Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) ja toimitusjohtaja Jyrki Heinimaa Rauma Marine Constructionsin telakalla Raumalla 24. syyskuuta 2019.

Projekti Raumalla

Neljän suuren sotalaivan valmistaminen vaatii satoja uusia osaajia, joille pitää tehdä tiukat turvallisuusselvitykset.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) ja toimitusjohtaja Jyrki Heinimaa Rauma Marine Constructionsin telakalla Raumalla 24. syyskuuta 2019. © Juha Sinisalo / LK
Kotimaa 29.11.2019 06:00
teksti Mikko Niemelä

Rauman telakalla alkaa jättimäinen urakka vuonna 2022, kun Rauma Marine Constructions (RMC) käynnistää neljän sota-aluksen rakentamisen Puolustusvoimille.

Uusilla aluksilla korvataan seitsemän vanhaa alusta, jotka poistuvat Merivoimien käytöstä.

Sopimuksen arvo on lähes 650 miljoonaa euroa ja suora työllistävä vaikutus on 3 600 henkilötyövuotta. Se on hyvä työllisyysuutinen Satakunnan alueelle.

Niin kutsutut monitoimikorvetit ovat sota-aluksia, jotka kykenevät muun muassa sukellusveneiden torjuntaan ja ilmatorjuntatehtäviin.

Alukset rakennetaan Suomessa huoltovarmuussyistä. Laivojen rakentaminen kestää noin neljä vuotta. Täydessä valmiudessa laivueen on tarkoitus olla vuonna 2028.

Puolustusvoimien tilaus RMC:ltä ei ole kuitenkaan ongelmaton.

Neljän sotalaivan rakentaminen vaatii valtavan määrän osaavaa työvoimaa, ja työntekijöille pitää tehdä tiukat turvallisuusselvitykset.

RMC:n toimitusjohtaja Jyrki Heinimaa kertoo, että turvallisuusselvitys kohdistuu suunnittelijoihin, asiantuntijoihin ja asentajiin.

Turvallisuusselvityksestä vastaa Pääesikunta.

Heinimaan mukaan tiukat turvallisuusselvitykset eivät kuitenkaan ole este ulkomaisen työvoiman käytölle.

”Tarkkaa numeroa ei ole vielä tiedossa, mutta tämä turvallisuusselvitys tulee koskemaan arviolta joitakin satoja ihmisiä, kun otetaan huomioon myös laitetoimittajien henkilöstö, joka ei toimi telakan alueella.”

Korvettien rakentaminen on jättihanke, joka testaa laivan rakentajien ja Puolustusvoimien osaamisen sekä hallinnon yhteistyökyvyn.

Raumalla joistakin laivanrakennuksen ammattilaisista on jo nyt pulaa, ja tekijöitä on vaikea saada.

RMC:n omilla verkkosivuilla haetaan yhteensä kymmenkuntaa eri suunnittelijaa, insinööriä ja projektikoordinaattoria yhtiön palvelukseen.

Sota-alusten lisäksi Rauman telakalla rakennetaan aluksia Wasalinelle ja Tallinkille: rakennettavien alusten yhteenlaskettu työllistävä vaikutus Rauman telakalla on peräti 6 600 henkilötyövuotta.

”Täytyy muistaa, että iso osa sota-aluksen tekniikasta toimii samoilla periaatteilla kuin kauppa-aluksissa, joten ihan tavallinenkin laivanrakentaja menestyy myös sota-alusten parissa”, Heinimaa vakuuttaa.

RMC luottaa ”verkostomaiseen” toimintamalliinsa, jossa aluksien eri osakokonaisuuksia voidaan tehdä muualla kuin Raumalla. Tällöin työntekijöiden rekrytoiminen on alihankkijoiden vastuulla.

Alihankkijoita käytetään suunnittelusta tuotantoon. Puolustusministeriön ohjelmajohtajan Lauri Purasen mukaan alihankkijat voivat toimittaa sota-aluksiin myös laitteita ja komponentteja. Alihankkijat voivat myös vastata laitteiden kokoonpanosta ja asentamisesta. Puolustusvoimien kontolle jää valvonta.

”Alihankkijoita ja niiden työntekijöitä koskevat samat turvallisuusvaatimukset kuin Puolustusvoimien sopijakumppania. Osa laivojen rakentamisesta ei ole turvallisuuden kannalta kriittistä”, Puranen sanoo.

 

 

Satakunnan ely-keskus ja TE-toimisto voivat tarvittaessa aloittaa koulutusohjelmia, jotka suunnitellaan RMC:n tarpeisiin. Jos RMC:lle räätälöitäisiin esimerkiksi erillinen lyhyt koulutusohjelma työntekijöiden saamiseksi, yritys maksaisi kustannuksista 30 prosenttia ja valtio 70.

Rauman seudulla on useamman yrityksen yt-prosessin seurauksena vapautumassa työvoimaa, jota voidaan uudelleenkouluttaa muuntokoulutuksena laivanrakennusalan tarpeisiin. ”Tällaisesta koulutuksesta on Satakunnasta tehty esitys työministerille”, sanoo Satakunnan ely-keskuksen ylijohtaja Maija Karvonen.

