Sixten Korkman: Kreikka on pikkutekijä maailmantalouden syöksyssä
”Vakuuksilla ei ole enää mitään merkity6stä, jos koko Eurooppa on raunioina”, sanoo Sixten Korkman. Kuva Kaisa Rautaheimo.
Sixten Korkman arvioi, että Suomessa on käyty aivan liian vähän keskustelua EU:sta ja ja rahaliitosta.
”Olemme jättäneet sen niiden harrastukseksi, jotka ovat kategorisen kielteisiä koko EU:ta kohtaan”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja.
EU:n arvostelu yltyy osin siksi, että nyt eletään epävarmuuden aikaa. ”Tällaisena aikana yksinkertaiset vastaukset saavat vastakaikua, vaikka todellisuudessa ne voivat viedä ojasta allikkoon.”
Korkmanin mukaan laajempi keskustelu auttaisi suomalaisia näkemään, että EU:ssa on yhteisiä etuja, joita kannattaa puolustaa.
”Myös meidän, jotka suhtaudumme myönteisesti integraatioon, pitäisi käydä rakentavan kriittistä keskustelua.”
Kritiikkiin on aihetta myös Korkmanin mielestä, sillä EU:ssa ja rahaliitossa on tehty vakavia virheitä.
”On valuvikoja, joihin on syytä puuttua ja voidaan puuttua.”
Korkman käsittelee rahaliiton rakennevirheitä ja näköaloja raportissaan EMU on eksyksissä – oikeat valinnat Suomen kannalta, jonka Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisee 7. lokakuuta.
Harkinta petti
Aamuyöllä 4. lokakuuta euroalueen valtiovarainministerit pääsivät Luxemburgissa sopimukseen Suomen vaatimista Kreikka-vakuuksista.
”Suomi saa hyvät vakuudet”, sanoi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) Helsingin Sanomien mukaan kokouksen jälkeen.
Monimutkaista vakuusjärjestelyä on arvosteltu Suomelle epäedulliseksi. Muutkin euromaat olisivat saaneet samat vakuudet, mutta yksikään ei ilmoittanut haluavansa niitä.
”Jonkinlaiset vakuudet saatiin, joten hallitus voi sanoa, että sen tavoite toteutui”, Korkman sanoo. ”Hyvä uutinen tässä on se, että Suomen poliittista pääomaa nakertava asia on saatu pois päiväjärjestyksestä.”
Korkman pitää huonosti harkittuna päätöstä tarrautua vakuusvaatimukseen, sillä se antoi väärän kuvan siitä, mikä Kreikka-päätöksissä, rahaliitossa ja talouskriisissä on Suomelle olennaista.
”Olemme Euroopassa ja maailmantaloudessa rahoituksellisen romahduksen partaalla, ja talous voi mennä täysin raiteiltaan. Samalla poliittiset erimielisyydet kasvavat. Koko EU on nyt historiansa vakavimmassa vaiheessa.”
”Tätä taustaa vasten Suomen vakuusvaatimus on vain nappikauppaa, pikantti yksityiskohta.”
Korkman ei vaadi Suomelta kiltteyttä EU:n ja rahaliiton jäsenenä.
”Suomi voi olla tiukka. Ymmärtäisin hyvin, jos Suomi olisi sanonut, että Kreikan tukipaketti on huono idea. Monen muun ekonomistin kanssa olen samaa mieltä siitä, että Kreikka pitäisi panna velkasaneeraukseen.”
Samoin Korkman ymmärtää hallituksen lähtökohdan, jonka mukaan veronmaksajien riskiä ei pidä lisätä. Hän ymmärtää myös sen, että suomalainen ei hevin hyväksy veroeurojen uhraamista Kreikkaan, joka on elänyt kauan yli varojensa. Senkin hän ymmärtää, että suomalaiset vieroksuvat ajatusta Ranskan ja Saksan pankkien suojelemisesta Kreikka-tappioilta.
”Olemme aina toimineet sääntöjen mukaan, muut eivät. Täysin ymmärrettävästi sekin jurppii meitä.”
Euromaista vain Suomi ja Luxemburg ovat aina noudattaneet vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä. Suomi ei ole koskaan rikkonut myöskään Maastrichtin sopimuksen vaje- ja velkarajoja.
Kaikesta tästä huolimatta Suomen on epäviisasta toimia ikään kuin olisimme rahaliiton vapaamatkustaja.
”Se ei johda hyvään lopputulokseen.”
Velka jäytää
Korkman luonnehtii maailman taloustilannetta kahdella sanalla: ”Poikkeuksellisen vaarallinen.”
”Varmasti kintut kastuvat, ennen kuin päästään kuivalle maalle.”
Pahin ongelma on Yhdysvaltojen ja Euroopan kotitalouksien, yritysten, pankkien, valtioiden ja muiden julkisyhteisöjen ylivelkaantuminen, johon ei ole ihmelääkettä.
Silti Korkman arvioi euron tulevaisuutta varauksellisen myönteisesti: virheistä voi oppia, on löydettävissä työkalut, joilla rahaliiton voi korjata toimivaksi.
Korkman siteeraa Euroopan keskuspankin pääjohtajaa Jean-Claude Trichet’tä: ’Poliitikot eivät kykene koviin päätöksiin – paitsi äärimmäisen paineen alaisina.'”
”Nyt lähestyy aika, jolloin voi odottaa, että poliitikot kykenevät tarvittaviin päätöksiin, koska paine on äärimmäisen kova.”