Tabletit koulussa: ”Peli on kirjaa syvempi oppimisväline”
Jo eskarilaiset opettelevat Vantaalla asioita taulutietokoneilla. Teknologian hurmassa on myös vaaransa.
Jess!
Vantaanlaakson päiväkodin eskarit tuulettavat estottomasti videotykin taululle välittämää tulosta. Kaikille on muutamassa sekunnissa selvinnyt, paljonko on 2 + 3. Tablettien kanssa työskentelevät parit on listattu paremmuusjärjestyksessä. Juuso ja Daniel ovat ottaneet johtopaikan.
Meneillään on Kahoot!-tietovisapeli, jonka sisällön lastentarhanopettaja Sari Viira on laatinut. Kuusivuotiaitten innostusta voisi leikata veitsellä. Muu maailma on kadonnut.
Vain muutamaa hetkeä aiemmin toinen puoli esikoululaisista oli muodostanut pienillä kehoillaan lattialle numeroita, jotka toiset kuvasivat. Numeroiden tunnistettavuutta tutkittiin yhdessä tablettien näytöiltä.
”Kun numeron joutuu tekemään omalla keholla, se jää mieleen. Samalla saa pähkäillä, miten tekisin sen yksin tai toisten kanssa”, Viira sanoo.
Edellisellä viikolla lapset avasivat tableteilla avaruuden saloja ja tietovisan aiheena olivat planeetat. Samalla käytiin läpi alku- ja loppukirjaimia sekä tavuja.
”Meillä on 11 esikoululaista ja 5 tablettia. Sovimme, että iltapäivisin viisi lasta saa käyttää taulutietokoneita itsenäisesti – ratkoa äidinkielen tietovisoja, ’apinamatematiikkaa’ ja palapelejä. Angry Birdsejä meillä ei pelata”, Viira kertoo.
Vantaanlaakson eskareiden tuoreet tabletit ovat pieni siivu valtavasta 16 200 tabletin vuoresta, jonka Vantaan kaupunki on opiskelijoilleen hankkinut. Kaikissa kouluissa on nyt myös langaton verkko.
Tällä hetkellä Vantaa pystyy tarjoamaan lähes jokaiselle koululaiselle oman sähköisen päätelaitteen. Virallinen luku on yksi kone 1,2 oppilasta kohti, mutta oppilailla on lupa tuoda luokkiin myös omia koneitaan. Opetuksen digitalisointi ulottuu aina varhaiskasvatuksesta lukioihin ja ammattikouluun. Vanhat tietokoneluokat ovat pian vain hupaisa muisto.
Vantaan sivistystoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothin mukaan suomalaisessa opetuksessa on nyt ”kääntymässä lehti”, johon Vantaa on vastannut digitalisoimalla koko opetuksen.
Uudet esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmat valmistuivat Opetushallituksessa viime vuoden lopussa. Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologia nousivat keskeiseen asemaan. Niiden pedagogista hyödyntämistä tähdennettiin.
Paikallisten opetussuunnitelmien on oltava valmiit ensi vuoden elokuussa. Myös ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen vuonna 2016 on lisännyt koulujen digipaineita.
”Hankkeemme istuu tähän täsmälleen”, Lehto-Häggroth sanoo.
Vantaalla luovutaan paperisista oppikirjoista asteittain. Ensimmäisinä katoavat harjoituskirjat. Lehto-Häggroth puhuu mieluummin oppimateriaalista kuin oppikirjoista.
”Kirjaa mitenkään väheksymättä se on kuitenkin aika yksipuolinen tapa käsitellä tietoa. Lukeminen on yksi alue, mutta digiopetuksessa ovat mukana myös filmit, videot, pelit sekä oppilaan oma tiedon tuottaminen ja rakentaminen. Kaikki nämä ovat oppimisprosesseja.”
”Peli on oppimisväline siinä missä kirjakin, mutta usein paljon syvempi. Tekemällä oppiminen on peleissä olennaista. Digitaalinen maailma merkitsee vallankumousta myös opettajan roolissa.”
