Ystävät 24/7

Snapchat kannustaa teinejä pitämään ystävyyssuhteista huolta kännykällä. Joka päivä, kellon ympäri.

Anniina Mattsson (vas.) ja Viivi Paananen näkevät joka päivä, ainakin Snapchatissä. © Vessi Hämäläinen
Sosiaalinen media 01.12.2017 06:00
Teksti Miia Saari Kuvat Vessi Hämäläinen

class=”capitalized”>Jani Merikivi tutkii työkseen nuorten mediakäyttäytymistä, mutta tähän hän ei ollut osannut varautua.

Yhdeksänvuotias tytär ei pystynyt nauttimaan perhelomasta Arabiemiraateissa ennen kuin varmistui, että hotellissa on toimiva nettiyhteys. Tytön tuli päästä vähintään kerran päivässä Snapchatiin, muuten ystävän kanssa kuukausia vaalittu ja kasvatettu streak katkeaisi.

Snapchat on teini-ikäisten suosima sosiaalinen media, jossa viestitellään kuvilla ja lyhyillä teksteillä. Streak on luku, joka osoittaa, kuinka monta päivää peräkkäin kaverukset ovat viestitelleet toisilleen Snapchatissä. Jos yhteydenpitoon tulee yli vuorokauden tauko, luku nollaantuu.

”Onneksi emme olleet varanneet parin päivän aavikkoseikkailua”, Aalto-yliopistossa työskentelevä Merikivi sanoo.

Snapchat on tehnyt lasten ja nuorten sosiaalisista suhteista pelin, joka koukuttaa käyttäjänsä.

Milloin tahansa ruudulle voi lävähtää viestiketjun katkeamisesta varoittava tiimalasi. Aikaa reagoida on tasan tunti.

Ennen luokan suosituimman oppilaan tunnisti siitä, että häntä ympäröi välitunnilla sankka kaverijoukko. Nyt saman paljastaa Snapchatin score.

Julkinen luku kertoo, kuinka monta viestiä käyttäjä on saanut ja lähettänyt siitä lähtien, kun liittyi palveluun.

Keravalainen 15-vuotias Viivi Paananen liittyi Snapchatiin eli snäppiin viidennellä luokalla, kolme vuotta sitten, ja hänen scorensa on 129 130. Samanikäinen Anniina Mattsson tuli mukaan vuosi sitten, kahdeksannella. Hänen scorensa on 89 817.

Pieni score-luku, esimerkiksi alle 50 000, on tyttöjen mielestä ”nolo”.

”Jos joku on ollut snäpissä kauan ja sen score on silti pieni, muut kattoo, että tolla ei oo hirveesti frendei”, Viivi sanoo.

Viivin mielestä onkin parempi pysyä poissa koko snäpistä, jos ei pysty kasvattamaan kunnolla score-lukuaan. Se ei onnistu parillakymmenellä Snapchat-kaverilla. Viivillä kavereita on 179, Anniinalla 57.

Koukuttavaksi Snapchatin tekevät kuitenkin streakit eli ne kaverisuhteet, jotka vaativat päivittäistä viestien vaihtoa.

Streakit ovat myös syy siihen, miksi moni lapsi ei päästä kännykkää käsistään edes ruokailun ajaksi. Milloin tahansa ruudulle voi lävähtää streakin katkeamisesta varoittava tiimalasi.

Ja kun tiimalasi tulee, aikaa ei ole hukattavaksi. Sitä on tasan tunti.

Viivin ja Anniinan sukupolvi viestii kaiken somessa. ”Tekstiviestejä lähettävät vain isovanhemmat ja hammaslääkäri.” © Vessi Hämäläinen

Teinipoika ottaa kuvan tuolista ja kirjoittaa kuvan päälle ”GM” (Good morning) ja kellonajan. Sen jälkeen hän rastittaa kuudensadan kaverin listasta kaksisataa streak-kaveriaan ja lähettää saman kuvan kaikille. Ennen nukkumaanmenoa hän tekee saman tunnuksella ”GN” (Good night).

