Sotku pimeistä lahjoista: Orpon ministeriö perui selvityksen, Verohallinto metsästää vuotajaa
Valtiovarainministeriö ei yllättäen pyydäkään selvitystä Verohallinnon alle 30 000 euron pimeät lahjat sivuuttavasta ohjeesta.
Valtiovarainministeriön vero-osaston ylijohtaja Terhi Järvikareen ja kansliapäällikkö Martti Hetemäen piti käydä Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhosen kanssa läpi Verohallinnon lahja- ja perintöverotuksen työmenettelyohje.
Vielä sunnuntaina 10. syyskuuta valtiovarainministeri Petteri Orpo kertoi pyytäneensä Verohallinnon pääjohtajaa käymään asiaa läpi ministeriön virkajohdon kanssa.
Suomen Kuvalehti uutisoi 7. syyskuuta, että vuonna 2013 annettu ohje kielsi työntekijöitä puuttumasta alle 30 000 euron virheisiin tai vilppiin.
Ohjeen mukaan tehtyjä ilmiantoja tai esimerkiksi vakuutusyhtiöiltä saapuneita tarkkailuilmoituksia ei tutkita, mikäli ne koskevat alle 30 000 euron summaa. Samoin ohjeessa määrättiin, että lahjaveroilmoituksissa ilmoitettuihin lahjojen arvoihin ei tehdä muutoksia, mikäli ne heittävät alle 30 000 euroa lahjan todellisesta arvosta.
Järvikare kertoo Suomen Kuvalehdelle, että ministeriö ei aiokaan pyytää selvitystä pääjohtaja Ruuhoselta. Syynä on se, että oikeuskanslerinvirastoon on tehty kaksi kantelua ohjeen lainmukaisuudesta.
”Näin ollen asia tutkitaan oikeuskanslerinvirastossa. Voimme arvioida asiaa tarkemmin sitten, kun oikeuskansleri on ottanut asiaan kantaa”, sanoo Järvikare.
Oikeuskanslerinvirasto on laillisuusvalvoja, jonka tehtävänä on valvoa viranomaisten toimien lainmukaisuutta.
”Viime kädessä valtiovarainministeri vastaa myös Verohallinnon toiminnasta.”
Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää muistuttaa, että perustuslain mukaan kukin ministeriö vastaa toimialallaan hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Verohallinto on valtiovarainministeriön alainen viranomainen.
”Tämä edellyttää riittävää valvontaa, muutenhan vastuulla ei olisi merkitystä. Ja viime kädessä siis valtiovarainministeri vastaa myös Verohallinnon toiminnasta”, sanoo Mäenpää.
Mäenpään mukaan laillisuusvalvojan selvitys ei estä ministeriötä selvittämästä asiaa omalta osaltaan.
”Oikeuskanslerinvirasto tietysti tekee omat selvityksensä kantelujen johdosta. Tämä on laillisuusvalvontaa, joka ei estä ministeriötä selvittämästä, onko Verohallinto toiminut asianmukaisesti”, sanoo Mäenpää.
Suomen Kuvalehti pyysi valtiovarainministeriöstä haastattelua ministeriön roolista suhteessa Verohallintoon ja siitä, miten valvontavastuu jakautuu laillisuusvalvojien ja ministeriön ohjauksen välille. ”Emme ole antamassa asiassa haastatteluja oikeuskanslerin työn ollessa kesken”, ministeriön vero-osaston ylijohtaja Terhi Järvikare vastasi sähköpostitse.
Samalla kun valtiovarainministeriö pesee käsiään sotkusta, on Verohallinto aloittanut salaisen ohjeen vuotajan jahtaamisen.
Verohallinto kertoi eilen työntekijöilleen omassa sisäisessä verkossaan, että se tekee aina poliisille tutkintapyynnön salassapidettävien tietojen antamisesta hallinnon ulkopuolelle.
Tuoreimpana esimerkkinä se mainitsi perintö- ja lahjaverotuksen ohjeen päätymisen Suomen Kuvalehdelle. Verohallinto muistutti työntekijöitään siitä, että virkasalaisuuden rikkomisesta voi seurata enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.
Suomen laki takaa tietolähteille lähdesuojan, jotta nämä voisivat tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Lähdesuoja tarkoittaa, että toimituksilla on oikeus olla kertomatta, mistä ovat tietojaan saaneet. Poliisitutkinnassa lähdesuojaa ei voida murtaa salassapitorikoksen selvittämiseksi.
Oikeudenkäynnissä tämä olisi mahdollista, mutta sitä on tiettävästi yritetty vain kerran Aarnio-tapauksen yhteydessä. Silloinkin syyttäjä luopui yrityksestä toimittajien vedottua myös itsekriminointisuojaan eli siihen, että he voisivat lähteen paljastamalla itse joutua epäillyiksi avunannosta tai yllytyksestä salassapitorikokseen.