Vientiveturi puuttuisi korotuksiin
Teknologiateollisuuden Minna Helteen mukaan koronakuopasta voi tulla niin syvä, että työehtosopimusten avaaminenkaan ei ole pois suljettua.
Minna Helteen ajatukset ovat viime aikoinakin usein palanneet menneeseen talveen.
Teknologiateollisuus solmi tammi-helmikuussa ensin Teollisuusliiton ja sitten toimihenkilöjärjestöjen kanssa kaksivuotiset työehtosopimukset, joissa palkkoja korotettiin sopimuskaudella 3,3 prosenttia. Työmarkkinajohtaja Helteen mukaan he miettivät jo silloin, kuinka pitkäksi ajaksi sopimukset kannatti tehdä, kun talouden näkymät olivat niin sumeat.
Pitempi kausi tarjosi vakautta, mutta herätti samalla huolta siitä, miten yritykset pärjäisivät mahdollisessa kriisitilanteessa.
”Korona realisoi pahimmat pelot paljon nopeammin kuin osasimme ajatella”, Helle sanoo.
”Se on vienyt taloudelta pohjaa niin, että sopimuskorotusten taso on tässä tilanteessa aivan liian korkea.”
Hellettä harmittaa erityisesti se, että kilpailijamaat pelasivat korttinsa taitavammin.
Ruotsi ja Norja siirsivät omat palkkaratkaisunsa syksyyn. Tanskassa sopimus tehtiin huhtikuussa, kun koronakriisi osattiin jo ottaa huomioon. Neljännessä tärkeässä verrokkimaassa, Saksassa, taas alitetaan usein sopimuskorotukset paikallisesti.
Helteen mielestä Saksan tapainen malli voisi sopia koronakriisissä Suomeenkin.
Teknologiateollisuuden sopimuksissa palkat nousevat kahdessa erässä: tänä vuonna 1,3 prosentilla ja ensi vuonna kahdella, ellei paikallisesti sovita toisin. Viime vuosina paikallinen jousto on ollut lähes aina ylöspäin. Minna Helle väläyttää nyt jälkimmäisen erän jakamista niin, että korotukset voisivat olla nollan ja kahden prosentin välillä.
Jäsenyrityksille tehdyt koronapulssikyselyt povaavat alalle synkkää syksyä. Teollisuuden tilanteen uskotaan heikkenevän enemmän vasta kolmannella vuosineljänneksellä, ja pohjakosketus on edessä luultavasti vuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana.
Pahimmassa tapauksessa kuopasta tulee niin syvä, että jopa nykyisten työehtosopimusten avaamista joudutaan Helteen mukaan harkitsemaan.
Sopimusten avaaminen on kauniimpi tapa sanoa, että yritykset eivät enää selviydy vain jäädyttämällä palkat, vaan niitä pitää vielä alentaa. Helle ei kuitenkaan halua puhua palkkojen leikkaamisesta vaan korotusten tasosta.
”Emme pysty edes irtisanomaan sopimuksia yksipuolisesti. En halua ennakoida, että avaamisen tarve tulee eteen, enkä missään nimessä toivo sitä. Mutta ilmassa on nyt niin paljon epävarmuutta, että se ei myöskään ole pois suljettua.”
Helle kaipaa laajemminkin keskustelua siitä, miten Suomessa voitaisiin muuttaa työmarkkinajärjestelmää niin, että se toimisi myös kriisioloissa.
Kun Suomi siirtyi aikoinaan euroon, järjestelmän uudistaminen jäi tältä osin kesken.
”Työmarkkinasysteemissä on valuvika. Meillä ei ole enää samoja keinoja korjata kustannuskilpailukykyä kuin ennen Emu-aikaa. Ei ole omaa valuuttaa eikä devalvaatiota. Sen takia sopimusrakenteen pitäisi olla joustavampi.”
Elinkeinoelämän keskusliitto muutti 2015 sääntöjään niin, että se ei enää voi tehdä keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Sen jälkeen Suomessa on ollut kaksi liittokierrosta, joilla vientiteollisuus on asettanut katon palkankorotuksille. Yrityksissä sitä on pidetty välttämättömänä kilpailukyvyn kannalta.
