Hyvästi keskiluokka, vain rikkaat rikastuvat

Euroopasta saattaa tulla yhtä eriarvoinen kuin 1800-luvulla, sanoo tulonjaon tutkija.

eriarvoisuus
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskiluokka voi menettää asemaansa merkittävänä varallisuuden omistajana, sanoo ranskalainen tuloerotutkija Thomas Piketty.

Pikettyn mielestä yhteiskunnan kannalta on olennaista, että keskiluokka, jonka väestöosuus on noin 40 prosenttia, omistaa 20–30 prosenttia varallisuudesta.

”Kestääkö tämä tilanne”, hän kysyy.

Kaikissa Euroopan maissa varallisuus oli 1700- ja 1800-luvuilla keskittynyt äärimmäisen harvoille ja tilanne jatkui samanlaisena ensimmäiseen maailmansotaan asti. Kertyneestä varallisuudesta 80–90 prosenttia oli varakkaimman 10 prosentin käsissä ja 50–60 prosenttia kasautuneesta omaisuudesta kuului rikkaimmalle prosentille.

Edelleen varallisuus keskittyy harvoille, mutta jakauma ei ole enää niin äärimmäinen kuin ennen. Ylin 10 prosenttia pitää hallussaan 60–70 prosentin osuutta varallisuudesta, ja rikkain prosentti omistaa siitä 20-30 prosenttia.

Köyhin puolikas väestöstä omistaa vain alle viisi prosenttia kasautuneesta varallisuudesta.

 

Ranskalainen professori Thomas Piketty on yksi maailman tunnetuimmista tulo- ja varallisuuseroihin erikoistuneista ekonomisteista. Erityisen ansioitunut hän on maailman väestön rikkaimman yhden prosentin tutkijana.

Paris School of Economicsin professori Piketty vieraili marraskuun lopussa Helsingissä, jossa hän piti Yrjö Jahnssonin säätiön palkintoluennon ”Eriarvoisuus ja kapitalismi pitkällä tähtäyksellä”. Hän sai tänä vuonna säätiön taloustieteen palkinnon yhdessä ranskalaisen kollegansa Hélène Reyn kanssa.

“Pääoma palaa Eurooppaan ja Japaniin”, kuuluu Pikettyn teesi. ”Pääoman paluun” mittarina hän käyttää kansakuntien varallisuuden suhdetta kansantuloon. Tämä suhdeluku voi hänen mukaansa nousta korkealle.

Pikettyn yksinkertainen selitys pääoman paluulle on se, että pääoman tuotto verojen jälkeen ylittää entistä enemmän talouden kasvuvauhdin.

Pikettyn mukaan eriarvoisuus voi saavuttaa tai jopa ylittää 1800-luvun kyseenalaiset ennätykset. Pikettyn ja hänen työtovereidensa keräämät tiedot ja graafiset esitykset löytyvät tästä linkistä.

Aikaisemmin vallalla oli teoria, jonka mukaan tuloerot kasvavat, kun siirrytään maataloudesta teollisuuteen, mutta teollistumisen loppuvaiheessa ne tasoittuvat. Piketty epäilee, että tämä käsitys ei pidäkään paikkaansa.

1950- ja 1960-lukujen Euroopassa pääoman ja tuotannon suhdeluku vaihteli välillä 2-3. Tällä ja viime vuosikymmenellä vastaava luku on jo 5-6.

Tässä suhteessa Eurooppa on palaamassa entiseen. Esimerkiksi Britannian kokonaispääoma oli vuosina 1700-1910 seitsenkertainen verrattuna maan kansantuloon. Samoin Ranskassa vastaava suhdeluku oli 7 juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Trendi pätee muihinkin rikkaisiin maihin. Vuonna 1970 rikkaiden maiden – USA, Saksa, Britannia, Kanada, Japani, Ranska, Italia ja Australia – yksityisen pääoman arvo vastasi 2-3,5 vuoden kansantuloa. Vuonna 2010 yksityisen pääoman tienaamiseen olisi mennyt näissä maissa 4-7 vuoden koko kansantulo.