Perinteinen tiedon jakaja muuttuu oppimisen ohjaajaksi. Opiskelijoista puolestaan kuoriutuu aktiivisia uuden tiedon hankkijoita, tuottajia ja tekijöitä, jotka rakentavat omaa oppimistaan. Passiivinen kuuntelija ja tiedon jäljentäjä saa väistyä. Lapsi ei ole enää pelkkä tehtäväkirjan tyhjien aukkokohtien täyttäjä.
”Tämä on varmasti kova paikka opettajille – opettajuuden aika täydellinen muutos. Olemme yrittäneet tukea tässä mahdollisimman paljon. Esimerkiksi perusopetuksessa Vantaalla on kaksi pedagogista projektipäällikköä ja 16 verkkopetoa eli digioppimiseen erikoistunutta opettajaa, jotka antavat teknistä ja myös pedagogista apua”, Lehto-Häggroth kertoo.
Digiopetuksen suurinta antia Lehto-Häggrothin mielestä on se, että sillä voidaan ottaa paremmin huomioon oppilaiden yksilöllisyys. Esimerkiksi oppimisvaikeuksiin pystytään puuttumaan reaaliajassa.
”Oppiminen voi laajentua, monipuolistua ja syventyä. Samalla tarjoamme kaikille mahdollisuuden saada digitaaliset taidot, jotka nykyinen ja tuleva työelämä vaatii – ei vain niille, joiden kotona on varaa ostaa tabletit.”
Vantaan koululaiset eivät saa viedä koneita kotiin, mutta ”tietokoneettomien perheiden lapset saavat jäädä kouluun tekemään läksyjään”, Lehto-Häggroth lupaa. ”Näin kaikki ovat samassa asemassa.”
Myös oppiainerajat alkavat hälvetä. Yhtä ilmiöitä voidaan tarkastella vaikka maantiedon, kielen ja matematiikan kautta.
”Pedagogit ovat sitä mieltä, että tableteilla on merkittävä vaikutus opiskelumotivaatioon. Toivomme, että ne vaikuttavat myös koulussa viihtymiseen.”
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulussa Savonlinnassa reput ovat olleet keveitä jo kaksi vuotta, kun koulukirjat alkoivat vaihtua tabletteihin. Nyt niitä näpelöivät kaikki muut luokat paitsi yhdeksäsluokkalaiset, jotka käyttävät atk-luokkaa.
Savonlinnassa uusi pedagogiikka nojautuu kahteen keskeiseen periaatteeseen. Ensimmäisen mukaan muodolliseen opettamiseen käytettävää aikaa tulisi vähentää ja vastaavasti aikaa henkilökohtaiseen opiskeluun lisätä.
Toiseksi perinteisen luokkahuoneen rajat ovat laajentuneet niin fyysisesti kuin sähköisesti koululuokan ulkopuolelle.
Viime keväänä tablettien vaikutuksia selvitettiin alustavasti laajalla kyselyllä.
”Tieteellinen tutkimus se ei kuitenkaan ollut”, sanoo Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti, ”mutta nosti esiin teknologian myönteisiä vaikutuksia, jotka yleisesti tunnetaan tutkimuksista.”
Tabletit ovat parantaneet oppilaiden kykyä hankkia tietoa, heidän kirjoittamansa teksti on laadukkaampaa ja tiedon analysointitaidot keskimääräistä paremmat. Tablettilapset työskentelevät enemmän kotona tehtäviensä parissa. Myös oppimisilmapiiri luokissa on parantunut.
Mutta sudenkuoppiakin löytyi. Vanhemmat olivat saattaneet pudota kotitehtävien kärryiltä. He eivät tienneet, mitä ne oikein olivat ja miten laitteiden kanssa koulussa toimitaan.
”Yksi huolemme oli se, syrjäyttävätkö tabletit erityistuen piirissä olevia oppilaita heikentämällä heidän oppimistuloksiaan. Näin helposti käy, jos asia jätetään huomiotta”, Ripatti sanoo.
Hän arvelee, että tableteista hyötyvät eniten etevät ja lahjakkaat lapset. He pystyvät asettamaan tavoitteita omalle toiminnalleen ja oppimiselleen.
”Sitten on oppilaita, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot. He pystyvät jakamaan asioita myös sähköisessä maailmassa.”
