Uutisanalyysi: Sveitsi valitsi uudeksi hävittäjäkseen F-35:n, mutta Suomelle pitkiä asfalttibaanoja vaativa kone ei välttämättä sovi

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltalainen F-35 on Sveitsin hävittäjähankinnan voittaja – ainakin toistaiseksi. Maan hallitus päätti esittää parlamentille 36:n Lockheed Martin F-35A-hävittäjän ostamista reilulla viidellä miljardilla Sveitsin frangilla, noin 4,62 miljardilla eurolla. Näppejään nuolemaan jäivät eurooppalaiset vaihtoehdot Eurofighter ja Rafale sekä toinen amerikkalaiskone Super Hornet.

Miten tämä valinta vaikuttaa syksyllä häämöttävään HX-päätökseen eli Suomen monitoimihävittäjän valintaan?

Ei millään tavalla. Ei ainakaan toivottavasti.

Suomi ja Sveitsi hankkivat koneitaan omien tarpeidensa ja uhkakuviensa mukaisesti. Ne eivät välttämättä mene yksiin. Suomen erittäin monimutkaisessa valintaprosessissa ei löydy kohtaa, jossa valintaan vaikuttaisi jonkin muun maan ratkaisu.

Sveitsin valinnasta puuttui yksi Suomessa mukana oleva ehdokas, ruotsalainen Gripen E. Sveitsiläiset valitsivat jo kerran sen aikaisemman version uudeksi konetyypikseen, mutta kansa kaikkivaltias kaatoi valinnan kansanäänestyksessä vuonna 2014. Nyt ratkennut kilpailu pantiin pystyyn sen jälkeen.

Suomi ja Sveitsi ovat molemmat sotilaallisesti liittoutumattomia maita, joissa molemmissa on laaja asevelvollisuus. Sveitsi pystyy kuitenkin asekaupoissaan pelaamaan vastakauppakortilla, joka Suomelta EU:n jäsenenä on kielletty.

Suomi vaatii 30 prosentin vastakauppoja, joista tosin käytetään hienovaraisempaa nimitystä ”teollinen yhteistyö”. Sveitsi tavoitteli 60 prosentin tasoa, jota se tosin ei ilmeisesti saavuttanut. Vastakaupat oli ainoa Sveitsin valintaprosessin rasti, jossa F-35 ei sijoittunut ykköseksi.

Suomen ilmavoimien toimintatapa perustuu toiminnan hajauttamiseen kriisitilanteessa. Kalliita koneita ei pystytä käyttämään, jos vihollinen tuhoaa niiden tarvitsemat lentokentät. Tämän ainakin pitäisi olla yksi ratkaisevimmista valintakriteereistä.

F-35 ei ole suunniteltu tällaiseen hajautettuun toimintaan, pikemminkin päinvastoin. Kaikki konetta toistaiseksi ostaneet maat aikovat käyttää satoja miljoonia yhden tukikohdan rakentamiseen F-35:lle sopivaksi.

Sveitsikään ei aio hajauttaa vaan on valinnut toisen tavan. Maa aikoo käyttää noin 1,8 miljardia euroa yhdysvaltalaiseen Patriot-ohjustentorjuntajärjestelmään. Sillä aiotaan suojata myös F-35:n vaatimia pitkiä asfalttibaanoja.

 

Vaikka suoraa vaikutusta HX:ään ei toivon mukaan olekaan, Sveitsin ratkaisu ansaitsee hieman tarkempaa tutkiskelua. HX-organisaatio tuskin haluaa päätöstä kommentoida. Se viettää julkisuuteen päin hiljaiseloa nyt, kun kaikki viisi tarjousta on saatu ja lopullinen päätös on määrä tehdä loppusyksystä.

Sveitsi korvaa uusilla koneilla kaksi konetyyppiä. Maa osti 1990-luvulla 44 Hornetia, joiden lisäksi käytössä on yhä vajaat 30 ikääntynyttä, 1970-luvun lopulla hankittua F-5-hävittäjää. Suomen tavoin Sveitsikin korvaa siis nykyisten monitoimihävittäjien suorituskyvyn lähes samalla määrällä uusia koneita.

Koko kaupan eli koneiden hankinnan ja niiden 30-vuotisen käytön hinnaksi ilmoitettiin 15,5 miljardia frangia eli rapiat 14 miljardia euroa. Tässäkin hankinnassa toteutuu siis sotakonekauppojen vanha mutta yhä voimassa oleva nyrkkisääntö: yksi kolmasosa kokonaisbudjetista kuluu koneiden ostamiseen, kaksi kolmasosa niiden käyttöön. Suhde pätee myös F-35:n ylivertaisesti suurimmalle käyttäjälle Yhdysvaltain ilmavoimille.

