Tulevan piispan ansioluettelo epäilyttää: Haamutyötä, satoja auskultointeja, 13 500 luentotuntia

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen vaatii erityistilintarkastusta Teemu Laajasalon osakeyhtiöihin.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun Teemu Laajasalo keväällä 1997 valmistui teologian maisteriksi, hän piti sen kunniaksi juhlat ylioppilastalolla Helsingissä. Tilaisuus painui vieraiden mieleen, eikä vähiten siksi, että juhlatilassa näytettiin televisiosta pornoa.

Se kyllä sopi teemaan. 22-vuotiaan Laajasalon juuri erinomaisella arvosanalla hyväksytty lopputyö käsitteli ”autoerotiikkaa seksuaalieettisenä kysymyksenä”, arkisemmin sanottuna itsetyydytystä.

”Kyllähän koko graduni aihepiiri oli hyvin provokatiivinen”, Laajasalo sanoo 20 vuotta myöhemmin, syyskuussa 2017 Kallion kirkkoherranviraston palaverihuoneessa.

Marraskuussa hän on nousemassa kirkon merkittävään johtotehtävään, hiippakunnan ylimmäksi virkamieheksi eli Helsingin piispaksi. Elokuussa hänet valittiin Irja Askolan seuraajaksi ylivoimaisella äänivyöryllä.

 

Tuleva piispa erottui joukosta jo opiskeluaikanaan. Hän loi silloinkin ympärilleen ”hypeä”, kuten opiskelukaveri Jaakko Kaartinen asian ilmaisee.

”Sitä hän on osannut käyttää välineenä rakentaessaan kaikenlaista urallaan.”

Miehet tekivät gradujaan yhtä aikaa ja viettivät paljon aikaa yhdessä.

”Siinä oli lennokasta intoa. Harrastimme käsitteellistä ajattelua ja filosofiaa, keskustelimme yötä myöten. Olimme sellaisia narsistisia opiskelijapoikia, halusimme osoittaa olevamme nokkelia”, markkinointialalla nykyään työskentelevä Kaartinen sanoo.

Yksi entisistä opettajista kuvaa Laajasaloa rajattomaksi: hän halusi tehdä asioita eri säännöillä kuin muut. Luentojen sijaan nuori mies suosi tenttimistä. Oli kiire eteenpäin.

Laajasalosta tuli valmistumisensa jälkeen Suomen nuorin pappi ja hän aloitti työt seurakuntapastorina Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa.

Tietä julkisuuteen raivasi poikkeuksellinen gradu. Hän kävi vieraana MTV3:n Huomenta Suomi -lähetyksessä.

”Eikö itsetyydytys olekaan syntiä”, ohjelman otsikossa kysyttiin. Samaa teemaa jatkettiin syksyllä 1997 Ylen Lauantaivekkarissa ja Kaken pesula -ohjelmassa.

”Hän oli valtavan lahjakas ja olisi varmasti professori, jos olisi jatkanut yliopistossa.”

Pastorin töistä Laajasalo hyppäsi yliopistoon tutkimaan ”suomalaista prostituutiota ja moraalia 1990-luvulla”. Tutkimus oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa, lama-aikaa selvittävää hanketta. Laajasalon piti tehdä omasta osuudestaan väitöskirjatutkimus.

Tutkijan työ oli esillä myös kampanjasivujen ansioluettelossa, kun Laajasalo pyrki piispaksi.

Hänelle maksettiin apurahaa 21 kuukautta. Väitöskirja ei valmistunut. Loppuraportissa asia mainitaan ainoana Suomen Akatemian hankkeen edistymistä haitanneena tekijänä.

”Yksi tutkijoista (Teemu Laajasalo) ei ole saavuttanut asetettuja tavoitteita huolimatta mahdollisuudesta tehdä tutkimustyötä täyspäiväisesti”, raportissa todetaan.

Laajasalon mukaan kyse oli siitä, että työ ei saanut jatkorahoitusta.

”Sen loppuunsaattaminen on varmaan toiveissa yhä edelleen”, hän sanoo.

Laajasalosta tuli kyllä tohtori, mutta toisin kuin alun perin oli ollut tarkoitus, väitöskirja valmistui kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Se käsitteli lukion oppikirjojen seksuaalisuuteen liittyviä sisältöjä. Laajasalo sai uuteen tutkimukseensa Kulttuurirahaston 80 000 markan apurahan, nykyrahassa noin 17 000 euroa.

