Suomen ilmastopolitiikka pielessä: Puun poltosta syntyy enemmän päästöjä kuin kivihiilestä

EU saattaa muuttaa kriteereitä niin, että puuta ei lasketa hiilineutraaliksi vuoden 2020 jälkeen.
Kotimaa 29.4.2016 20:00
© Miguel Vera / OM Arkisto

Tutkimustuloksissa ei ollut mitään epäselvää, eikä oikeastaan mitään uutta.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusryhmä päätyi kerta toisensa jälkeen kirjoittamaan raportteihin, että puu ei välttämättä ole sopiva energianlähde, jos on tarkoitus hillitä ilmastonmuutosta.

Samaan oli päädytty lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta Suomessa asia ei ollut juurikaan ollut esillä.

Ryhmä oli arvostettu, kahdeksanhenkinen kokoonpano, joka selvitti energiajärjestelmien ilmastovaikutuksia. Sen tutkijat osallistuivat hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n päästösääntöjen kirjoittamiseen ja julkaisivat vertaisarvioituja artikkeleita hyvällä tahdilla.

Rahoituksen kanssa ei ollut ongelmia sen enempää kuin tilaustutkimuskeskuksen ryhmillä yleensä. Suomen Akatemia oli myöntänyt nelivuotisen hankerahoituksen, sillä aihe oli erityisen ajankohtainen. Ilmastosopimusten mukaan fossiilisia polttoaineita on pakko ryhtyä korvaamaan uusiutuvilla, nopeasti. Suomessa erityisesti, sillä täällä ilmasto lämpenee kaksi kertaa voimakkaammin kuin muualla maailmassa.

Yksinkertaisella fysiikalla tutkijat laskivat, että puun poltosta syntyy itse asiassa enemmän päästöjä kuin kivihiilestä – ja 30 prosenttia enemmän kuin öljyn polttamisesta ja kaksi kertaa enemmän kuin maakaasun polttamisesta.

Tämä Suomessa kyllä tiedetään: siinä missä öljyn poltosta vapautuu Tilastokeskuksen lukujen mukaan 80 grammaa hiilidioksidia megajoulea kohti, puun poltosta vapautuu 110. Mutta ei sillä pitäisi olla väliä, koska kasvaessaan metsät sitovat hiilidioksidia, ne ovat niin sanotusti hiilineutraaleja.

Vaan eivät sido tarpeeksi nopeasti, jos ilmastotavoitteissa halutaan pysyä, VTT:n tutkijat kirjoittivat vuonna 2013 julkaisuun tutkimukseen.

Pitkällä aikavälillä ehkä, mutta kolmenkymmenen vuoden tähtäimellä puu saattaa jopa pahentaa tilannetta.

 

Suomen ilmastopolitiikka nojaa puuhun. Suurin osa maamme uusiutuvasta raaka-aineesta, 85 prosenttia, tulee metsistä.

Kaikki puolueet keskustasta lähtien kertovat ajavansa uusiutuvaa energiaa ja kannattavansa radikaaleja toimia kohti täydellistä hiilineutraaliutta.

Hallituksen yksi kärkihankkeista tähtää ”hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti” bioenergialla, siis puulla ja turpeella.

Tarkoitus on myös huolehtia ”biomassan kestävyyskriteerien varmistamisesta”, vaikka ei selitetä, mitä se tarkoittaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön strategiassa halutaan lisätä biotalouden tuottavuutta 60 miljardista sataan miljardiin euroon kymmenessä vuodessa.

Mutta muut asiat menevät edelle. Politiikkaa on vaikeaa tehdä kymmenien vuosien päähän. Äänestäjää ei saa liikkeelle sanomalla, että mikäli et huomaa elinympäristössä mitään muutosta kolmenkymmenen vuoden kuluttua, olet valinnut oikean ehdokkaan.

Tuotannollistaloudellisista syistä on keskityttävä päivänpolttaviin ongelmiin: valtion velkaan, työttömyyteen, olemattomaan vientiin, väestön ikääntymiseen.

Ilmastopolitiikka lienee ainoa hanke, jonka talkootuloksien halutaan näkyvän vasta sadan vuoden päästä. Kohta siinä voi tulla seinä vastaan: EU saattaa vielä tänä vuonna muuttaa kestävyyskriteereitään niin, että puuta ei enää lasketa hiilineutraaliksi vuoden 2020 jälkeen. Nestemäisiä polttoaineita, kuten biodieseliä, tiukemmat kriteerit jo koskevat. Nyt harkitaan, mitä tehdään pelletille, metsähakkeelle, sahanpurulle, kannoille ja oksille.