Helteen mukaan malli ei ole valmis. Se ei ota huomioon, että saman alan yrityksilläkin voi olla hyvin erilaisia murheita.
Teknologiateollisuus on jo pitkään toivonut, että palkoista voitaisiin sopia yrityksissä. Työehtosopimusten tehtäväksi jäisi lähinnä varmistaa, että tietyt vähimmäisehdot toteutuvat.
”Yrityksetkin toivovat, että raamit tulevat jostakin”, Helle vahvistaa.
Toistaiseksi paikallisen sopimisen tiellä ovat olleet palkansaajapuolen epäluulot. Helle myöntää, että työnantajatkin voisivat tehdä enemmän luottamuksen rakentamiseksi.
”Paikallisen sopimisen tarkoitus ei ole, että se hyödyttää työnantajaa huonoina aikoina ja muulloin se ei hyödytä työntekijöitä. Sen täytyy olla win-win. Ajatus menee niin, että pidemmällä aikavälillä paikallinen sopiminen nostaa palkkoja enemmän kuin laskee.”
Helle uskoo, että yrityksissä neuvottelijoiden on helpompi keskittyä itse asiaan.
”Valtakunnan tason neuvotteluissa erilaiset poliittiset, järjestöpoliittiset ja valtarakenteisiin liittyvät kysymykset pitävät usein neuvottelijoita panttivankeina. Kun on paljon erilaisia intressejä, on vaikea löytää yhteisiä ratkaisuja ja mennään helposti pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.”
”Paikallisella tasolla yritys ja henkilöstön edustajat joutuvat kohtaamaan todelliset haasteet silmästä silmään. Yhteiset edut on helpompi löytää, kun ne ovat konkreettisesti neuvottelijoiden edessä.”
Työpaikoillakin on silti omat ongelmansa. Kaikki yritykset eivät kuulu työnantajaliittoihin eivätkä kaikki työntekijät ammattiliittoihin. Toisissa yrityksissä luottamusmies edustaa vain vähemmistöä, tai sitten luottamusmiestä ei ole lainkaan.
Viime talven työehtosopimusneuvotteluissa Teknologiateollisuus ehdotti Teollisuusliitolle, että kaikki työntekijät voisivat jatkossa osallistua luottamusmiehen valintaan. Ehdotus ei mennyt läpi. Helle on varma, että asiaan palataan vielä.
”Meillä on aidosti huoli siitä, että jos luottamusmiestä ei ole, kenen kanssa sitten sovitaan. Järjestelmää pitää pystyä kehittämään niin, että sopiminen on mahdollista silloinkin, kun perinteisiä rakenteita ei enää löydy.”
Helle sanoo nostavansa hallitukselle hattua siitä, että se uudisti koronakriisin keskellä työllisyystavoitteensa ja on jopa ilmoittanut nostavansa sitä budjettiriihessä alkuperäisestä 60 000 työpaikasta.
Sanojen lisäksi tarvittaisiin kuitenkin tekoja: konkreettisia päätöksiä, joilla työllisyysaste oikeasti nousee.
Listalta löytyvät muun muassa perhevapaauudistus, määräaikaisten työsopimusten perusteiden keventäminen ja paikallisen sopimisen edistäminen myös lainsäädäntöteitse.
Työnantajien kestovaatimuksiin kuuluu myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus.
”On ymmärrettävää, että akuutissa kriisissä sekä lomautettujen että irtisanottujen työttömyysturvaa on parannettu, kun työnantaja sai vastaavasti helpotuksia lomautusmenettelyjen aikatauluihin. Parannus on kuitenkin vain tilapäinen ratkaisu, jota ei enää tarvita, kun päästään kasvuun kiinni.”
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni väläytti äskettäin mallia, jossa työttömyysturva olisi automaattisesti parempi kriisiaikoina ja heikompi kun taloudessa menee hyvin. Helle pitää ajatusta mielenkiintoisena mutta vielä raakileena.
”Siihen voi ottaa kantaa sitten, kun ympärille tulee enemmän konkretiaa.”