Teknologia taulutietokoneineen tulee lähivuosina pyyhkäisemään opetukseen uuden näkymän. Tällainen hypetys saa kuitenkin Helsingin yliopiston psykologian professorin Liisa Keltikangas-Järvisen tuohtumaan. Hän haluaisi katkaista hurmalta ainakin kärjen.
”Vallalla on ajatus, että jotain valtavan ihmeellistä on keksitty, kaikki muuttuu ja muutos on vain hyvää. Nyt ollaan kylmästi sitä mieltä, että lapset ovat muuttuneet koneiden näpsyttelijöiksi ja kaikki, mitä koneiden kautta tapahtuu, on edistystä.”
Keltikangas-Järvinen ei usko, että muutamassa vuodessa olisi tapahtunut jotain niin ratkaisevaa, että käsitys oppimisesta olisi muuttunut. Oppimisprosessi on kuitenkin ihmisaivojen evoluution äärimmäisen hidas tulos.
Hänen mukaansa keskustelua käydään pelkästään oppimisen tehokkuuden kannalta. Persoonallisuuden kehitys on syrjäytetty. Tieteellisen tiedon perusteella oppiminen on nimenomaan sosiaalista vuorovaikutusta.
”Sosiaaliseen vuorovaikutukseen kuuluvat aina ilmeet, eleet, katsekontakti – nopea ja kokonaisvaltainen palaute. Vuorovaikutus koneiden välityksellä on aivan eri asia kuin ihmisten välinen vuorovaikutus.”
Keltikangas-Järvinen tunnetaan kansainvälisesti erityisesti temperamentin tutkimuksista. Hän on numeroin osoittanut muun muassa sen, kuinka kohtuuttomasti varautuneisuus, ujous ja alakuloinen mieli nipistävät lapsen kouluarvosanoista.
”Tästä näkökulmasta tietokoneet auttavat ujoja ja varautuneita lapsia. Koulun yksi kasvatustehtävä on kuitenkin opettaa nopeissa vuorovaikutustilanteissa sosiaalisia taitoja – luoda rohkeutta ja keinoja selviytyä. Nyt jokainen voi mennä omaan nurkkaansa ja toimia tietokoneen välityksellä.”
Keltikangas-Järvinen haluaa kysyä, miten käy äärettömän tärkeille taidoille, kuten vaikka kyvylle selvittää sosiaalisia konflikteja.
”Kun seurustelemme koneen kanssa, käytämme taitoja, joita ei voi käyttää oikeassa elämässä. Deletoimme pois ihmisen, josta emme tykkää, sen sijaan että opettelisimme neuvottelemista, periksi antamista ja uusien ratkaisujen etsimistä.”
Puhuja on joko fossiili tai hänen ymmärryksensä on puutteellinen. Näin leimataan Keltikangas-Järvisen mukaan ihminen, joka on huolissaan teknologian aiheuttamasta sosiaalisen kanssakäymisen vähenemisestä. Hän haluaa painottaa, että totta kai digiteknologia otetaan käyttöön opetuksessa. Ongelmana vain on se, että ”nyt ollaan keksimässä uutta teoriaa ihmisestä”.
”En vastusta sitä, mitä kaikkea tableteilla voidaan opetuksessa tehdä. Sen on tapahduttava kuitenkin ihmisestä olevan tiedon ehdoilla, ei sen, mitä kaikkea saamme koneesta irti. Muutetaanko ihminen koneen käyttäjäksi vai valjastetaanko kone palvelemaan ihmisen sitä kehitystä, joka meillä tutkimustiedon valossa on? Siinä on hirveä ero.”
Vantaankosken päiväkodissa lastentarhanopettaja Sari Viira haluaa uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hän on itse pitänyt aina tietotekniikasta ja sen hyödyntämisestä. Hän tietää myös, että kaikki lapset eivät ole diginatiiveja.
”Lapsissa on eroja. Yritän aina katsoa, että parityöskentelyssä molemmat saavat käyttää konetta tasapuolisesti. Usein toinen on innostuneempi ja haluaisi pitää tabletin itsellään. Vuorottelemme ja sekoitamme myös pareja säännöllisesti.”
Opetuksen lisänä tabletti on Viiran mielestä hyödyllinen.
”Mutta kynä ja paperi ovat edelleen tärkeät työvälineet. Ne eivät missään nimessä jää pois.”