Jos kriteereitä muutetaan, Suomella pitäisi olla varasuunnitelma.

 

Lokakuussa 2014 VTT:n ilmastoryhmä hajotettiin. Suurissa yt-neuvotteluissa irtisanottiin kaksi metsäbiomassan käytön ilmastovaikutuksiin perehtynyttä tutkijaa, kolmas pantiin eläkkeelle. Tuotannollistaloudelliset syyt.

Se saattoi olla huonoa tuuria. Yli kolmesataa työntekijää potkittiin pihalle.

Heti organisaatiosiivouksen jälkeen, joulukuussa 2014, tutkimusprofessori emeritus Ilkka Savolainen kuitenkin kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastolle yhdessä Ilmatieteen laitoksen entisen pääjohtajan Mikko Alestalon kanssa:

On tärkeää, että bioenergiaratkaisujen ilmastovaikutuksen ja kestävyyden arviointi perustuu kriittiseen ja puolueettomaan tutkimustietoon.

Molemmat olivat jo eläkkeellä.

Yllättäen VTT on samalla sanonut irti juuri niitä tutkijoita, joiden riippumattomat tutkimukset ilmastovaikutuksesta ovat keskeisiä Suomen bioenergian vastuullisen kehittämisen kannalta.

Savolainen oli jäänyt pois jo ennen yt-neuvotteluja, mutta hänellä oli neljäntoista vuoden kokemus VTT:n tutkimusprofessorin työstä.

Hän oli talossa silloinkin, kun johto sai vuonna 2010 oikeusasiamieheltä huomautuksen tutkijoiden sananvapauden loukkaamisesta.

VTT oli antanut kirjallisen varoituksen tutkijalle, joka oli neuvonut eduskuntaa ydinvoima-asioissa ohi virallisen linjan. Toista tutkijaa johto oli kieltänyt lähettämästä yleisönosastolle kirjoitusta, joka suhtautui kriittisesti turpeeseen.

”Itsekin jouduin keskustelemaan johdon kanssa, kun kirjoitin turpeentuottajien päästölaskentatapoja vastaan”, Savolainen sanoo puhelimessa.

”Esitin tutkimuksessa esiin tullutta tietoa, mutta sen aikainen teknologiajohtaja soitti ja moitti, että ei tällaista saa julkaista, koska turpeentuottajat ovat VTT:n tärkeä asiakas ja vaarannan tällaisella Suomen energiapolitiikan.”

Vuosikausia kestäneet turvetaistelut olivat tuolloin kuumimmillaan. Suomi, ja erityisesti keskustapuolue, olivat halunneet luokitella turpeen uusiutuvaksi energialähteeksi, vaikka sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia. EU ei suostunut.

Yritettiin kaikenlaista: helpotuksia, tukia, kiertoteitä. Turvetta suosivaa energiaveromallia hallitus perusteli juuri VTT:n selvityksellä.

Näytti pahalta, kun tuli ilmi, että tuo teknologiajohtaja VTT:ltä, Satu Helynen, istui samaan aikaan kansainvälisen turveyhdistyksen IPS:n hallituksessa.

”Puun kanssa on nyt hyvin samanlainen tilanne kuin turpeen aiemmin”, Ilkka Savolainen sanoo.

”Riski on, että jos VTT tietoisesti kaventaa tietopohjaa puun ilmastovaikutuksista, tehdään investointeja, jotka joudutaan purkamaan, koska perusteet eivät pitäneetkään paikkaansa. Ei se ole kenellekään hyvä.”

Asiaa ei auta, että VTT:n entinen teknologiajohtaja, nykyinen varapääjohtaja Satu Helynen on työskennellyt aiemmin bioenergiantuottajien etujärjestön Bioenergia ry:n puheenjohtajana.

 

Puu on tietenkin uusiutuva raaka-aine, siitä kaikki ovat yksimielisiä. Kun metsän hakkaa matalaksi, se kasvaa takaisin.

