Suomalaiset on aivopesty – ja siksi kansalaisaloite peliautomaattien poistamiseksi kaupoista tyssäsi

Kommentti: Yli 80 vuotta rahapelipropagandaa on tehnyt tehtävänsä, kirjoittaa toimittaja Mikko Niemelä.
Kotimaa 20.9.2019 14:56

Kansalaisaloite rahapeliautomaattien poistamiseksi kaupoista, kioskeista, ravintoloista ja huoltoasemilta ei etene eduskuntaan. Allekirjoitusten määrä jäi määräajassa vajaaseen 32 000:een, kun kokoon olisi tarvittu 50 000 allekirjoitusta.

Jos allekirjoituksia olisi saatu riittävä määrä ja eduskunta olisi näyttänyt laille vihreää valoa, rahapeliautomaatteja olisi jatkossa voinut pelata ainoastaan kasinoilla ja valvotuissa pelisaleissa.

Miksi näin kävi? Miksi aloite ei kerännyt tarvittavaa määrää allekirjoituksia puolen vuoden aikana? Olosuhteet aloitteen läpimenemiselle olivat kuitenkin erittäin hyvät.

Kaikki suurimmat uutismediat ovat kirjoittaneet kuluneen parin kuukauden aikana kymmeniä kriittisiä juttuja, jotka ovat liittyneet Veikkauksen mauttomaan mainontaan, kasvaviin peliongelmiin ja Veikkauksen johtajien kyseenalaisiin bonuksiin.

Jutuissa on ahkerasti toistettu faktoja: Viisi prosenttia pelaajista tuo 50 prosenttia Veikkauksen tuotoista, ongelmapelaajien määrä on 124 000, suurin osa ongelmapelaajista on mielenterveysongelmaisia ja sairaita.

Veikkauksen johdon palkkiot perustuvat tulokseen, eivät pelihaittojen ehkäisyyn. EU-lain mukaan rahapelimonopolin oikeuttaa vain se, että monopoli ehkäisee pelihaittoja.

Mutta kansa pysyy hiljaa. Kansa ei allekirjoita kansalaisaloitetta, sillä se on aivopesty.

 

Todisteet aivopesulle löytyvät Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksista. Suomalaisten mielestä rahapelijärjestelmän tärkein tavoite on jakaa rahat ”yhteiseen hyvään”. Kansan mielestä on hienoa, että rahat käytetään tieteeseen, taiteeseen ja urheiluun. Ja miksipä ei olisi? Hyviä asioitahan nämä ovat.

Ei ole mitään väliä, mistä rahat hyvään on saatu.

Tutkimuksen mukaan kansalaisten mielestä yksi vähiten tärkeimmistä tavoitteista on taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy.

Tämä ”vähiten tärkeä asia” on kuitenkin koko monopolin olemassaolon perusta. Jos kansallinen monopoli ei pysty ehkäisemään pelihaittoja, pelaaminen on avattava kilpailulle. EU-laki on asiassa yksiselitteinen.

Mutta voiko kansaa syyttää sen tietämättömyydestä?

THL:n tutkijat päättelivät tutkimuksessaan, että valtion rahapelitoiminnan tavoitteita koskeva viestintä on epäonnistunut.

Valtion ja Veikkauksen viestintä onkin perustunut poikkeuksetta siihen, paljonko rahaa jaetaan edunsaajille. Miljardi vuodessa hyvään, on toitotettu propagandatorvesta.

Ei sanaakaan siitä, että rahat tulevat pääosin köyhiltä, sairailta ja yhteiskunnan heikko-osaisimmilta. Paradoksaalisinta on se, että alun perin koko rahapelijärjestelmä perustettiin auttamaan vähäosaisia.

Valtion ja poliitikkojen rikoskumppanina on toiminut media. Vuosikausia lehdistö ja Yleisradio ovat toistelleet kritiikittä Veikkauksen tulostiedotteita, hyväntekeväisyysväitteitä ja ties mitä horinoita nimettömien lottovoittajien kertomina.

Mielikuvaa ”hyväntekijästä” on luotu systemaattisesti yli 80 vuotta. Se ei muutu parin kuukauden kirjoittelulla. Kyllä kansa tietää.