan käytännössä kahdesta ongelmasta. Resursseja on liian vähän, joten töitä tehdään liikaa. Ylitöistä ei makseta, vaan niitä pidetään itsestäänselvyytenä. Kukaan ei halua hankalan mainetta, koska tulevien työtilaisuuksien pelätään vaarantuvan.

Ala on pieni ja maine tahrautuu nopeasti.

”Elokuva-alaa koskee yleensäkin tämä ongelma, että alalle tullaan tunteen palolla ja suostutaan mihin vain. Työajoissa taivutaan ja omista oikeuksista ei pidetä kiinni”, Väisänen toteaa.

Alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Käytännössä kaikki työntekijät ovat freelancereita, jotka siirtyvät eri tuotantoyhtiöiden hankkeista toisiin.

Työnantaja ei seuraa työntekijän jaksamista, koska liikkuvuus on aina niin suurta.

”Jos joku vaati oikeuksiaan, sanottiin samaa kuin elokuva-alalla usein, että etkö tiedä, mikä mahdollisuus tämä on sulle. Sitä korttia käytetään usein”, kuvailee eräs työntekijä.

Temen edustajien mukaan elokuvatuottajat eivät usein panosta ennakkosuunnitteluun tarpeeksi. Resurssit ovat alimitoitettuja ja epärealistisia jo tuotantojen alkaessa.

Harjoittelijoiden käyttäminen tehtävissä, jotka eivät harjoittelijoille sopisi, on Marika Väisäsen mukaan tyypillistä. Jotkut koulut edellyttävät harjoittelijalle 500 euron kuukausipalkkaa, mutta palkkiokäytännöt ovat monenkirjavia. Usein harjoittelijat saavat vain ylläpidon, joskus he joutuvat maksamaan omat matkansa ja ruokansakin itse.

Väisänen korostaa, että elokuvakuvaukset, joissa ongelmia ei esiinny, ovat poikkeuksellisia. Tänäkin vuonna yhteydessä on oltu muistakin elokuvatuotannoista.

”On vaikea keksiä mitään isänmaallista motivaatiota.”

Keskeisten työntekijöiden lähteminen kesäkuvausjakson jälkeen kertoo kuitenkin omaa kieltään Tuntemattoman tuotannon ongelmien painavuudesta: harvalla freelancerilla on varaa kieltäytyä tai vetäytyä tarjotusta työstä.

Osansa on myös asenteella, jonka haluttiin ulottuvan koko työryhmään. Sen lisäksi, että rahoitusta kerättiin Suomi 100 -teemalla, isänmaallisesta ryhmähengestä haluttiin liimaa, joka pitäisi ihmiset yhdessä hankalissa olosuhteissa. Tuntemattomassa mukana olleet työntekijät kertovat hieman eri sanoin samasta asiasta.

”Louhimies on metodiohjaaja. Sodassa me kaikki sikäli oltiin. Arvostan sitä ohjaajassa, että vaaditaan näyttelijöiltä ja työryhmältä. Mutta tämä on työ. Joku raja pitää vetää. Rahaa käytettiin paljon, mutta ei siihen, että työryhmällä olisi hyvät olosuhteet”, kuvailee eräs työntekijä.

Toisaalta avustajien kerrotaan olleen kuvausten tunnelmasta hyvinkin innoissaan. Tuotanto luotti avustajien isänmaallisuuteen: moni heistä ajoi satojen kilometrien matkan päästäkseen leikkimään jatkosotaa ja ollakseen mukana jossain itseään suuremmassa.

”Siellä on myös paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet projektin elämänsä hienoimmaksi jutuksi”, yksi Tuntemattomassa sotilaassa työskennellyt arvioi.

Avustajille ei maksettu rahapalkkiota. Ammattilaiset tulivat kuitenkin töihin, eivät seikkailemaan. Esimerkiksi perheellisille Suomi 100 -henki ei kompensoinut hankalia olosuhteita.

”On vaikea keksiä mitään isänmaallista motivaatiota, kun esitetään vaatimuksia aamun kuvauksiin kello kaksi yöllä”, summaa eräs työntekijöistä tuntemuksiaan.