Ilmastonmuutosta se pystyy hillitsemään kahdella tavalla: metsän voi jättää sitomaan ja varastoimaan hiiltä tai sitä voi polttaa korvaamaan fossiilisia raaka-aineita.

Mutta molempia ei voi tehdä samaan aikaan.

On mietittävä, saadaanko päästövähennyksiä ilman, että hiilen sidonta kärsii liikaa. Jos saadaan, metsää kannattaa käyttää. Hakatun tilalle istutettu uusi metsä ei silti toimi samanlaisena hiilinieluna kuin vanha.

Sampo Soimakallio on toinen VTT:ltä irtisanotuista tutkijoista. Hän toimi ilmastoryhmän päällikkönä ja johtavana tutkijana. Potkujen jälkeen hän siirtyi erikoistutkijaksi Suomen ympäristökeskukseen. Soimakallio selittää:

”Puun korjuu pienentää aina metsien hiilivarastoa verrattuna tilanteeseen, missä puuta korjataan vähemmän. Metsä voi olla sadan vuoden päästä hiilineutraali, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi ilmastoneutraali. Välissä on tapahtunut jotain.”

Hän vertaa: ”Jos laitat käden hellalle ja väännät tehot täysille ja vartin päästä kiinni, tunnin kuluttua levy on taas kylmä. Mutta kyllä kädessä jokin jälki näkyy.”

Hiili ei yksinkertaisesti ehdi sitoutua, jos metsän käyttöä lisätään reilusti.

Ongelma on erityisesti Kioton ilmastosopimuksen hiilinieluja koskeva kohta. Sen mukaan kussakin maassa pitää olla niin paljon hiilinieluja, että ne sitovat yhteensä 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Jos ne sitovat enemmän, ekstratonnit saa käyttää vapaasti ilman, että nielujen katsotaan pienentyneen.

Ja Suomen nielut ovat suurempia kuin muualla, sitovat jopa 50 miljoonan tonnia. Puun käyttömääriä on mahdollista kasvattaa huimasti ilman, että nielujen pieneneminen näkyy missään.

Laskennallisesti päästöjä ei kerry eivätkä nielut pienene. Mutta käteen jää jälki.

 

Bioenergia ry:n nykyinen puheenjohtaja Harri Laurikka on aloittanut toimessaan huhtikuun 2016 alussa. Töitä on takana vasta viikko, mutta sanoma on selvä.

EU:n ei tulisi sotkeutua Suomen puuasioihin tiukemmilla direktiiveillä, tuotannollistaloudellisista syistä.

”Emme halua, että yksittäinen yritys joutuisi todistelemaan jokaisen polttoaine-erän kohdalla, mistä se on tullut. Yritykselle tulisi hirveä hallinnollinen taakka ja käytännön toiminta hankaloituisi”, Laurikka sanoo.

Se on totta. Esimerkiksi St1:n Suomen-toimistossa on useita henkilöitä hoitamassa pelkästään biodieselin kriteeripapereita.

Laurikka korostaa, että Suomen energiasta jo 26 prosenttia tulee puusta, mikä on enemmän kuin öljystä. Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan hakkuita on varaa lisätä, kuten hallitus suunnittelee.

Saman yhdistys aikoo kertoa myös EU-komissiolle, joka on pyytänyt lausuntoa direktiiviä varten.

Laurikan luulisi tietävän, toimihan hän Pariisin ilmastokokouksessa Suomen pääneuvottelijana.

”Sopimus peräänkuuluttaa hiilivarastoista ja -nieluista huolehtimista kaikissa maissa, mutta metsillä on useita tarkoituksia ja erot eri maissa ovat todella suuria”, hän sanoo.

Mutta mitä jos todella tapahtuu niin, että EU määrää, ettei puuta lasketa hiilineutraaliksi? Kai Suomella on jonkinlainen varasuunnitelma fossiilisten korvaamiseksi?

Laurikka naurahtaa.

”Sitä täytyy kysyä Olli Rehnin toimistosta.”

 

Samalla kun VTT irtisanoi yli 250 työntekijää, se lakkasi tutkimasta ilmastoon ja ekosysteemeihin liittyviä asioita.

Sellaiset kuuluvat nyt Luonnonvarakeskukselle ja Suomen ympäristökeskukselle. VTT keskittyy pelkästään energiatuotteisiin, ei raaka-aineisiin.