Muun muassa metsäyhtiö UPM on kertonut sulkevansa paperikoneen Raumalla. Irtisanottuja työntekijöitä on 179. Paperityöntekijät eivät kuitenkaan suoraan sovellu laivanrakennustyöhön, vaan heille täytyy järjestää muuntokoulutusta. Osaajia pitäisi myös kouluttaa laajemmin, eivätkä TE-keskuksen suppeahkot ja nopeasti järjestettävät rekrytointikoulutukset ole riittäviä insinööritason tehtäviin.

Laajempaa muuntokoulutusta voidaan järjestää esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa SAMKissa.

SAMKin toimitusjohtajan Jari Multisillan mukaan ammattikorkeakoulu voisi käynnistää laivateollisuudelle räätälöidyn koneensuunnittelun ja tuotantotekniikan täydennyskoulutuksen, jos opetus- ja kulttuuriministeriöstä annettaisiin rahaa koulutusohjelmaan 400 000 euroa.

Ammattilaisten kouluttaminen kestäisi kaksi vuotta ja opintojen laajuus olisi 120 opintopistettä.

”Koulutus tapahtuisi pääosin kontaktiopetuksena Raumalla, ja osaan opinnoista olisi mahdollisuus osallistua myös etänä”, Multisilta sanoo.

SAMK on esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle 20 oppilaan sisäänottoa. Ministeriö ei ole toistaiseksi antanut rahoituspäätöstä. Rahoitus kuitenkin todennäköisesti heltiää, sillä pääministeri Antti Rinteen (sd) hallituksen vuoden 2020 talousarviossa annetaan 20 miljoonaa euroa koulutus- ja työllisyyspalveluihin, joilla aiotaan edistää myös muuntokoulutusta.

 

Valtiolle on enemmän kuin tärkeää, että projekti toteutuu sovitussa aikataulussa ja RMC alihankkijaverkostoineen kykenee toimittamaan alukset tiukkojen vaatimusten mukaisesti.

Puolustusvoimat on neuvotellut vuodesta 2016 alkaen RMC:n kanssa Pohjanmaa-luokan alusten rakentamisesta Raumalla.

Valtion strategisena ideana on ollut saada aikaan sotalaivojen rakentamisosaamista. Alukset pitää pystyä tulevaisuudessa huoltamaan ja uudistamaan tarpeen vaatiessa kokonaan Suomessa. Valtio pyrkii laajemminkin panostamaan kaupalliseen laivanrakentamiseen. Hallitus on esittänyt laivanrakennukseen 33,9 miljoonan euron innovaatiotukea vuodelle 2020. Osa rahoista menee koulutusrahojen tavoin suurella todennäköisyydellä Raumalle.

Kaupallisen laivanrakentamisen vaaliminen tukee myös sota-alusten rakentamista. Edelliset suurehkot suomalaiset panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen rakennettiin Turussa 1920–1930-luvulla. Ne olivat 93-metrisiä. Raumalla rakennettavat sota-alukset ovat pituudeltaan 105-metrisiä.

Noin 650 miljoonan euron laivanrakennussopimus on RMC:lle taloudellisesti elintärkeä.

Yhtiön liikevaihto on liikkunut 20–75 miljoonassa eurossa. Se on tehnyt tappiota vuosina 2014–2018 yhteensä 23,6 miljoonaa euroa.

RMC ei ole ollut voitollinen yhtenäkään toimintavuotenaan.

RMC perustettiin vuonna 2014, kun tappiollinen STX oli edellisvuonna lopettanut toimintansa Raumalla. Telakan lopettaminen oli Raumalle ja sen naapurikunnille aluetaloudellisesti kova isku: Raumalta hävisi hetkessä 600 työpaikkaa, Turustakin 100.

Raumalaiset eivät kuitenkaan luovuttaneet. Telakan pelastajaksi riensivät Rauman kaupunki sekä joukko yrittäjiä ja sijoittajia. Kesällä 2014 tiedotettiin, että Rauma Marine Constructions RMC aloittaa toimintansa Rauman telakalla.

RMC ei ole ollut voitollinen yhtenäkään toimintavuotenaan.

RMC:n omistaa joukko pääomasijoittajia. Pääomasijoittajien tärkein tavoite on saada yritys reippaaseen kasvuun. Näin sijoittajat saisivat mahdollisimman suuren taloudellisen voiton irtautuessaan yhtiöstä.

Yksi pääomasijoittajista on valtion sijoitusyhtiö Suomen Teollisuussijoitus (Tesi). Se on sijoittanut RMC:hen 7,9 miljoonaa euroa, joka oikeuttaa 20,5 prosentin omistusosuuteen.

Sijoituskohteena RMC on kuin mikä tahansa yritys, johon pääomasijoittajat ovat lähteneet rahoittajiksi normaalien käytäntöjensä mukaisesti.

”Käytäntöihin liittyy tapauskohtaisesti määriteltävä tuotto-odotus”, sanoo Tesin Kasvusijoitukset ja teolliset sijoitukset -yksikön johtaja Jussi Hattula.