Tutkija teki vaikutuksen väitöskirjan ohjaajaan, vaikka cum lauden arvosana olikin opettajalle pettymys.

”Hän oli valtavan lahjakas ja olisi varmasti professori, jos olisi jatkanut yliopistossa”, dosentti Markku Pyysiäinen sanoo.

Samaan aikaan tutkimustöiden kanssa Laajasalo käynnisti liiketoimintaa. Hän oli jo tehnyt opetuskeikkaa pääsykoevalmennusta tarjoaville yrityksille, vuonna 1998 hän rekisteröi oman yhtiönsä.

Huippuvalmennus tarjosi aluksi pääsykoekursseja Laajasalolle tuttuihin tiedekuntiin eli kasvatustieteelliseen ja teologiseen. Samaan aikaan Laajasalo teki töitä yliopistossa.

Kuvio herätti närää, eikä kahdella jakkaralla istuminen voinut jatkua pidemmän päälle.

”On ihan ymmärrettävää, että niitä ei voi tehdä yhtä aikaa”, Laajasalo myöntää nyt.

Hänen mukaansa asia ratkesi samalla kun hän lähti pois yliopistosta.

© Mika Sälevä

Piispanvaalien yhteydessä Laajasalo ilmoitti kampanjasivujensa ansioluettelossa, että hänellä on 13 500 oppituntia luennointikokemusta.

Jos ihminen luennoisi kahdeksan oppituntia päivässä jokaisena arkipäivänä ilman lomia, 13 500 tunnin keräämiseksi menisi miltei seitsemän vuotta.

Se on huikea määrä, kun huomioi Laajasalon muut tehtävät muun muassa tutkijana, pastorina, valmennusyhtiön omistajana ja toimitusjohtajana, tv-esiintyjänä, kirkkoherrana, pappisasessorina, seurakuntayhtymän johtajana.

”Siihen on laskettu suurin piirtein kaikki mahdollinen opetus, mitä on tullut tehtyä vuodesta 1994. Olen opiskeluaikanani opettanut hirvittävän määrän lukiossa, olen opettanut rippileireillä, valmennuskursseilla.”

Laajasalo kiistää liioittelevansa.

”Tiettyinä vuosina ne opetusmäärät ovat kyllä olleet aika merkittäviä”, Laajasalo sanoo.

Hän kertoo ansioluettelossaan toimineensa lehtorina vuosina 2000–2001. Tiedekunnassa mainintaa on ihmetelty, sillä Laajasalon määräaikainen lehtorin tehtävä ei kestänyt kahta vuotta vaan viisi kuukautta syksyllä 2001.

”On mahdollista, että tuo on virhe. Olen sanonut aiemminkin, että en ole identifioitunut suureksi yliopistoihmiseksi, siitä ei ole kysymys”, Laajasalo sanoo.

Hän ilmoittaa lisäksi ansioluettelossaan yliopiston lehtorin ja tutkijan tehtävien yhteydessä seuranneensa ”satoja auskultointeja”. Auskultointi tarkoittaa perinteisesti koulutus- ja harjoittelujaksoa, jolla pätevöidytään opettajaksi.

Kasvatustieteellisestä tiedekunnasta arvioitiin Suomen Kuvalehdelle, että ohjaaja pystyy optimaalisessa tilanteessa seuraamaan vuodessa noin kahtatoista opetusharjoittelua. Satojen auskultointien seuraaminen kestäisi näin laskettuna jopa kymmeniä vuosia.

”Siinä on mukana tuomiokirkkoseurakunnan rippikouluharjoitteluita. Olen seurannut, kun harjoittelijat ovat pitäneet rippikoulutunteja”, Laajasalo selittää.

 

Vuosituhannen alussa Laajasalo teki pastorin töitä ja kasvatti pääsykoevalmennusyritystään.

Yhtiö tarjosi yliopistopaikasta haaveileville nuorille valmennusta eri puolilla maata. Yrityksen verkkosivut olivat täynnä jakkupukuihin stailattuja nuoria ihmisiä.

”Opiskelu on oikeus. Huippuvalmennus on etuoikeus”, kuului yrityksen mainoslause.

Laajasalo kertoo pohtineensa, onko rahalla tarjottava pääsykoevalmennus ylipäätään oikein.

”Kaikenlaisia kielikursseja on, autokouluja on. Toki vasta-argumenttina voi sanoa, että on se nyt vähän eri asia.”