Aiemmin saattoi olettaa, että VTT:n polttoainetutkimuksissa oli otettu huomioon tuotteen ilmastovaikutukset. Nyt niitä ei ehkä otetakaan.

”Meillä ei ole tällä hetkellä sellaista henkilökuntaa, joka tuntee metsän kiertoon liittyvät asiat”, varapääjohtaja Satu Helynen sanoo.

Se näkyy esimerkiksi VTT:n ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin kesällä 2015 julkaisemassa raportissa, jossa selvitettiin, miten Suomi voisi vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Johdannossa kerrotaan, että raportti arvioi ilmasto- ja kustannusvaikutuksia, vaikka se tekee vain jälkimmäistä. Päästöjä tarkastellaan yhdellä sektorilla, ei kokonaisuutena. Puun hiilineutraalius otetaan annettuna, vaikka kukaan ei tiedä, mitä sitä koskevalle säännöstölle tapahtuu vuoden 2020 jälkeen. Hiilinieluja ei mainita sanallakaan.

Raportin johtopäätös on, että biopolttoaineet ovat kaikkein kustannustehokkain keino vähentää liikenteen päästöjä Suomessa. Sitä on siteerattu lukuisissa tiedotusvälineissä ja epäilemättä myös tilaajalla, työ- ja elinkeinoministeriössä.

Onko VTT:n tehtävä edistää Suomen kulloisiakin energiapoliittisia linjauksia?

”VTT on olemassa Suomen elinkeinoelämää varten”, Satu Helynen sanoo.

”Suomesta löytyy muita instituutioita, joilla on toisenlaisia tehtäviä, yliopistot esimerkiksi.”

Siis on?

”Tietystikään tilaajilla ei ole vaikutusta tutkimukseen, paitsi sillä tavalla, että he voivat rahoittaa tiettyä aihealuetta. Mutta tuloksiin ei ole vaikutusta, teemme riippumatonta tutkimusta.”

Helynen ei muista soittaneensa tutkimusprofessori emeritus Ilkka Savolaiselle ja vaatineensa tätä olemaan vaarantamatta turveyritysten asiakkuuksia, mutta asioista keskusteltiin kuulemma paljon.

”Luonnollisesti mietittiin, minkälaisia kasvihuonetarkasteluja tehdään. Olin kyllä mukana ohjaamassa siihen suuntaan, että laskettaisiin tulevaisuuteen liittyviä asioita, ei niin paljon tätä päivää.”

Muissa instituutioissa, Suomen ilmastopaneelissa esimerkiksi, on varoitettu metsähakkuiden lisäämisestä. Vuoden 2015 selvityksen mukaan energiakäytön lisääminen ei tuo ilmastohyötyjä vielä kymmeniin vuosiin eikä sadan vuoden seurauksista ole varmuutta.

Paneelin jäsen, Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Timo Vesala kutsui Helsingin Sanomissa hallituksen linjauksia viherpesuksi. Häntä ei valittu paneeliin seuraavalle kaudelle, vaikka yliopisto suositteli häntä.

 

VTT:n tilaajapuolen ykkösmies, elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) ei halua jutella, hänellä on kiire. Hän suostuu vastaamaan muutamaan sähköpostilla lähetettyyn kysymykseen.

Millaisia tutkimuksia ja asiantuntijoita ministeriö pitää bioenergia-asioissa nojaamisen arvoisina?

Suomessa on paljon hyvää tutkimusta ja asiantuntijoita. Hyödynnämme sitä hyvin monipuolisesti. Kyseessä on monimutkainen asiakokonaisuus ja asiantuntijoilta ja päättäjiltä tarvitaan kykyä ymmärtää kokonaisuuksia, Rehn kirjoittaa.

Entä miten Suomi on varautunut siihen, että EU saattaa muuttaa biomassojen kestävyyskriteerejä vuoden 2020 jälkeen?

Minun on hyvin vaikeaa nähdä, että näin tuotetun biopohjaisen energian hiilineutraalisuutta lopulta kyseenalaistettaisiin EU:n päätöksenteossa. Yhdessä mm. Ruotsin kanssa pyrimme järkilinjan voittoon. Sama pätee myös kaikkeen kestävästi tuotettuun biomassaan, jota käytetään tehokkaasti energiantuotannossa korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Suomen varasuunnitelman osalta lähdemme siitä, että ennakkovaikuttaminen tuo tulosta.