Velkakriisi johtuu psykologiasta: Miksi paniikki iski vasta 2011?
Velkakriisi ei hellitä hetkessä, vaikka poliitikot löytäisivät toimivan ratkaisun, väittää Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen.
Kreikan, Italian, Belgian ja Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen. Voi kysyä, miksi nyt on paniikki, kun 1990-luvulla ei ollut.
Suomi on taantumassa, samoin koko euroalue. Mutta taantumasta ei tule kovin pitkää, jos poliitikot saavat aikaan uskottavan ratkaisun sen laukaisemiseksi.
Näin ennustavat sekä Aktia-pankki että Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etla, joka laati ennusteensa yhteistyössä eurooppalaisen Euroframe-ryhmän kanssa.
Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen korostaa, että tulevaan talouskehitykseen liittyy paljon markkinapsykologiaa, sillä kriisi on pohjimmiltaan itse aiheutettu. Hän syyttää kriisistä poliitikkojen lisäksi heikkohermoisia sijoittajia, jotka ajautuivat paniikkiin valtioiden velkaantumisen takia.
Tyrväinen muistuttaa, että Italian velka oli jo 1990-luvun alussa 120 prosenttia bruttokansantuotteesta eli suurin piirtein yhtä suuri kuin nyt. Siihen aikaan velka ei aiheuttanut markkinoilla minkäänlaista paniikkia.
”Italia nousi tulilinjalle vasta viime heinäkuussa. Vielä kesäkuussa Italia sai lainaa 4,5-5 prosentin koroilla”, Tyrväinen sanoo.
Hän muistuttaa, että Italian korot kääntyivät nousuun samaan aikaan kun Kreikan tilanne kärjistyi uudelleen. Kreikan säikäyttämät sijoittajat alkoivat epäillä italialaisten pankkien kestävyyttä, ja paniikki levisi nopeasti valtion lainoihin.
Tulilinjalla on nyt myös Belgia. Maan velka kohosi vuonna 1993 yli 130 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt suhde on pudotettu alle sataan prosenttiin. Siitä huolimatta velka horjuttaa Belgian luottokelpoisuutta.
Tyrväinen nostaa markkinapsykologian kummallisuuksista kolmanneksi esimerkiksi maailman suurimman kansantalouden Yhdysvallat, jonka julkinen velka on noin sata prosenttia bruttokansantuotteesta. Velka kasvaa kovaa vauhtia, eikä Yhdysvalloilla ole uskottavaa suunnitelmaa sen lyhentämiseksi, kuten Euroopan kriisimailla.
”On täydellinen mysteeri, miksei Yhdysvaltain velka aiheuta minkäänlaista huolta sijoittajien keskuudessa. Yhdysvaltain korot ovat nyt matalammalla kuin 1960-luvulla”, Tyrväinen ihmettelee.
Hänen mukaansa velkakriisin pituus riippuu päättäjien kyvystä löytää riittävän uskottava ratkaisu. Jos poliittinen prosessi onnistuu, kriisi voi jäädä niin lyhytaikaiseksi, ettei se ehdi vaikuttaa kunnolla Suomeen.
Tällä hetkellä tilanne näyttää lupaavalta. Italian korot ovat laskussa, vaikka Kreikan kohtalo on yhä auki. Sekin johtuu Tyrväisen mukaan markkinapsykologiasta.
”Syksyllä mikä tahansa hyvä uutinen painettiin alas ja negatiiviset asiat löivät yli”, hän sanoo. ”Mutta nyt näyttää siltä, että markkinapsykologia kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Psykologinen momentum voi tukea investointeja ja kotitalouksien kulutusta.”
Orastava toiveikkuus saattaa kuitenkin romahtaa hetkessä, jos markkinat hermostuvat ja ajautuvat jostakin syystä uudelleen paniikkiin. Silloin edessä voi olla pitkä taantuma.
”Mikä tahansa huono uutinen voi romuttaa tunnelman”, Tyrväinen sanoo. ”Pahin vaihtoehto olisi se, että paniikki leviäsi jostakin syytä Yhdysvaltoihin ennen kuin Eurooppa on saanut asiansa järjestykseen. Se syventäisi kriisiä myös Euroopassa, ja kierre olisi valmis.”
Tyrväisen mukaan markkinat reagoivat hyviin uutisiin yleensä hitaammin kuin huonoihin, koska sijoittajat eivät luota poliitikkoihin. Siksi kriisi ei hellitä hetkessä, vaikka poliitikot löytäisivät uskottavan ratkaisun.
Hän nostaa lähihistoriasta esimerkiksi Lehman Brothersin konkurssin. Investointipankki Lehman Brothers hakeutui yrityssaneeraukseen 15. syyskuuta 2008. Kaikki keskeiset valtiot ja keskuspankit sitoutuivat elvytykseen lokakuun alussa, mutta pankkeihin kohdistunut epäluottamus hellitti vasta 3-4 kuukautta myöhemmin.
Pörssikurssit kääntyivät nousuun vasta maaliskuussa 2009.