Päivittäisillä viesteillä hän varmistaa, etteivät Snapchat-streakit katkea. Samaan aikaan lähetetyt viestit ehkäisevät tiimalasien ilmaantumisen kännykkään milloin sattuu.

Aikaa operaatioon kuluu päivässä kahdeksan minuuttia.

”Siinä kehittyy aika nopeaksi”, 14-vuotias poika sanoo. Hän ei halua esiintyä jutussa nimellään.

Kun Viivi lomaili kesällä perheensä kanssa neljä viikkoa Kreikassa, hän antoi snäppitunnuksensa Anniinalle. Niiden kautta Anniina piti tarvittaessa kaverinsakin streakit hengissä.

Pitkiä streakkeja vaalitaan, koska ne ovat nuorten mielestä hienoja. Niitä pitää myös olla mahdollisimman monen kanssa.

Tytöt ovat pohtineet, miksi streakit tuntuvat niin tärkeiltä, mutta eivät ole löytäneet kunnollista vastausta.

”Me vain halutaan kerätä streakkien avulla mahdollisimman iso score”, Anniina sanoo.

Välillä Viivi haluaisi katkaista streakin ihmisten kanssa, joita tapaa harvoin. Usein hän kuitenkin saa viime hetkillä viestin: ”Apua, Viivi, streakki katkeaa.” Eikä Viivi henno katkaista sitä.

Yritykset yrittävät tehdä niin addiktoivia palveluita kuin mahdollista, koska ne kilpailevat ennen kaikkea käyttäjiensä ajasta.

Snapchat nousi kesällä 2015 suosituksi Suomessa, ja keväästä 2017 lähtien myös suomalaiset yritykset ovat voineet mainostaa palvelussa.

Streakit ja tiimalasit huolehtivat siitä, että teinit käyttävät palvelua päivittäin.

Kaveria ei jätetä. Yritykset yrittävät nyt tehdä niin addiktoivia palveluita kuin mahdollista, koska ne kilpailevat ennen kaikkea käyttäjiensä ajasta. Näin sanoo apulaisprofessori Minna Ruckenstein. Hän työskentelee Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksessa. Yksi hänen tutkimusprojekteistaan käsittelee lasten kännykkäsuhteita.

Tutkimusala on haastava, sillä someympäristö muuttuu koko ajan. Uusin villitys, johon Ruckenstein on törmännyt, on sovellus nimeltä House Party. Siinä teinit kokoontuvat kotibileisiin omista makuuhuoneistaan.

”Kätevää, ei tarvitse mennä minnekään”, Ruckenstein sanoo.

Osa lapsista seikkailee Ruckensteinin mukaan sosiaalisessa mediassa luovasti ja monipuolisesti, ja hallitsee myös ajankäyttönsä. Osa ei.

Pari vuotta sitten aloitettiin keskustelu, pitäisikö yläluokkalaisten kouluaamuja myöhentää. Ei pidä, sanoo nuorisolääkäri Silja Kosola. Syy nuorten väsymykseen ei ole aikaisissa heräämisissä. Se on valvomisessa. Jos koulu alkaa aamulla myöhemmin, nuoret menevät nukkumaankin myöhemmin.

Kosola työskentelee Helsingin kaupungin koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa ja on havainnut, että kouluissa on tällä hetkeä ”aivan hirveä määrä” uniongelmista kärsiviä, väsyneitä lapsia. Syynä on se, että vanhemmat eivät ota nuorilta kännyköitä yöksi pois. Monet nuoret viestittelevät arkisinkin puoleenyöhön asti, jopa pikkutunneille.

Eikä arki-iltojen rauhoittaminen sosiaaliselta medialta auta, jos viikonloppuisin kännykällä saa valvoa läpi yön.

”Sillä on samat vaikutukset unirytmiin, kuin että nuori matkustaisi Thaimaahan joka viikonloppu.”

Kosolan mukaan aivotutkimuksista tiedetään, että nuoret eivät kykene hillitsemään haluaan vastata saamiinsa viesteihin heti.