”Olemmeko menossa takaisin ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen?”, Piketty kysyy.

 

Pikettyn avainlöydös on se, että omaisuuden keskittyminen jatkui aina ensimmäiseen maailmansotaan ja sen tuomiin muutoksiin asti.

”Johtuiko keskittymisen lasku vain maailmansotaan liittyneistä sokeista? Mitkä voimat määräävät pitkällä aikavälillä omaisuuden keskittymistä?”, hän pohtii.

Pikettyn malli selittää varallisuuden keskittymistä pääoman tuoton ja talouden kasvuvauhdin erolla. Pääoman tuottoaste ennen veroja on melkein kautta historian ollut korkeampi kuin maailmantalouden kasvuvauhti. 1900-luvulla pääoman tuoton ja talouskasvun välinen kuilu kuitenkin kaventui.

Viime vuosisadalla pääoman tuottoaste verojen ja pääomatappioiden jälkeen putosi jopa alle talouden kasvuvauhdin. ”Se voi taas ylittää talouskasvun tällä vuosisadalla”, Piketty sanoo.

Kasvu nimittäin hiipuu pitkällä tähtäyksellä. Maailman talouskasvu per capita nousi yli 2,0 prosentin vuosina 1850–2012. Jos nykytrendit jatkuvat, se ylittää 2,5 prosenttia vuosina 2012–2050, mutta sen jälkeen se putoaa alle 1,5 prosentin.

Pikettyn mukaan kasvun hidastuessa taloudellinen eriarvoisuus saattaisi revetä uudelleen tällä vuosisadalla.

”Kun verokilpailu kiristyy pääoman houkuttelemiseksi, pääoman tuoton ja talouskasvun ero voi tällä vuosisadalla nousta hyvinkin 1800-luvun lukuihin. Varallisuuden keskittymisen aste voisi saavuttaa tai jopa ylittää 1800-luvun ennätykset”, hän arvioi.

Piketty on kerännyt tietoa superrikkaista, maailman rikkaimpien ihmisten top-200:sta. Tiedot osoittavat, että omaisuuden lisäksi epätasaisesti on jakautunut myös sen kasvu.

Vuosina 1987–2013 maailman bruttokansantuote kasvoi keskimäärin 3,3 prosenttia vuodessa ja maailman varallisuus aikuista henkilöä kohti 2,1 prosenttia vuodessa. Samalla jaksolla maailman 150–225 rikkaimman ihmisen omaisuus kasvoi 6,4 prosenttia. Crème de la crème, 30–45 hyperrikkaan joukko taas onnistui kasvattamaan omaisuuttaan vielä rivakammin, 6,8 prosentin vuosivauhtia.

Kaikki edellä mainitut kasvuvauhdit ovat reaalisia, toisin sanoen niistä on eliminoitu inflaation vaikutus.

”Tulo- ja varallisuuserojen historia on aina poliittista, kaoottista ja arvaamatonta. Siihen liittyy kansallinen identiteetti ja nopeita käänteitä. Kukaan ei voi ennustaa tulevia mullistuksia”, Piketty sanoo.

Marx ennusti, että taloudellinen eriarvoisuus johtaisi sotaan ja vallankumoukseen.

”Minun johtopäätökseni ovat vähemmän apokalyptisiä”, Piketty sanoo.

Hänen uhkakuvansa on se, että omaisuuden äärimmäinen keskittyminen jatkuu, mikä johtaa poliittiseen reaktioon vapaakauppaa ja globalisaatiota vastaan. Sen Piketty haluaisi torjua.

Hänen mielestään ihanneratkaisu olisi maailmanlaajuinen progressiivinen omaisuusvero, joka perustuisi pankkitietojen automaattiseen vaihtoon maiden välillä.