Ulkomaalaisilla työntekijöillä ei pääsyä Suomeen – vihannesten ja marjojen valikoima vaarassa pienentyä ja hinnat nousta
Pandemia vei työntekijät suomalaisilta ruoantuottajilta. Apuun halutaan muiden alojen ulkomaalaisia kausityöntekijöitä.
Koronarajoituksilla odotetaan olevan ikäviä vaikutuksia vihannes- ja marjatiloille.
Suomalaisille tiloille saapuu vuosittain 10 000–15 000 kausityöntekijää ulkomailta. Heistä suurin osa on ukranalaisia, venäläisiä ja thaimaalaisia.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) jäsenilleen teettämän kyselyn mukaan osa tiloista joutuisi lopettamaan toimintansa jopa pysyvästi, jos työvoimaa ei tule.
Jokaisella tuotantosuunnalla sato uhkaa jäädä joko osittain tai kokonaan saamatta kausityövoiman puuttumisen vuoksi, sanoo MTK:n työvoimapalveluasiantuntija Kati Kuula.
Esimerkiksi marjanviljely nojaa lähes täysin ulkomaiseen työvoimaan.
Samalla myös tuleva siementuotanto on vaarantumassa.
”Kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus ei siis heikentyisi vain tällä kaudella, vaan myös tulevina vuosina”, Kuula kertoo.
Avomaan vihannes- ja marjantuotantoon työvoimaa tarvitaan jo keväällä. Tekijöille on kysyntää koko maassa, eniten Varsinais-Suomessa ja Savossa.
Maa- ja metsätalousministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan kevättöihin on ulkomailta saatava vallalla olevista matkustusrajoituksista huolimatta 1 500 henkilöä.
Sekään ei riittäisi pelastamaan tiloja, sillä määrä vastaa noin kolmannesta siitä, kuinka paljon kausityöntekijöitä normaalisti on keväisin.
Apua on jo järjestelty.
Luonnonvara-alan oppilaitokset ja maatalousylioppilaat tarjoavat apua yrityksille. Alan ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa sekä yliopistossa maatiloilla työskentely voidaan lisäksi sisällyttää opintoihin.
Yksittäisillä auttajilla satoja ja tiloja ei yhtä kaikki pelasteta.
MTK:n mukaan yksi ratkaisu voisi olla Suomessa jo olevien ulkomaisten kausityöntekijöiden palkkaaminen maaseudun töihin, sillä osa muiden sektoreiden, kuten matkailualan, kausityöntekijöistä on jäänyt koronatilanteen vuoksi vaille työtä.
Se edellyttäisi byrokratian helpottamista. MTK on ehdottanut, että kausityötodistuksen voisi rinnastaa kausityölupaan ja tarveharkinta voitaisiin poistaa.
Kuulan mukaan kausityöhön sopivia työnhakijoita voitaisiin myös ohjata esimerkiksi TE-hallinnossa maa-, puutarha- ja metsätaloustöihin hyödyntämällä palkkatukea.
Kaikkialla asumista ei tarvitsisi järjestää itse, sillä osa tiloista tarjoaa majoituksen työntekijöilleen, Kuula kertoo.
”Lisäksi olemme ehdottaneet, että työttömyysetuutta maksetaan maaseudun kausityöhön työllistyneille työsuhteen alkamisen jälkeen kuukauden ajan ilman, että kyseisellä ajalla maksettu palkka vaikuttaa päivärahaan vähentävästi.”
Etujärjestön puheenjohtaja esitti myös hiljattain, että varusmiehiä pyydettäisiin antamaan virka-apua maatiloilla. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi tehdä viranomaisen tapaan virka-apupyyntöjä. Varusmiesliitto torppasi idean.
Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee maa- ja elintarviketaloudelle tukipakettia. Kuulan mukaan päätöksillä on kiire, sillä väkeä olisi tarvittu jo maaliskuussa.
”Muutamille tiloille päätökset ovat tämän kauden tuotannolle jo myöhässä.”
Jos ratkaisuja tilojen auttamiseksi ei löydy ajoissa, puutarhatuotteiden valikoimaa joudutaan kaventamaan, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
Moni viljelijä on pyrkinyt tekemään töitä itse niin paljon kuin mahdollista, mutta epävarmuus tulevista kuukausista vaikeuttaa työntekoa.
”Ratkaisuja tarvittaisiin aika pikaisesti, jotta tilat saisivat näkymän siitä, onko tiettyjä tuotteita mitään mahdollisuutta tuottaa”, Niemi sanoo.