”Se kohta heidän aivoissaan ei ole vielä kypsä.”

Kasvatustieteen tohtorin, kasvatuskouluttaja Liisa Ahosen mielestä paras lahja satavuotiaalle Suomelle olisi vanhempien yhteinen päätös siitä, että lasten ja nuorten kännykät poistetaan arkisin makuuhuoneista viimeistään kymmeneltä.

”Aikuisten on ryhdistäydyttävä, ei nuorten. Vanhempien on vain kestettävä se kapina, joka rajojen asettamisesta tulee.

Myös koulujen tulisi Ahosen mukaan päivittää käytäntöjään esimerkiksi reagoimalla somekiusaamiseen, vaikka se tapahtuisi vapaa-ajalla.

”On kiusaamista, jos yksittäinen lapsi vaikkapa eristetään vakiintuneen kaveriporukan someryhmän ulkopuolelle tarkoituksella. Laumasta eristäminen on yhtä traumaattinen kokemus lapselle sosiaalisessa mediassa kuin elävässä elämässä.”

SK-video: Whatsappissa keskustellaan vanhempien – tai SK:n toimittajan kanssa. 

Jatkuva viestitulva voi stressata nuoria päivälläkin. Toisinaan jopa viisi snäppikaveria yrittää keskustella Viivi Paanasen kanssa yhtä aikaa.

”Silloin tulee ahdistus, että olkaa hiljaa kaikki, vaikka kaikki olisivat tärkeitä ihmisiä ja keskustelut olisivat kiinnostavia”, Viivi sanoo.

Hän haluaa vastata mahdollisimman nopeasti viesteihin, jotta ei olisi epäkohtelias.

”Joskus teen niin, että vaikka näen, että viestejä tulee, en vastaa niihin kymmeneen minuuttiin.”

Helsinkiläispoika laittaa kännykkänsä lentokonetilaan, kun lukee kokeisiin. ”Pystyn olemaan pari tuntia ilman snäppiä. Mutta se on aika maksimi.”

Hänelle tulee toisinaan vanhempiensa kanssa kiistaa kännykän käytöstä.

”He sanovat, että sähän olet ihan addiktoitunut siihen kännykkääsi, pistä se pois. Mutta en omasta mielestäni ole. Pidän vain yhteyttä kavereihin.”

Niitä sosiaalinen media ei ole häneltä vienyt.

Päinvastoin.

 

Tällainen on helsinkiläispojan lauantai.

Herättyään hän laittaa viestin ”ketkä vois olla tänään kahden tunnin päästä” johonkin kaveripiirinsä snäppiryhmään. Lisäksi hän saattaa kysyä asiaa ystäviltään myös yksityisesti.

Tyypillisesti sovitulle paikalle Helsingin keskustaan tulee toistakymmentä kaveria, poikia ja tyttöjä. He ovat tavallisia, koulussa menestyviä ja paljon harrastavia nuoria, eikä tapaamisen tarkoitus ole pahanteko. Ryhmä liikkuu päivän ja illan aikana ympäri kaupunkia, ja sen koko muuttuu. Välillä, varsinkin talvisin, ryhmä hajaantuu pienemmiksi porukoiksi, vaikkapa nuorten koteihin. Snäpin kautta on helppo sopia, missä taas nähdään.

Aina poika itsekään ei jaksa näin suurta porukkaa. Silloin hän alun alkaenkin laittaa viestin vain muutamalle kaverilleen.

Hän on saanut kavereita myös urheiluharrastuksensa kautta, mutta snäpin ansiosta hän on tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin.

”Saatan addata jonkun, joka on kaverini mielestä kiva. Jos juttu sujuu snäpissä, tapaamme livenä, ensin vaikka meitä yhdistävän kaverin kanssa.”

Laaja ystäväpiiri pitää yhteyttä myös muiden sosiaalisten medioiden kanavien kautta. Esimerkiksi Instagramissa pojalla on satoja seuraajia.

Mutta miten kaverisuhteet hoitaa 15-vuotias, jonka videoilla on Youtubessa yli 40 000 tilaajaa?

