Brittiasiantuntijan arvio: Rahoitusmarkkinavero olisi pitänyt kaataa

Britannia
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Britannia ja Suomi tekivät suuren virheen antaessaan vihreän valon rahoitusmarkkinaverolle. Näin arvioi lordi John Kerr, brittidiplomatian grand old man.

“Suomen ja Britannian olisi pitänyt äänestää sitä vastaan. Nyt niiden pitää viedä rahoitusmarkkinavero EU-oikeuteen, koska se on niille taloudellisesti haitallinen.”

“Tosin en ole varma siitä, toteutuuko vero koskaan. Kyseessä on alun perin ranskalaisten ajatus, ja Saksa voi vielä perääntyä siitä”, sanoo John Kerr.

Lordi Kerr esitelmöi viime viikolla Helsingissä EBLC ry:n kokouksessa aiheesta “Britain’s Role in Europe: In or Out?”. EBLC on lyhenne, joka tarkoittaa Suomi-taustaista “Eurooppalaisten yritysjohtajien kokousta”, (European Business Leaders’ Convention). EBLC:n kotipaikka on Helsinki.

Kerr on palvellut suurlähettiläänä muun muassa Brysselissä ja Washingtonissa. Vuonna 2002 hän jäi eläkkeelle Britannian ulkoministeriön valtiosihteerin paikalta. Sen jälkeen hän työskenteli vuosina 2003-2003 EU:n perustuslaillista sopimusta valmistelleen konventin pääsihteerinä.

Vuosina 2005-2012 hän toimi Shellin hallituksen varapuheenjohtajana. Hänellä on edelleen monia luottamustehtäviä, muun muassa lontoolaisen Centre for European Reform -think tankin hallituksen puheenjohtajuus.

“EU:ssa voi olla vaarallista astua sivuun”

Kerr sanoo SK:n haastattelussa olevansa huolestunut tulevan veron vaikutuksista euroalueen kilpailukykyyn. Hänen mukaansa veroon liittyy myös konkreettinen opetus: opt-out, jättäytyminen pois “vahvistetun yhteistyön” hankkeesta voi olla huonompi vaihtoehto kuin äänestää sitä vastaan.

“EU:ssa on vaarallista ajatella, että voi antaa mennä, astua sivuun, kun muut menevät eteenpäin. Kuitenkin britit sanoivat ‘pažaaluista”, olkaa hyvät, ja suomalaiset tekivät samoin.” Kerr oppi venäjää toimiessaan aikoinaan suurlähettiläänä Moskovassa.

Hän muistuttaa, että rahoitusmarkkinaverolla on merkittäviä vaikutuksia myös Suomeen ja Britanniaan. Myös suomalaisten ja brittien on kerättävä vero, vaikka he eivät olekaan mukana verossa, jos rahoitustoimi tapahtuu heidän alueellaan ja mikäli kaupan vastapuoli on rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottaneessa maassa.

Kauppalehden mukaan kuvio menee niin, että jos esimerkiksi suomalainen pankki myy osakkeen saksalaispankille, kummankin osapuolen pitää maksaa rahoitusmarkkinavero Saksaan.

“Huonoin mahdollinen vaihtoehto toteutuu”

Kerrin mukaan veroon liittyy vielä sellainenkin kierous, että EU:n jäsenvaltioiden keskinäisen avun periaatteet velvoittavat jäsenmaata keräämään veron silloinkin, kun esimerkiksi EU:n ulkopuolinen transaktion osapuoli jättää kylmästi oman veronsa maksamatta. Tällaisia verovelkoja koskee siis yhteisvastuu.

“Brittien ja suomalaisten markkinoita vero siis haittaa ratkaisevasti, koska meiltä jää pois vastaava verotulo. Tässä suhteessa toteutuu huonoin mahdollinen vaihtoehto.”

Rahoitusmarkkinaveron vaara on hänen mielestään se, että se irrottaa Lontoon ja muut Euroopan finanssikeskukset globaaleista markkinoista.

“Kustannukset ratkaisevat. Jos eurooppalaisten kauppapaikkojen vaihdanta hidastuu ja siitä tulee entistä kalliimpaa osapuolille, kauppa siirtyy New Yorkiin ja Shanghaihin.”

“Ruotsihan tiesi rahoitusmarkkinaverosta kaiken…”

Kerr sanoo, ettei hän ymmärrä, miksi britit, suomalaiset – ja myös ruotsalaiset – hyväksyivät tällaisen ratkaisun. EU:n valtiovarainministerien kokouksessa pois jättäytyvät jäsenvaltiot antoivat asian mennä, vaikka ne olisivat pystyneet kaatamaan hankkeen määräenemmistöllään.

“Se oli kauhea virhe. 16 maata oli sitä vastaan ja vain 11 halusi olla siinä mukana”, Kerr muistuttaa.

“Ruotsalaisethan tiesivät rahoitusmarkkinaverosta kaiken, koska he kertaalleen kokeilivat sitä huonoin tuloksin”, Kerr ihmettelee.

Mikä nyt eteen, britit ja suomalaiset?

Kerrin mukaan rahoitusmarkkinavero täytyy kaataa viimeistään EU-tuomioistuimessa. Siihen löytyy hyvä peruste myös voimassaolevasta EU-perussopimuksesta, jota Kerr itse oli kirjoittamassa Valéry Giscard d’Estaingin johtamassa konventissa.

Sopimuksessa sanotaan, että “vahvistettu yhteistyö” – siis jäsenvaltioiden ryhmän lainsäädäntö – ei saa vaikuttaa haitallisesti toisten jäsenmaiden etuihin.

“Rahoitusmarkkinaverolla on haitallinen vaikutus Lontoon ja Helsingin markkinoihin, joten tämä säädös täytyy viedä tuomioistuimeen.”

Finanssitransaktiovero – lapsella monta nimeä

Rahoitusmarkkinaveron virallinen nimi on “finanssitransaktiovero” (FTV). Verosta löytyy hyvä tiivistelmä tilintarkastus- ja konsultointipalveluja tarjoavan KPMG:n sivuilta.

EU:n valtiovarainministerit päättivät tammikuussa 2013 sallia, että 11 jäsenvaltiota, Ranska, Saksa, Belgia, Itävalta, Slovenia, Portugali, Kreikka, Slovakia, Italia, Espanja ja Viro, ottavat veron käyttöön.

Osake- ja joukkolainatransaktioiden verokannaksi on tulossa 0,1 prosenttia. Johdannaisten verokanta on 0,01 prosenttia. Veroa on tarkoitus periä kaikista kaupoista, joilla on yhteys yllä mainittuihin 11 jäsenvaltioon. Vero maksetaan siis silloin, kun finanssitransaktion osapuoli tai transaktiossa mukana oleva pankki tai rahoituslaitos sijaitsee FTV-maassa, taikka jos rahoituslaitos toimii tässä FTV-maassa sijaitsevan osapuolen puolesta.

Kansalaisten ja yritysten maksut, lainat ja talletukset jäävät veron ulkopuolelle. Sama koskee tilannetta, jossa yritys hankkii pääomaa perinteisen investointipankkitoiminnan kautta, ja yritysrakenteen muutoksiin tähtääviä rahoitustoimia.

Komissio on lisäksi ehdottanut veron perimistä myös silloin, kun kaupan käynnin kohteena ovat FTV-maassa liikkeeseen lasketut arvopaperit, vaikka ostaja ja myyjä olisivat ulkopuolisia. Rahoitusmarkkinaveron valmistelu jatkuu edelleen. Siihen mukaan menevien jäsenvaltioiden täytyy lopulta hyväksyä ehdotus yksimielisesti.