Tammikuussa 2007 MTV:n 45 minuuttia -ohjelma kertoi kurssilaisten tyytymättömyydestä. Oli luvattu liikaa, opettajia pidettiin epäpätevinä. Laajasalon yritys vastasi kritiikkiin kertomalla, että vuoden 2006 osallistujista ”yli 98,2 prosenttia oli kurssiin täysin tyytyväisiä”.

IHS Huippuvalmennus Oy:stä ei tullut koskaan taloudellista menestystarinaa. Viitisentoista vuotta jatkunutta valmennustoimintaa ei mainita lainkaan piispanvaalikampanjan ansioluettelossa.

Velkaa kertyi jatkuvasti niin, että joulukuussa 2012 sitä oli jo miltei 800 000 euroa. Tilintarkastaja joutui toistuvasti puuttumaan taloudenpitoon. Laajasalo ja hänen silloinen yhtiökumppaninsa olivat ottaneet yhtiöstä rahaa omaan käyttöön. Tammikuussa 2007 tätä lainvastaista lähipiirilainaa oli yhteensä 70 000 euroa.

”Ne maksettiin takaisin. Se on ollut yritystoimintaa, en osaa muuta sanoa.”

Yrittäjillä tuntuu olleen vauhti päällä.

”Varmasti näin.”

Lokakuussa 2013 tilintarkastaja varoitti, että jos velkaantuminen jatkuu, se tapahtuu johdon henkilökohtaisella vastuulla. Samana vuonna Laajasalo oli myynyt koulutusliiketoiminnan kilpailijalle, mutta yritykseen oli jäänyt miltei puolen miljoonan euron velkataakka.

Kahden vuoden aikana verottaja joutui jatkuvasti karhuamaan saataviaan ulosoton kautta.

Laajasalo on kertonut hoitavansa jäljellä olevaa velkaa itse ja yrittävänsä ajaa yrityksen alas.

”Se velka on selkeästi hallinnassa.”

Suomen Kuvalehti kertoi Laajasalon yhtiön taloussotkuista 23. elokuuta. Siitä asti aihe on kuohuttanut kirkon sisällä. Tulevan piispan läheinen luottamushenkilö, hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen on ehdottanut Laajasalolle, että tämän yhtiöihin tehtäisiin erityistilintarkastus epäluulojen hälventämiseksi.

Korhosen mukaan tarkastukset tulisi tehdä ennen kuin Laajasalo aloittaa piispana marraskuussa. Tarkastukset koskisivat niitä vuosia, jolloin yhtiön tilintarkastajan lausunto tai sen puuttuminen antavat aihetta.

“Minun pitäisi ensin selvittää, mitä tarkoittaa erityistilintarkastus”, Laajasalo sanoo. 

Hän on ehdottanut Korhoselle kahvihetkeä, jotta he voisivat keskustella aiheesta tarkemmin. Korhonen on puolestaan pyytänyt Laajasaloa ilmoittamaan perjantaihin 15. syyskuuta mennessä, suostuuko hän tarkastuksiin. 

 

Ensimmäisen kerran Laajasalo yritti kirkkoherraksi vuonna 2006, mutta hävisi vaalin Helsingin Meilahdessa selvin numeroin.

”Ymmärsin Meilahdessa, että seurakunnan sisäpiirillä on iso merkitys. Yhtäältä se on hirvittävän vahva, toisaalta hirvittävän pieni.”

Kun uusi mahdollisuus aukeni vuonna 2012 Kalliossa, hän päätti hakea tukea sisäpiirin ulkopuolelta. Ehdokkaita oli kolme, ja Laajasalo oli seurakunnan ennakkovertailussa sijoitettu toiseksi. Takana oli vuosia Agricolan kirkon kehittämishankkeen toiminnanjohtajana.

Yleensä kirkollisista pesteistä on kamppailtu matalalla profiililla, mutta Laajasalo ryhtyi kampanjoimaan kuin poliitikko.

Hän haali äänestäjiä kaduilta.

”Ensimmäisenä yleensä piti kysyä ihmiseltä, että kuulutko kirkkoon ja mihin seurakuntaan”, Laajasalo kertoo.

Eniten näkyvyyttä Laajasalo sai kuitenkin televisiosta, kun hän hauskuutti kansaa Yleleaks-ohjelmassa.

”Vastustajat tulivat yllätetyiksi”, kertoo eräs kampanjointia seurannut.