Stina säilyttää videoidensa kuvaus- ja valokalustoa huoneensa nurkassa, sieltä ne saa nopeasti esiin. © Vessi Hämäläinen

Stina Ava Camilla Oscarsson alkoi kolme vuotta sitten julkaista netissä videoita, joissa esiintyy itse.

”Olen aina tykännyt höpöttää, se on mulle luontaista”, Stina sanoo.

Videoiden perusteella Stina on tavallinen, helposti lähestyttävä tyttö. Yrittävätkö hänen videoitaan katsovat nuoret ystävystyä hänen kanssaan sosiaalisessa mediassa?

”Saan päivittäin ehkä parikymmentä yhteydenottoa Snapchatin kautta, mutta en juuri koskaan vastaa niihin. Mulla on viisikymmentä snäppikaveria, ja jokainen heistä on aidosti ystäväni.”

Stina tunnistetaan myös kaupungilla, ja hänelle tullaan juttelemaan. Se tuntuu todella mukavalta.

”Mutta harvoin ystävystyn enää täysin uusien ihmisten kanssa. Tunnistan kyllä sen, jos ihmiset tulevat juttelemaan kanssani ainoastaan sen vuoksi, että olen tubettaja.”

Vanhempien on vaikea ymmärtää lastensa innostusta somesta ja tubettajista, sillä ne eivät kuuluneet heidän omaan lapsuuteensa. Juuri nyt sukupolvien välinen ero asiassa on suurimmillaan. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua vastaavaa kuilua ei enää ole.

Ja sen vuoksi elämme kasvatuskouluttaja Liisa Ahosen mielestä kriittisiä aikoja. Samaan aikaan on ymmärrettävä älypuhelinten tärkeys nuorten elämässä ja huolehdittava, että heidän elämäänsä kuuluu muutakin.

”Nyt luodaan käytännöt vuosikymmeniksi eteenpäin. Ne heijastuvat siihen, miten nykyteinit kasvattavat omat lapsensa.”

Tutkija Jani Merikiven mielestä nuorille pitää kertoa someen liittyvistä kaupallisista pyrkimyksistä ja painottaa, että muutama ystävä riittää tekemään ihmisen onnelliseksi.

”Samaan suosion metsästykseen somessa sortuvat myös aikuiset. Facebook-kavereiden määrä on edelleen joillekin mittari siitä, kuinka ihminen on onnistunut elämässään”, Merikivi sanoo.

”Heistä kasvaa sukupolvi, joka on äärimmäisen verkostoitunut, itsevarma ja kansainvälinen.”

Sosiaalisella medialla on nuorten elämään vähintään yhtä paljon positiivisia vaikutuksia kuin negatiivisia. Tätä mieltä on Demi– ja Tube-nuortenlehtien päätoimittaja Anni Lintula.

”En väheksy sitä, että sometus voi aiheuttaa paineita ja riippuvuutta, mutta samaan aikaan se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ylläpitää suhteita vanhoihin ja kehittää sosiaalisia ja teknisiä taitoja”, Lintula sanoo.

Ystävien saaminen ei ole somen ansiosta enää sen varassa, minne sattuu syntymään. Samoista asioista pitävät nuoret löytävät toisensa keskusteluryhmistä tai Instagram-palvelusta. Kotikulmilla outona pidetty nuori saa kaltaistensa keskellä tärkeän tunteen siitä, että hänet hyväksytään.

Eikä muutto toisella paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan ole enää entisen kaltainen tragedia. Vanhat kaverit kulkevat kännykässä kaikkialle.

Suosituksi tubettajaksi voi nousta tavallisen näköinen, seurassa ujo nuori. Videoita kun voi kuvata yksin omassa huoneessa. Epävarman nuoren itsetunto vahvistuu, kun hän saa seuraajia.

Entä onko Anni Lintulalla mielipidettä siitä, millaisia aikuisia näistä somen koulimista teineistä sitten kasvaa?