”Tuotantoyhtiöissä pitäisi muistaa, että mikäli elokuva-alan ihmiset eivät jaksa tehdä työtään vaan palavat loppuun, heidän osaamisensa menetetään”, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Karola Baran toteaa.

”Kun aloitin toiminnanjohtajana, panin merkille, ettei alalla ole yli viisikymppisiä työntekijöitä juuri lainkaan. Ihmettelin sitä hetken, enää en ihmettele.”

Piirroskuvitus: puiden takaa nousee tuntemattoman sotilaan hahmo, etualalla elokuvantekijä.

Suomalaisen elokuva-alan työturvallisuusongelmat nousevat otsikoihin aika ajoin. Paljon potentiaalisia vaaratilanteita jää myös raportoimatta.

Kesäkuussa 2016 Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa tapahtui hevosonnettomuus, jossa 58-vuotias talkoolainen jäi ohjastamansa hevosen vetämien kärryjen alle ja kuoli myöhemmin sairaalassa vammoihinsa. Aluehallintovirasto suoritti työsuojelutarkastuksen ja totesi, että ”työnantajan tekemän työn erikoisluonteen huomioon ottaen” huomautettavaa ei löytynyt. Poliisin mukaan tapaus oli ennalta arvaamaton tapaturma.

Suomen Kuvalehdelle puhuneet työntekijät eivät usko onnettomuuden johtuneen selkeästä laiminlyönnistä ja heidän mukaansa tapausta käsiteltiin jälkeenpäin asiallisesti.

Viimeksi toukokuussa 2012 oltiin lähellä pahempaa onnettomuutta Tampereella. Kraana eli kameran hissinosturi, jossa kuvaaja istui, kaatui kesken Vuonna 85 -elokuvan joukkokohtauksen kuvausten.

”Tää ala on yksi villi länsi. Olen verrannut, että jos tämä meininki olisi rakennusalalla, jengiä istuisi linnassa työsuojelurikkomuksista ja kaikesta”, toteaa elokuvien parissa pitkään työskennellyt kuvausryhmäläinen.

Hän kritisoi Temeä.

”Ei ole vahvaa liittoa, johon soittaa.”

Keskustelu työolosuhteista liittyy myös televisio-oikeudet ostaneen Yleisradion vastuisiin.

Arto Satosen johtaman parlamentaarisen työryhmän muistioon Yleisradion julkisen palvelun tehtävistä kirjattiin vuonna 2016:

”Kilpailuttaessaan tuotantoja Ylen tulee valvoa, että sen tilaamissa tuotannoissa noudatetaan lakiin ja työehtosopimuksiin kirjattuja reiluja pelisääntöjä. Ylen tulee valvoa tilaajavastuulain hengessä, että aikataulut, rahoitus ja tuotantobudjetit ovat realistisella tasolla ja palkat alan työehtosopimuksen mukaisia.”

Ylen tilaaja Erkki Astala sanoo, ettei voi kommentoida Tuntemattoman sotilaan tapausta.

”Ylen sopimukset edellyttävät, että lakeja ja työehtosopimuksia noudatetaan”, Astala toteaa.

”Ei ole mitään valmiita sanktioita. Jos sopimusta ei ole noudatettu, täytyy selvittää sopimusosapuolten kesken, miten toimitaan.”

Aku Louhimies: ”En ole aikaisemmin kuullut muuta kuin kehuja.”

Aku Louhimies vastaa Suomen Kuvalehdelle sähköpostitse. Hän aloittaa vastauksensa korostamalla, että suurimpana koskaan tuotettuna suomenkielisenä elokuvana Tuntemattomalla sotilaalla on ”merkittävä rooli elokuva-alan työllistäjänä ja osaamisen kehittäjänä”.

”Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden hyvinvoinnista ja työntekijä on puolestaan velvollinen raportoimaan mahdollisista epäkohdista työnantajalle. Kuvaukset toteutettiin viime kesänä. En ole aikaisemmin kuullut muuta kuin kehuja yli 200-henkiseltä työryhmältämme”, hän kirjoittaa.