”Puutarhayritykset joutuvat myös kaventamaan valikoimaansa. On keskityttävä niihin tuotteisiin, joita voidaan tuottaa vähemmällä työvoimalla.”
Se näkyy ruokakauppojen valikoimassa ja hinnoissa.
Vajetta voisi tulla esimerkiksi kotimaisten mansikoiden tai parsakaalin tarjonnassa, sillä niiden tuottamisessa tarvitaan paljon käsipareja. Vielä ei myöskään tiedetä, pääsevätkö metsämarjoja poimivat thaimaalaiset kesän lopulla Suomeen.
”Menetys voi olla yksittäisille tiloille merkittävä, vaikkei se, että esimerkiksi mansikat jäisivät tulematta, olisi ruokaturvan kannalta merkittävää.”
Ruokaturva pystytään Niemen mukaan takaamaan.
Liha-, maito- ja viljatuotteiden tuotannossa tilanne on Niemen mukaan parempi kuin puutarhatuotteiden, sillä niillä tarvitaan vähemmän työvoimaa. Sen sijaan työntekijöiden tai yrittäjien sairastuminen olisi riski tuotannolle. Ja liha- ja maidontuotanto ovat riippuvaisia kotimaisesta rehun- ja viljantuotannosta.
”Maatalouden peruskannattavuus on ollut viime vuosina kohtuullisen alhaalla. Moni on varmasti huolissaan siitä, romahtaako se vielä.”
Koronatilanne näkyy jo nyt ruoan kysynnässä, joka on siirtynyt aiempaa voimakkaammin ruokakauppoihin. Ravintola-, työpaikka- ja kouluruokailun loppuminen on vaikuttanut siihen, mitä syödään.
Hamstraajat ostavat hyvin säilyviä tuotteita.
”Arvokkaimpia lihan osia syödään ravintoloissa, eikä niitä osteta koteihin. Kuluttajat ostavat helposti valmistettavia tuotteita, siipikarjan- ja sianlihaa. Myös kalan kysyntä on heikentynyt. Ihmiset karsastavat kalaa, ja se pilaantuu helpommin kuin liha.”
Suomalaisten tilojen työvoimapula ei välttämättä nostaisi vielä hintoja. Yhteisillä eurooppalaisilla markkinoilla samoja tuotteita, joita Suomessa ei saataisi tuotetuksi, olisi saatavilla muualta. Poikkeuksen tekisi suomalainen mansikka, jota on vaikea korvata ulkomaisilla.
”Ruotsalainen mansikka pääsee ehkä lähelle, mutta jos tarjonta Suomessa heikkenee merkittävästi, kotimaisen mansikan hinta on ihan eri luokkaa.”
Suomi ei kuitenkaan ole ongelmansa kanssa yksin. Myös muualla EU-alueella puutarhaviljely on ulkomaisen työvoiman varassa.
Yksin Ranska tarvitsisi satokaudeksi 200 000 kausityöntekijää, jotka ovat tyypillisesti ulkomaalaisia.
”Jos kausityövoimaongelmaa ei pystytä ratkaisemaan myöskään laajemmin EU-maissa, työvoimapula tulee näkymään yhteiseurooppalaisessa hintatasossa.”
Hinnoilta voi odottaa myös laskua. Maailmalla ollaan ajautumassa lamaan ja taantumaan. Niemen mukaan perustuotteiden tuotanto pystytään takaamaan, mutta kysyntä voi heikentyä.
”Tulee työttömyyden kasvua, lomautuksia, ansioiden menetyksiä ja epävarmuutta. Ostovoima heikentyy, eli elintarvikesektorilta lähtee rahaa, kun kuluttajat lopettavat kalliimpien lisäarvotuotteiden ostamisen.”
Suomen huoltovarmus ei Niemen mukaan ole vaarassa, kun tuonti ja logistiikka toimivat.
Vaikka esimerkiksi kauran ja ohran omavaraisuus on Suomessa yli sadan prosentin ja lihantuotannon noin 90 prosenttia, sektorit ovat sidoksissa ulkomaisen työvoiman lisäksi tuontitavaraan, kuten kemikaaleihin, lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin sekä tuontienergiaan.
”Vaikka yritämme päästä kovasti irti fossiilienergiariippuvaisesta talousjärjestelmästä, olemme hyvin öljyriippuvaisia. Ruokahuolto on hyvin sidoksissa energiansaannin turvaamiseen. Niin alkutuotanto, eli maatalous kuin kaupan ja teollisuuden logistiset järjestelmät pyörivät tuontienergian varassa.”