”Tyypillisesti RMC:n kaltaisissa hankkeissa tuotto-odotus on vähintään yli kaksi kertaa rahat takaisin”, Hattula jatkaa.

Muita sijoittajia RMC:ssä ovat muun muassa Olderman, Aksoni, Satu Invest, Finda, Taaleri Telakka ja Kasvattajarahasto Ky.

RMC:n omistajat ovat perustaneet sota-alushanketta varten tytäryhtiön nimeltä RMC Defence Oy. Pääomasijoittajat ovat sitoutuneet myös pääomittamaan tytäryhtiötä vaiheittain kymmenellä miljoonalla eurolla, ja tarvittaessa rahaa voidaan laittaa lisää.

Puolustusministeriön mukaan sota-alusten rakentamissopimus on kiinteähintainen, jos mukaan ei lasketa mahdollisia indeksi- ja valuuttakurssimuutoksia.

”Hankkeessa ei ole sovittu tietystä taatusta tuottoprosentista”, ohjelmajohtaja Puranen sanoo.

Rauman telakka-alueella työskentelee nyt noin 120 työntekijää. Työvoiman tarve kasvaa viimeistään vuonna 2022.

Rauman telakka-alueella työskentelee nyt noin 120 työntekijää. Työvoiman tarve kasvaa viimeistään vuonna 2022. © Juha Sinisalo / LK

Puolustusministeriö on ilmoittanut, että uusien korvettien yhteishinnaksi tulee hieman yli 1,3 miljardia euroa.

Hinta koostuu laivanrakennuksen lisäksi ruotsalaiselta Saabilta tilattavasta taistelujärjestelmästä, erikoispotkureista ja ilmatorjuntajärjestelmästä.

Saabin kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyvät muun muassa taistelunjohtojärjestelmä, useat erilaiset tutkat sekä viesti- ja asejärjestelmät.

Saabin valinta alusten taistelujärjestelmien toimittajaksi oli odotettu, sillä Suomen valtio ja Saab ovat tehneet yhteistyötä jo vuosia.

Saab kertoi rakentavansa taistelujärjestelmän Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa.

Suurissa hankkeissa riskit ovat aina suuret ja niitä yritetään hallita eri keinoin.

Pelkona on budjetin paisuminen, sillä ennen kuin sota-alusten rakentamisurakka on Raumalla edes kunnolla alkanut, alusten hinta veronmaksajille on noussut lähes sata miljoonaa euroa.

Puolustusministeriö on selittänyt monitoimikorvettien hinnannousua muun muassa rakentamissopimuksen valmistelun pitkittymisellä.

Tuottoa aluksista

Jussi Hattula,
Teollisuussijoitus
”Tuotto-odotus on vähintään yli kaksi kertaa rahat takaisin.”

 

Lauri Puranen,
puolustusministeriö
”Hankkeessa ei ole sovittu tietystä taatusta tuottoprosentista.”

Riskit valtion kontolla

Sota-alushankkeen virallinen nimi on Laivue 2020 -hanke.

Sotilaallisesti ja kansantaloudellisesti merkittävä Puolustusvoimien hanke on jäänyt mediassa 10 miljardin euron arvoisen hävittäjähankinnan varjoon.

Sota-alusten rakentaminen Raumalla on merkittävä hanke, joka haastaa koko suomalaisen laivanrakennusteollisuuden ja Puolustusvoimien osaamisen.

Hankkeen onnistuminen vaatii yhteistyötä myös useiden eri ministeriöiden ja viranomaisten välillä.

Paikallisesti se vaatii voimavaroja ja osaamista TE-keskukselta, Satakunnan ely-keskukselta, Rauman kaupungilta ja alueen oppilaitoksilta.

Osaavista tekijöistä kilpaillaan globaalisti, ja tämä todellisuus koskettaa myös RMC:n alihankkijoita. Jos telakka ei suoriudu tehtävästään, koko hanke kaatuu valtion syliin.

Sota-alushanke on saanut matkansa varrella myös paljon kritiikkiä. Se on myöhässä, se on kallis ja RMC on yrityksenä pieni ja tappiollinen.

Pohjanmaa-luokan sota-aluksia on pidetty myös liian isoina korvetti-luokan aluksiksi. Kriitikoiden mukaan ne kuuluvat kokonsa ja uppoumansa perusteella isompaan alusluokkaan eli fregatteihin.

Iltalehden sittemmin edesmennyt toimittaja Olli Ainola kritisoi vuonna 2016 Laivue 2020 -hanketta terävin sanakääntein. Ainolan tulkintojen mukaan isot taistelualukset olisivat helppo maali esimerkiksi Venäjän ohjuksille.

Puolustusministeriö vastasi Iltalehden juttuun välittömästi. Sen mukaan alukset ovat aikaisempia hieman isompia, koska niiden tulee kyetä kantamaan asejärjestelmien lisäksi miinalastia ja liikkumaan kaikissa olosuhteissa myös saariston ulkopuolella.

Suomi on tehnyt sota-alushankkeessa tutkimusyhteistyötä muun muassa Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Sisältö