Yöllisiä tehtävänantoja hän perustelee sillä, että elokuvaa kuvattiin luonnonvalossa iltaan asti.

”Kuvauspäivämme alkoivat usein iltapäivällä, jatkuen hämärän laskeutumiseen.”

Louhimiehen ja Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017:n toimitusjohtajan Miia Haaviston mukaan työaikojen ylityksiä ei ole ollut tuotannossa lainkaan.

Haavisto aloitti johtajana kaksi kuukautta kesäkuvausten jälkeen.

”Tässä elokuvatuotannossa on tehty yhteensä useita satoja erilaisia työsopimuksia hyvin erimittaisista ja -tyyppisistä työsuhteista ja ostopalveluista. Osassa sopimuksia sovittiin kokonaiskorvauksesta, ei siis päivä, viikko- tai kuukausiperusteisesta palkasta. Se on projektityössä ja elokuva-alalla aivan tavanomaista”, Haavisto sanoo.

Työntekijät, joiden mukaan työvuorolistat saatiin poikkeuksellisen myöhään, ovat työskennelleet lukuisissa suomalaisittain isoissakin tuotannoissa.

”Kuvausviikkoa koskevat työvuorolistat toimitettiin työntekijöille edellisellä viikolla call sheetien muodossa”, Haavisto sanoo.

”Ennakkoon toimitettiin siis aina koko kuvausviikon call sheetit, joissa oli tieto työvuoroista. Tämän jälkeen tehdyt muutokset käsittelivät päivän kulkua näiden jo työntekijöiden tiedossa olevien työaikojen sisällä.”

Yhden haastatellun mukaan kolme autoa kolaroi pahasti. Muutkin haastatellut vahvistavat kolareita tapahtuneen.

Miia Haavisto kertoo, että “vaikeassa maastossa sattuneiden ojaanajojen seurauksena” vaihdettiin kaksi vuokraamon autoa.

”Kuvausten aikana syntyi joitakin pieniä peltivaurioita, tyypillisesti pysäköintitilanteissa.”

Työntekijöiden mukaan kuvauksissa tarvittiin sairaanhoitoa hevosonnettomuuden lisäksi myös yhden autokolarin jälkeen. Tuottaja Mikko Tenhunen puhuu vain yhdestä sairaanhoitotapauksesta.

 

Majoitustiloihin kohdistuvaan kritiikkiin Haavisto vastaa kertomalla, että samoissa tiloissa majoitetaan varusmiehiä ja puolustusvoimien kantahenkilöstöä

”Tilat olivat asianmukaiset”, Haavisto sanoo.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan elokuvan jälkituotanto eli leikkauksen, äänitöiden ja digitaalisten erikoistehosteiden aikataulut ovat viivästyneet.

Haavisto ei osaa heinäkuun toisen viikon alkaessa kertoa elokuvan kestoa, vaikka se on hänen mukaansa mukaan valmistumassa syyskuussa. Hän vakuuttaa, että valmis elokuva tulee olemaan alle kolme tuntia pitkä.

”Melko lailla aikataulussa”, Haavisto kuvailee jälkituotannon etenemistä.

”Hyvin on aikaa vielä.”

Elokuva-alan työntekijöiden lojaliteetista alaa kohtaan kertoo se, että myös tuotannosta lähteneet toivovat elokuvan onnistuvan. He kertoivat epäkohdista, jotta asiat paranisivat.

”Tämä ala on niin pieni ja elokuvanteko jo valmiiksi niin vaikeaa, ettei siitä pitäisi tehdä yhtään nykyistä vaikeampaa”, yksi Tuntemattoman jättänyt toivoo.


Video: Tuntematon sotilas -elokuvan traileri. Lähde: Leffat/Youtube.

Hurjat katsojatavoitteet

Tuntemattomassa sotilaassa näyttelevät muiden muassa Aku Hirviniemi, Eero Aho, Samuli Vauramo ja Paula Vesala. Ensi-ilta on 27. lokakuuta 2017.

