Miksi teknologian ihmemaa Suomi ei mahda mitään homekouluille?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vantaalaisella Hämeenkylän koululla on hyvä maine. OAJ valitsi sen Vuoden kouluksi 2014. Dokumenttiohjaaja Michael Moore teki siitä Suomen PISA-menestyksen symbolin elokuvassaan Where to Invade Next.

On helppo uskoa, että se on mallikoulu.

Paitsi yhdessä suhteessa: sen ulkoiset puitteet ovat mädät, ja henkilökunta ja koululaiset kärsivät terveysongelmista.

Viime keväänä Vantaa päätti purkaa Hämeenkylän koulutalon ja rakentaa tilalle uuden.

Koulun rakenteista on paljastunut mikrobivaurioita tai ”oleellisia puutteita”, vaikka koulu peruskorjattiin vuonna 2005 ja sitä remontoitiin vielä vuosina 2007, 2011, 2012 ja 2013.

 

Ongelma on valtakunnallinen. Yli puoli miljoonaa suomalaista oleskelee päivittäin tiloissa, joissa on suuria kosteusongelmia. Ylen uuden selvityksen mukaan tällaisia kouluja on ainakin parisataa, ja 400 koulussa on muuten vain huono sisäilma.

Kosteusvauriot aiheuttavat tragedioita Suomen kodeissa. On arvioitu, että uhanalaisen asuntovarallisuuden arvo nousee enimmillään jopa 20 miljardiin euroon.

Ei tiedetä, mistä sairastumiset tarkkaan ottaen johtuvat. Taustalla ovat ilmeisesti mikrobit, joita rakenteiden kosteus ruokkii. Joka tapauksessa kosteusongelmat kasvattavat merkittävästi hengitystieoireiden ja astman todennäköisyyttä.

Suomi alkoi puhua homeesta ja sisäilmasta 40 vuotta sitten. Ongelmat palautuvat energiakorjausboomiin. Syntyi muoti, jonka mukaan talo piti eristää tiiviiksi kuin pullo (Rakennuslehti: Näin Suomi homehtui, 9.4.2016).

Lisäksi uusista materiaaleista pääsi myrkkyjä sisäilmaan, tasakatot vuotivat kuin seula ja hutilointi ja huono suunnittelu rapauttivat rakentamisen kulttuuria.

Viime vuosina kuvaan on tullut uusi piirre. Suomen valtio pelastaa maailmaa tiukoilla energiamääräyksillä, jotka säätelevät rakentamista.

Energiatehokkuutta lisätään koneellisella ilmanvaihdolla ja eristeillä, joiden puolesta teollisuus lobbaa innokkaasti.

Sisäilman kannalta menetelmistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos tyhjennettiin kesällä 2015 kosteusepäilyn vuoksi. Laitoksen ihmiset, jotka tietänevät rakentamisesta jotain, pitävät ilmanvaihtoa ongelmien todennäköisenä syynä.

 

Missä on vika? Rakennusteollisuudessa, talojen käyttäjissä, normeissa vai valvonnassa?

Alan yrityksiltä puuttuu riittävät kannustimet – tai osaaminen – hoitaa asiat kuntoon. Kuluttajat ovat avuttomia, ja sama pätee näköjään myös kuntiin.

Valtion puolella ympäristöministeriö vastaa rakentamisesta ja alan normeista. Ministeri Kimmo Tiilikainen totesi äsken, että ”homekouluja on liikaa”. Kansliapäällikkö Hannele Pokka valitti taannoin sitä, että ”kukaan ei välitä” home- ja kosteusongelmista.

Lausunnoista päätellen ministeriön ote tähän asiaan ei vaikuta kovin määrätietoiselta.

Kysymys ei kuitenkaan ole henkilöistä, vaan siitä, että ympäristöministeriön pienet voimavarat eivät riitä asian hoitamiseen.

Tarvitaan valtiovallan tiukempaa ohjausta. Tarvitaan sitä, että maan hallitus ottaa vastuun tästä asiasta.

Tarvitaan lisää riippumatonta tieteellistä tutkimusta, jotta ongelmat ymmärretään ja niihin löydetään tehokkaat lääkkeet.

Ennen kaikkea: antautumismielialasta on päästävä eroon.