Laajasalo saa kehuja Kallion seurakuntaelämän modernisoinnista. Häntä kuvataan motivoituneeksi ja innostuneeksi tsemppariksi.

”Hän on poikkeuksellinen hahmo kirkon johtajana. Hänellä on kyky tehdä nopeita ratkaisuja”, sanoo Laajasalon kampanjan tukija ja kollega, Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala.

Kiitosta on tullut muun muassa Aleppon kellot -kampanjasta, jota Laajasalo oli omalta osaltaan edistämässä. Kellojen soitto Syyrian sodan uhreille levisi Kalliosta satoihin kirkkoihin eri puolille maailmaa.

”Kirkolla on tapana jahkailla monessakin kysymyksessä, Teemu pystyy aika konkreettisin teoin ottamaan kantaa”, Kanala sanoo.

 

Elokuussa 2013 Laajasalo haki sivutoimilupaa muun muassa televisiotöilleen ja sai sen. Seurakuntaneuvostossa yksi jäsenistä, pappi Kai Sadinmaa asettui eriävälle kannalle. Hän selittää Suomen Kuvalehdelle ratkaisuaan sillä, että oli saanut työntekijöiltä palautetta kirkkoherran vaikeasta tavoitettavuudesta.

Neljä työntekijää vahvistaa, että Laajasalon toimintatavat ovat hiertäneet työpaikalla.

”On mennyt useampia kuukausia, että olen itse ollut hänen kanssaan tekemisissä. Muutama seurakuntalainen on kysynyt minulta, miksi Laajasaloa ei saa kiinni”, sanoo yksi Kallion seurakunnan työntekijöistä.

”Laajasalo on taitava delegoimaan”, kertoo toinen.

Laajasalo sanoo, ettei tunnista itseään kritiikistä. Hän toteaa, että seurakunnassa on kymmeniä työntekijöitä, joten joukosta löytyy monenlaisia näkemyksiä.

”Teemu kunnioittaa toisten näkemyksiä. Hän kykenee surffaamaan puolelta toiselle.”

Kun Helsingin piispa Irja Askola kertoi jäävänsä eläkkeelle, Laajasalo asettui ehdolle piispaksi. Elokuussa 2017 hän voitti mennen tullen professori Jaana Hallamaan ja Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerin Kaisamari Hintikan.

Kaikki ehdokkaat kannattivat liberaalia linjaa naispappeihin ja samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Laajasalo keräsi kuitenkin vaaleissa tuen myös konservatiiveilta, joilla ei ollut omaa ehdokasta. Taustalla on Laajasalon viesti kirkon yhtenäisyyden tärkeydestä, halusta ymmärtää perinteisesti ajattelevia.

Kalliossa on väännetty kättä muun muassa siitä, saavatko naispappeutta vastustavat järjestöt käyttää kirkon tiloja.

Laajasalon vastaehdokkaan Jaana Hallamaan tukija, tutkija Sari Roman-Lagerspetz kritisoi ajatusta ”suvaitsemattomien suvaitsemisesta”. Voiko samaan aikaan kannattaa tasa-arvoa ja epätasa-arvoa, hän kysyy.

”Laajasalo on populisti uskonnollisissa piireissä. Ristiriitaisia näkemyksiä esittävillä henkilöillä on kirkossa liikkumavaraa, siellä ei ole tapana kysyä tarkentavia kysymyksiä”, Roman-Lagerspetz sanoo.

Kirkkoherra Kari Kanala näkee konservatiivien ymmärtämisen vahvuutena.

”Teemu kunnioittaa toisten näkemyksiä. Hän kykenee surffaamaan puolelta toiselle. Koen, että Teemu ei ole konservatiivien ehdokas, mutta konservatiivit ovat häntä varmasti äänestäneet”, Kanala sanoo.

Laajasalo vaikuttaa harmistuneelta siitä, että Helsingin Sanomat kuvasi häntä kampanjan aikana kaappikonservatiiviksi.

”Olen aina ollut liberaali, mutta olen yrittänyt puhua konservatiivien puolesta. Olen myös sitä mieltä, että pitää edetä sääntöjen mukaan”, Laajasalo sanoo viitaten kysymykseen homoparien vihkimisestä.

Joka tapauksessa Laajasalolla on kyky valita sanansa kuulijan mukaan. Se on auttanut häntä urallaan eteenpäin.