Elokuva on ennen kaikkea Aku Louhimiehen luomus ja suuri unelma. Hän on elokuvan ohjaaja ja yksi sen tuottajista.

Vaativuudestaan tunnettu Louhimies on yksi Suomen menestyneimmistä elokuvantekijöistä.

Hänen ohjaamiaan elokuvia ovat muun muassa Levottomat (2000), Paha maa (2005), Vuosaari (2012) ja 8-pallo (2013). Tuntemattoman sotilaan kulissien takana on ollut tuulista. Elokuvaa varten perustetun Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017:n toimitusjohtaja on vaihtunut kahdesti sen jälkeen, kun hanke esiteltiin julkisesti vuonna 2015.

Elokuvatuottaja Mikko Tenhunen antoi tilaa Kaarina Gouldille, jolla on taustaa muun muassa Helsingin designpääkaupunkivuoden johtajana ja tapahtumanjärjestäjä Live Nation Finlandin kehitysjohtajana.

Gould puolestaan siirtyi jo vuoden 2016 syksyllä Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin vetäjäksi. Tilalle tuli taas henkilö elokuva-alalta, myös Helsinki-Filmille elokuvia tuottava Miia Haavisto. Tenhunen jatkoi koko ajan tuottajana. Tuottajan titteli on myös Louhimiehellä ja Haavistolla.

 

Uuden Tuntemattoman rahoitusmalli on Suomessa poikkeuksellinen. Yleensä suomenkieliset elokuvat rahoitetaan pääosin julkisista varoista, joihin lasketaan myös Ylen osuus.

Tuntemattomassa kaksi miljoonaa tulee Suomen elokuvasäätiöltä, televisio-oikeudet ostaneelta Yleisradiolta ja Pohjoismaiselta elokuva- ja tv-rahastolta, loput viisi miljoonaa yksityisiltä rahoittajilta.

Instituutioina Tuntemattomaan sotilaseen ovat sijoittaneet LähiTapiola-ryhmä sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Yksityistä rahoitusta ovat keränneet Icecapital-pankkiiriliikkeen Ari Lahti ja pääomasijoitusyhtiö CapManin Ari Tolppanen. Sijoittajia ovat esimerkiksi Supercellin Ilkka Paananen, Mikko Kodisoja ja IT-bisnesenkelit Timo Ahopelto ja Petteri Koponen. Lahti ja Tolppanen ovat myös itse sijoittaneet elokuvaan.

Lisäksi Suomen rikkaimpien joukkoon listattujen Ilkka Brotheruksen ja Veli-Matti Riihimäen nimet ovat ”elokuvan toteutuksen mahdollistaneiden” yksityishenkilöiden listalla.

Pienellä kielialueella lipunmyyntitulot eivät juuri koskaan riitä kattamaan tuotantokustannuksia. Tuntemattoman sotilaan katsojaodotukset ovat budjetin ja yksityisen rahan määrän takia erittäin korkeat.

Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017:sta on kerrottu, että lipunmyynnin odotetaan nousevan yli 700 000:n. Viimeksi vastaaviin lukuihin on ylletty vuonna 1984, kun toinen armeijaelokuva Uuno Turhapuro armeijan leivissä keräsi teattereihin noin 751 000 katsojaa.

Ainut toinen nykyaikaisen katsojatilastoinnin aikana 700 000:n rajan rikkonut elokuva on Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu (712 000 katsojaa vuonna 1973). Louhimiehen eepoksen pitäisi siis nousta niiden rinnalle ollakseen taloudellisesti kannattava. Viime vuosien suurimmat menestykset Luokkakokous ja Mielensäpahoittaja nousivat hitusen yli 500 000 katsojan rajan. 

Keskustelu

Sodassakaan ei ollut aina kivaa. Ehkä lopputuloksessa nähdään sodan mielettömyys.

Olipa hyvä ettei ollut kitisevää ”Kopuroivaa tuntematonta” talvi- ja jatkosodissa.
Kiitos veteraaneille; sotilaat ja lotat, kun jaksoitte!!