”Heistä kasvaa sukupolvi, joka on äärimmäisen verkostoitunut, itsevarma ja kansainvälinen. He uskaltavat toteuttaa itseään, ovat teknisesti taitavia ja luovia.”

 

Tätä peliä, jonka some on nuorten elämään tuonut, ei selvästikään ole menetetty. Samaa voi päätellä nuorisolääkäri Silja Kosolan viime kesän kokemuksista. Myös hän lomaili perheensä kanssa ulkomailla.

Kosola ei ollut ostanut hotellin tarjoamaa nettiyhteyttä, koska piti sitä kalliina. Kuka sitä nyt lomalla tarvitsisi.

Perheen 14-vuotias poika tuijotti vanhempiaan epäuskon vallassa. Eivätkö he ymmärtäneet, että nyt hänen streakkinsa katkeaisivat?

Silja Kosola tiesi poikansa käyttävän Snapchatiä, mutta streakeista hän ei ollut kuullutkaan.

Ja niin tiimalasit tulivat, yksi toisensa jälkeen, ja nollasivat jokaisen pojan vaaliman streakin. Mutta sillä ei ollut enää merkitystä. Poika oli alkanut nauttia lomastaan. Käytti kännykkäänsä kamerana.

Kaverit kyllä ymmärtävät, niin vanhemmat olivat vakuuttaneet. Ystävyys ei tähän lopu. 

Snäppi, wappi, tekstari vai puhelu?

Unohda tekstiviesti, ellet ole hammaslääkäri. Viivi Paananen ja Anniina Mattsson kertovat, kuinka puhelinta käytetään.

 

Snapchat (snäppi)

”Se on nopea ja turvallinen. Ei tarvitse enää välttämättä kirjottaa mitään. Jos olet Prismassa, voit ottaa kuvan sieltä ja kaikki tietää, missä olet. Snäpissä on kartta, josta näkee kaverit. Voit myös valita, ketkä kaikki eivät näe sijaintiasi.

Snäpissä kuva näkyy vain korkeintaan kymmenen sekuntia, ellei valitse että se näkyy ikuisesti. Voit ottaa toisen lähettämästä kuvasta kuvakaappauksen, mutta se toinen ihminen näkee, että olet ottanut sen.

Snäpin ja viestien huono puoli on, että et näe ihmisen tunnetilaa. Snäpissä tulee tosi usein väärinkäsityksiä.”

 

WhatsApp (wappi)

”Se on virallisempi kuin snäppi. Jos kaveri laittaa viestin WhatsAppissa, ajattelen, että hei, onkohan kaikki kunnossa.

Vanhempien kanssa käytetään WhatsAppia. Ja meillä on luokan WhatsApp-ryhmä. Kaikilla luokilla ei ole, mutta meidän luokalla on hyvä ryhmähenki ja me puhutaan siellä paljon.”

 

Tekstiviesti

”Ei kukaan lähetä enää tavallisia tekstiviestejä. Paitsi isovanhemmat ja hammaslääkäri. Tekstareita voi lähettää vain siinä hätätapauksessa, että netti ei toimi.”

 

Puhelu

”Ei, ei ikinä! Ei me koskaan soiteta tavallisia puheluita. Mutta joskus me puhutaan keskenään videopuheluita Facetimessa. Juuri ja juuri saatettaisiin soittaa tavallinen puhelu kaverille, mutta jollekin muulle soittaminen ahdistaisi ja olisi outoa.”

 

Kiusataanko kännykällä?

”Jotkut kiusaavat Snäpin avulla ja pistää My Story -sivulle videon, jossa ne dissaa jotain tyyppii. Tai laittaa niiden kuvan tekstillä ’tää on tyhmä tyyppi, olkaa tälle ämmiä’.

Kiusaaminen on myös sitä, että tehdään WhatsApp-ryhmä, johon ei oteta saman kaveripiirin joitain jäseniä. Meille on tehty niin ja se tuntuu tosi pahalta. Kiusaaminen on säälittävää ja niin väärin, että me puututaan siihen aina.” 

Sisältö