Tuulituet pomppasivat räjähdysmäisesti – puolessa vuodessa yli 50 miljoonaa euroa
Uutisanalyysi: Uusiutuvan energian kiusana on yleinen talouden apatia.
Uusiutuva energia ja ylipäätänsä energiapolitiikka ovat herkkä aihe maailmassa, jossa luonnonvarat vääjäämättä hupenevat.
Suomi on sitoutunut vahvasti uusiutuvan energian tavoitteisiin yhdessä Euroopan unionin kanssa. Tilannetta hankaloittaa talouden taantuma, joka on heijastunut myös sähkön kysyntään. Sähkön markkinahinta on ollut alhaalla jo useamman vuoden.
Tämä puolestaan on kotitalouksille ja teollisuudelle suhteellisen miellyttävä uutinen. Asian toinen puoli on kuitenkin se, että esimerkiksi tuulivoiman syöttötariffin hintalappu kasvaa.
Tuulivoimaa tuetaan suoraan valtion budjetista eli veronmaksajien rahoilla. Tukisumman koko riippuu sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan erotuksesta. Nyt markkinasähkö on ollut noin 30 euroa megawattitunnilta ja takuuhinta on yli 100 euroa per megawattitunti.
Tarkistin tuulitukien summia viime joulukuussa. Tuolloin rahaa oli maksettu tuuliyhtiöille noin 80 miljoonaa euroa valtion kassasta. Se teki noin 15 euroa per kansalainen.
Nyt Energiaviraston tilastojen mukaan tuulitukia on maksettu yli 135 miljoonalla eurolla. Summa on siis kasvanut yli 50 miljoonalla eurolla puolessa vuodessa.
Tilanne on hyvin hankala nykyisessä valtion taloustilanteessa. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitusohjelmassa linjataan, että tuulivoimakiintiötä rajoitetaan 2000 megavolttiampeeriin. Nyt kiintiö on ollut 2500 megaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuen piiriin pääsee vähemmän tuulivoimahankkeita. Kiristyksellä haetaan säästöjä, joiden kooksi hallitus arvioi vuoteen 2020 mennessä 59 miljoonaa euroa.
Tuen kiintiömäärän leikkaaminen on herättänyt närää uusiutuvan energian kannattajissa ja alan etujärjestöissä.
Esimerkiksi Tuulivoimayhdistys kirjoitti tiedotteen, jossa se totesi, että leikkaukset tuulivoimakiintiöihin tulevat pysäyttämään tuulivoimainvestoinnit ja Suomen maine kärsii sijoittajien silmissä.
Kauppalehti puolestaan kirjoitti (11.6), että Euroopan tuulivoimayhdistys EWEA on huolestunut alan investoinneista, koska Euroopan unioni on luopumassa kansallisesti sitovista uusiutuvan energian tavoitteista.
EWEA ehdottaakin, että EU komissio saisi enemmän valtaa valvoa jäsenmaidensa energiapoliittisia linjauksia. Jos järjestö saisi tahtonsa läpi, menisivät Suomen hallituksen tuulivoiman tukileikkaukset tulevaisuudessa komission pöydälle.
Tulevaisuudessa käydäänkin tiukkaa poliittista keskustelua siitä, millä tavoin eri maat energiansa tuottavat ja paljonko se saa maksaa. Ennusteet talouden elpymisestä nimittäin ovat surkeat, jolloin investointipäätökset varsinkin veronmaksajien varoilla uusiutuvaan energiaan voivat olla poliittisesti todella vaikeita toteuttaa.
Toisaalta tuskin kukaan kiistää, etteivätkö maapallon luonnonvarat olisi rajalliset. Uusiutuvan energian tuotantotuki näyttäytyykin tästä näkökulmasta mitättömältä, jos panoksena on koko maapallo.
Politiikkaa kuitenkin tehdään ajassa, joka perustuu sen hetkiseen taloustilanteeseen ja poliittiseen ilmapiiriin. Politiikka myötäilee demokratiaa ja vallitsevaa käsitystä siitä, miten yhteisiä asioita hoidetaan.
Leikkuri näyttääkin osuvan myös tuulimyllyn potkuriin, vaikkei se monen mielestä olisikaan järkevää tulevaisuuden kannalta.