Saavatko tamperelaiset päättää Lempäälän tulevaisuudesta?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kuva Mikko Stig Lehtikuva

Kataisen hallitus haluaa avata kuntarakennelain ja täydentää lakia mahdollistamalla pakkoliitokset keskeisillä kaupunkiseuduilla. Lakiesitys on syytä viedä perustuslakivaliokunnan huolelliseen arviointiin, sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén.

“Lainsäädännöllisesti pakkoliitokset eivät ole lainkaan ns. ‘läpihuutojuttu'”, Mikael Hidén tähdentää. “Kunnallisen itsehallinnon perustuslain suojan merkitys asiassa on selvitettävä.”

Hidén on yksi perustuslakivaliokunnan kuulemista keskeisistä perustuslakiasiantuntijoista. Hän on pidättäytynyt lausumasta omia näkemyksiään julkisuudessa.

“On perustuslakivaliokunnan tehtävä ottaa kantaa. Itse voin lausua lähinnä vain siitä, millaisista kysymyksistä mielestäni tulisi saada valiokunnan kannanotto.”

Kuntarakennelaki avataan todennäköisesti vielä syksyn aikana ja täydennysesitys kaupunkiseutujen pakkoliitoksista tuodaan eduskunnan keskusteltavaksi.

Pakkoliitokset saattaisivat koskea noin kahtatoista keskeistä kaupunkiseutua: esimerkiksi Tampereen, Turun, Jyväskylän, Porin, Kuopion ja Oulun kaupunkiseutuja.

Pääkaupunkiseudun kuntia tai ylipäätään Uudenmaan kuntia pakkoliitokset eivät koskisi.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok) antoi ilmoituksen hallituksen rakenteellisista uudistuksista eduskunnalle keskiviikkona 4. syyskuuta.

Hallituspuolueiden vaikuttajat totesivat puheenvuoroissaan, että pakkoliitosten perustuslainmukaisuus käsitellään syksyn aikana perustuslakivaliokunnassa. Tästä menettelystä ei näyttäisi olevan kiistaa.

Yhdyskuntarakenne pakkoliitoksen peruste?

Perustuslakivaliokunta joutuu kysymyksen eteen jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Kesäkuussa pakkoliitoksien lainmukaisuutta arvioitiin kuntarakennelain kriisikuntia koskevien kriteerien yhteydessä.

“Valiokunta on pitänyt niin sanottujen kriisikuntien tilanteessa pakkoliitoksia mahdollisina, koska on välttämätöntä turvata kansalaisten oikeus keskeisten peruspalveluiden toteutumiseen”, Hidén selvittää.

Pakkoliitokset on katsottu mahdolliseksi myös sellaisessa tilanteessa, jossa kunnanvaltuusto päätyisi kuntaliitosta vastustavalle kannalle, mutta kuntalaisten enemmistö kannattaisi liitosta kansanäänestyksessä.

“Nämä ovat kuitenkin rajattuja erityistilanteita, joista ei voida tehdä väljiä päätelmiä”, professori korostaa.

Kyseisten kaupunkiseutujen pakkoliitoksia hallitus perustelee yhdyskuntarakenteen eheydellä. Hallitus haluaa estää kehyskuntien harjoittaman ns. “kermankuorinnan” keskuskaupunkien kustannuksella.

Voiko yhdyskuntarakenne olla painava peruste kuntien pakkoliitoksiin? Entä voivatko ratkaisumallit olla lain mukaan erilaisia metropolialueella ja muilla kaupunkiseuduilla?

Metropolialueen kansalaisille suodaan demokraattiseen päätöksentekoon perustuva aluehallintomalli, mutta muiden kaupunkiseutujen kansalaisille ei? Esimerkiksi Tampereen ja Turun kaupunkiseudun kehyskuntien asukkaille olisi tarjolla vain kuntaliitos joko vapaaehtoisesti tai pakolla.

Mikael Hidénin mukaan tehtävien ratkaisujen erilaisuudelle ei sinänsä ole perustuslaillista estettä, jos ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ei loukata.

