Ilmastokokouksen tulos: Pieniä sekavia askeleita
Kööpenhaminen kokouksen jälkeen annetut lupaukset eivät juuri tuoneet selvyyttä päästöleikkauksiin.
Intialainen tiilenpolttouuni tupruttaa. Nyt 55 maata on täsmentänyt ilmastolupauksiaan, mutta niistä puuttuvat yhä konkretia ja yhteismitallisuus. Kuva Anupam Nath / AP / Lehtikuva
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa päästiin yksimielisyyteen siitä, että ilmaston lämpeneminen pitäisi saada pysähtymään kahteen asteeseen. Mutta sopimusta siitä, kuinka paljon kunkin maan pitää vähentää kasvihuonepäästöjään, ei syntynyt.
Sopimuksen asemesta syntyi pelkästään Kööpenhaminan ”akordi”, joka on tulkittavissa lähinnä suositukseksi. Siinä annettiin jäsenmaille aikaa tammikuun loppuun saakka täsmentää ennen Kööpenhaminan kokousta antamiaan lupauksia.
Nyt 55 maata on jättänyt täsmennyksensä. Ne ovat kuitenkin edelleen jokseenkin yhtä epämääräisiä kuin aiemminkin. Yhteistä mittakaavaa ei ole, kukin maa tai maaryhmä on mitoittanut lupauksensa itselleen edullisimpaan muotoon.
Tähtäin on kaikilla vuodessa 2020, jonne seuraavan ilmastosopimuksen tulisi yltää, mutta vertailuvuosi vaihtelee 1990-2005 välillä.
Tavoitteensa nyt ilmoittaneet maat tuottavat yhteensä yli kaksi kolmasosaa maailman kasvihuonekaasuista. Useimmat raportoijat viittaavat nimenomaan Kööpenhaminan akordiin, mutta esimerkiksi Kiina ja Intia ovat pitäneet lähtökohtanaan YK:n vuoden 1992 ilmastokokousta.
Kiina ilmoittaa edelleen, kuten ennen Kööpenhaminan kokoustakin, vähentävänsä ”hiili-intensiteettiä” 40-45 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Käytännössä hiili-intensiteetin vähentämisen tulkitaan tarkoittavan sitä, että talouskasvua jonkin verran hillitään, mutta päästöt saattavat silti lisääntyä.
Myös Intia puhuu hiili-intensiteetistä ja ilmoittaa pyrkivänsä vähentämään sitä samassa ajassa 20-25 prosenttia.
Etelä-Afrikka lupasi jo ennen Kööpenhaminan kokousta ”hidastaa päästöjen kasvua” 34 prosenttia, sillä ehdolla, että syntyy maailmanlaajuinen sopimus ja maa saa apua. Sama tavoite on voimassa edelleen.
Brasilia vahvisti viime vuoden puolella oman tavoitteensa, jonka mukaan se vähentää päästöjään 36-39 prosenttia ennustetusta tasosta. Parhaassa tapauksessa päästöt putoaisivat vuoden 2005 tasosta 20 prosenttia, eli vuoden 1994 tasolle.
Me jos muutkin
Yhdysvallat ilmoitti ennen Kööpenhaminaa, että se pyrkii vähentämään päästöjä 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Tavoite on voimassa edelleen, joskin se voidaan ilmaista myös sillä tavalla, että vuoden 1990 tasosta pyritään neljän prosentin leikkaukseen vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Yhdysvaltain ilmastolähettiläs Todd Stern sanoi viime viikolla, että tavoitteen saavuttaminen voi vaikeutua, koska demokraatit menettivät yhden paikan senaatissa hävittyään Massachusettsin osavaltion täytevaaleissa tammikuussa.
Tuo tappio saattaa viedä enemmistön Barack Obaman ilmasto-ohjelmalta.
Euroopan unioni – ja Suomi sen mukana – on vahvistanut pyrkivänsä vähentämään päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, tai jopa 30 prosenttia, jos muutkin maat tiukentavat tavoitteitaan.
Japanilla on ehto, että se vähentää päästöjä 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta, jos muut johtavat päästöjen tuottajat Kiinan ja Yhdysvaltain johdolla suostuvat kunnianhimoiseen sopimukseen.
Myös Australia on vahvistanut aiemman ilmoituksensa, jonka mukaan päästöjä leikataan 5-25 prosenttia.
Omaperäisesti Australia käyttää mittapuuna vuotta 2000, joskin ilmoittaa, että vuoden 1990 tasoon verrattuna leikkaus tarkoittaa 3-23 prosenttia.