Tässä on merkittävä ero HX-hankkeeseen verrattuna. Siinä varaudutaan hankintavaiheessa 10 miljardiin, mutta 30 vuoden käytöstä aiotaan selviytyä ”vain” 7,5 miljardilla eurolla. Uusien koneiden vuotuiset käyttökustannukset eivät nimittäin saa ylittää Hornet-kaluston 250 miljoonan euron vuosikuluja.

Tämä onnistuu vain, jos koneilla lennetään hyvin vähän. Mitä vähemmän lennetään, sitä vähemmän rahaa menee operatiivisiin kustannuksiin.

Tällä menetelmällä myös Suomen Hornet-kaluston vuotuiset kulut on onnistuttu pitämään noin 250 miljoonassa eurossa. Horneteilla lennetään Suomessa noin 9 000 tuntia vuodessa. Lentotunnin kokonaiskustannus on siis yli 27 000 euroa, josta suorat käyttö- ja huoltokulut vaihtelevat ilmavoimien oman ilmoituksen mukaan välillä 8 500–9 200 euroa.

Ilmavoimien käytössä on 62 Hornetia, joten yksi kone lentää keskimäärin 145 tuntia vuodessa. 30 vuodessa tunteja kertyy noin 4 500, jonka jälkeen koneet on puolustusvoimien usein toistaman tiedon mukaan loppuun käytetty.

Vertailun vuoksi: Norja on korvaamassa F-16-hävittäjiään F-35-koneilla. Jokainen rivistä poistuva F-16 on lentänyt noin 30 vuoden käyttöaikana yli 10 000 tuntia. Joko Hornetin rakenteet ovat kohtuuttoman heppoiset, suuremmalle lentotuntimäärälle ei ole tarvetta tai Suomi on ostanut hävittäjiä, joita sillä ei ole rahaa käyttää.

Pentagonin korkeimmalta taholta konetta on verrattu Ferrariin, jolla on varaa ajaa vain viikonloppuisin.

Sveitsiläisten ilmoituksen mukaan F-35A osoittautui valintakilvassa täysin ylivoimaiseksi. Hankkeen 15,5 miljardin frangin kokonaiskustannus oli kaksi miljardia alhaisempi kuin toiseksi halvimman vaihtoehdon. F-35 sai vertailun pisteytyksessä 336 pistettä. Kakkonen jäi kauas eli 95 pisteen päähän.

Sveitsiläisten kustannusvertailu on yllättävä. Ei niinkään hankintahinnan osalta, sillä F-35-koneita tehdään tuhansia, kun muiden vaihtoehtojen tuotantomäärät lasketaan kymmenissä tai korkeintaan sadoissa. Suuret sarjat pitävät yksikköhinnan kurissa.

Elinkaarikustannusta on sen sijaan pidetty F-35:n Akilleen kantapäänä. Yhdysvalloissa F-35-lentotunti maksaa nyt noin 35 000 dollaria (29 400 euroa). Pentagon pitää sitä sietämättömän kalliina, ja valmistaja ponnistelee tiukasti laskeakseen hinnan 25 000 dollariin.

Onnistuminen on hyvin epävarmaa. F-35 on muutenkin jatkuvassa vastatuulessa kotimaassa. Sitä mollaavat keskeneräiseksi ja liian kalliiksi sekä maksajat, eli monet vaikutusvaltaiset äänet Yhdysvaltain kongressissa, että käyttäjät, eli Pentagon.

Pentagonin korkeimmalta taholta konetta on kovassa verbaalisessa ryöpytyksessä muun muassa verrattu Ferrariin, jolla on varaa ajaa vain viikonloppuisin. Arkityöhön on etsittävä halvempia vaihtoehtoja, joita on jo alettu ostaakin jatkamalla useiden vanhojen konetyyppien tuotantoa.

 

Lockheed Martin iloitsi lausunnossaan Sveitsin liittymisestä 15. maana F-35:n käyttäjien joukkoon. 36 koneen kauppa on kuitenkin pieni ilo, jos vaatimukset merkittävistä supistuksista Yhdysvaltain yhteensä lähes 2 500 koneen tilauksiin toteutuvat.

Sveitsin on määrä saada ensimmäiset F-35-koneet 2027, mutta kaupan toteutuminen on vielä hyvin epävarmaa. Valinta herätti maassa kovaa poliittista jupinaa. Sen katsottiin muun muassa merkitsevän hyvästejä Sveitsin puolueettomuudelle, vaikka nykyisetkin koneet ovat amerikkalaisia.

Hanke menee nyt parlamenttiin ja on hyvinkin mahdollista, että edessä on perisveitsiläiseen tapaan kansanäänestys. Koko hankkeesta tai oikeammin sen rahoituksesta äänestettiin jo kerran. Yli kolme miljoonaa äänesti, 50,1 prosenttia heistä puolesta, 49,9 prosenttia vastaan. Ero oli vaivaiset noin 9 000 ääntä.

Uudessa äänestyksessä voi käydä kuinka hyvänsä. F-35 saattaa vielä liittyä Gripenin seuraan hävittäjänä, jota sotilaat halusivat, mutta kansa ei.