“Perustuslakivaliokunnan kesäkuisen lausunnon kirjoitustapa viittaa kuitenkin siihen, että perustuslain ei ole katsottu antavan väljiä mahdollisuuksia kuntien pakkoliitoksiin. Tällaiset uudet ehdotukset vaativat perustuslakivaliokunnan huolellista arviointia.”

Tampereen asukkaat päättävät Lempäälän puolesta?

Oman ongelmansa kaupunkiseutujen pakkoliitosvyyhtiin tuo hallituksen linjaus, jonka mukaan pakkoliitokset olisivat mahdollisia alueellisen kansanäänestyksen jälkeen.

Alueen asukkaiden enemmistön mielipide ratkaisisi.

Kärjistäen tämä voisi tarkoittaa, että tamperelaiset niin halutessaan ratkaisisivat kuntaliitoksen sellaisessa tapauksessa että Lempäälän tai Pirkkalan asukkaat vastustaisivat.

Hidén sanoo, että perustuslakivaliokunta joutuu arvioimaan nyt ensimmäisen kerran alueellisen äänestyksen perustuslainmukaisuutta kuntajakokysymyksissä.

“Tähän asti kansanäänestys on kuntaliitosten yhteydessä edellytetty suoritettavaksi jokaisessa kunnassa erikseen. Alueellinen kansanäänestys toteutettuna siten, että koko alue olisi yhtä vaalipiiriä, on hyvin ongelmallinen.”

Professorin mukaan perustuslakivaliokunnan on ratkaistava, voiko äänestys, jossa yksittäisen kunnan asukkaiden äänestystulos jää piiloon alueellisen äänestystuloksen sisälle, tuoda hyväksyttävää perustetta pakkoliitokselle.

“Tähän asti on juuri kunnan asukkaiden erikseen todettua kannatusta pidetty sillä tavalla merkittävänä, että kuntaliitos on voitu toteuttaa, vaikka valtuusto olisi liitosta vastustanut”, Hidén muistuttaa.

Hallitus haluaa kuntarakennelain täydennyksen voimaan mahdollisimman pikaisesti. Perustuslakivaliokunta joutuu arvioimaan myös lain säätämisjärjestystä.

Jos perustuslakivaliokunta katsoo, ettei lakiesitys ole ristiriidassa perustuslain kanssa, eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi päättää asiasta.

“Jos valiokunta katsoisi, että lakiesitys on ristiriidassa perustuslain kanssa, mutta laki haluttaisiin käsitellä kiireellisesti, sitten pitäisi viiden kuudesosan annetuista äänistä hyväksyä kiireellinen aikataulu ja eduskunnan tulisi säätää laki kahden kolmasosan enemmistöllä”, professori selvittää.

Hyvän hallintotavan mukaista?

Professori Hidén sanoo ymmärtävänsä heitä, jotka katsovat kiireen ja ehkä myös kaavamaisen lähestymistavan johtaneen kunta- ja sote-uudistuksissa paikoin poukkoilevaan etenemiseen.

Professorin mukaan lakeja voidaan muuttaa. “Se ei ole ongelma.”

Myös kaksi kuukautta sitten voimaan tullutta kuntarakennelakia voidaan muuttaa tai täydentää.

“Sekään ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta voidaan tietysti kysyä, onko nopea muuttelu sitten hyvän hallintotavan mukaista. Kuntia on kuultu ja kunnille on annettu uudistamista koskevia suuntaviivoja ja nyt varsin pikaisella valmistelulla lähdetään tekemään lakiin muutoksia, jotka saattavat olla merkittäviä kuntien valmistelutyön ja kunnallisen itsehallinnon kannalta.”

Hidén toteaa myös, että viime kädessä valtiovallan tehtävänä on huolehtia siitä, että kunnilla on taloudelliset edellytykset suoriutua tehtävistä, joita niille laeissa osoitetaan.

Professori katsoo, että rahoituskysymykset vaatisivat ehkä keskustelua jo rakennekysymysten yhteydessä.

Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.