Saat tulla, et saa tulla: Kaikki eivät ole yhtä tervetulleita Priden sateenkaaren alle – Arvot ratkaisevat

Ainakin ministereiden, Maahanmuuttoviraston ja Olympiakomitean osallistuminen on herättänyt keskustelua.
Kotimaa 30.6.2017 12:34

Sateenkaarilippuja Pride-viikon kunniaksi Töölön kisahallilla Helsingissä 28. kesäkuuta 2017. © VESA MOILANEN / Lehtikuva

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtuma on herättänyt tänä vuonna kiivasta keskustelua siitä, kuka tapahtumaan saa osallistua ja kuka ei, tai kenen suorastaan pitäisi olla mukana.

Monien mielestä yhdenvertaisuutta korostava tapahtuma on tarkoitettu kaikille.

Toisten mielestä taas esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittolakia tai translakia vastustaneet poliitikot tai vähemmistöjen edustajia käännyttänyt Maahanmuuttovirasto eivät ole tervetulleita sateenkaariväen tapahtumaan.

Olympiakomitea puolestaan on saanut kielteistä palautetta siitä, että ketään ei ole tulossa mukaan. 

Vaikuttaa siltä, että osallistui tai ei, se on kannanotto – ja usein jonkun mielestä väärin. Mihin erilaiset näkemykset oikein perustuvat?

 

Twitterissä kohistiin, kun tämän vuoden Helsinki Priden suojelija, Helsingin kaupungin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) kutsui tviitissään ministerit Timo Soinin (uv), Juha Sipilän (kesk) ja Petteri Orpon (kok) osallistumaan Pride-tapahtumaan.

 

Toiset pitivät Razmyarin kutsua hyvänä keskustelunavauksena, toiset taas eivät halunneet ministereitä kulkueeseen hallituksen ajaman politiikan takia. Keskustelussa tuotiin esille erityisesti translain uudistuksen tyssääminen. 

Razmyar kertoo halunneensa kiinnittää huomiota hallituksen harjoittamaan politiikkaan.

”Ajattelin kutsua nimenomaan poliittisena tekona, sillä viime päivinä oli ollut puhetta hallituksen arvopolitiikasta ja arvojen tärkeydestä. Ymmärrän tviittini aiheuttaman kritiikin, koska kyseiset ministerit eivät ole ajaneet tasa-arvoa politiikassaan”, Razmyar sanoo.

Razmyarista on merkittävää, että poliitikot osallistuvat Prideen.

”Sukupuolineutraalia avioliittolakia ei olisi, mikäli aloite ei olisi lähtenyt ihmisistä ja kansanliikkeestä. Ihmisistä lähtevää muutosvoimaa ei saa aliarvioida, ja on tärkeää pyytää myös poliitikkoja osallistumaan”, Razmyar sanoo.

”Pelkkä Prideen osallistuminen ja symboliikka eivät kuitenkaan riitä, vaan yhdenvertaisuuden ajaminen pitää osoittaa teoissa.”

 

razmyarin kutsumat ministerit eivät ilmeisesti aio osallistua tämän vuoden Prideen, kertoo Helsingin Sanomat.

Maahanmuuttovirasto taas ilmoitti Twitterissä peruvansa osallistumisensa Prideen saamansa kielteisen palautteen takia.

”Yhdenvertaisuusvaltuutettu kutsui meidät mukaan Priden viranomaisrekkaan Suomi 100 -vuoden hengessä, ja otimme kutsun ilolla vastaan. Kuulimme kuitenkin viestiä, että osa osallistujista ei halua osallistua Prideen, jos olemme mukana”, sanoo Maahanmuuttoviraston viestintäpäällikkö Aino Likitalo.

”Osa arvostelijoista kokee, että osallistumisemme ei ole oikeutettua, koska toiminnassamme on kehitettävää”, 

Likitalon mukaan Maahanmuuttovirasto toivoo, että voi ensi vuonna osallistua tapahtumaan.

Jos ministeri osoittaa mieltään, kenelle se on suunnattu?

”Tämän kylän homopoika” -blogistaan tuttu Eino Nurmisto on pitänyt pöyristyttävänä ministerien kutsumista Prideen ja toivottanut heidät tervetulleiksi vain, jos teot ovat linjassa Priden arvojen kanssa.

”Olisi periaatteessa ok, jos Sipilä ja Soini osallistuisivat ikään kuin opintomatkana vaikkapa Pride-viikon seminaareihin. Kulkueessa ja puistossa näyttäytyminen kuitenkin todennäköisesti jäisivät julkisuustempuksi.”

Nurmiston mielestä poliitikot saisivat medianäkyvyyttä ilman konkreettista muutosta politiikassa tai muussa toiminnassa.

”Politiikasta seuraavat kritiikit olisi helppo konemaisesti kuitata viittaamalla Pridessä vierailuun.” 

Nurmisto muistuttaa Priden olevan ensisijaisesti mielenilmaus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta.

”Tuntuu myös erikoiselta, että poliitikot, joille mielenosoitus on osaltaan suunnattu, olisivat itse osoittamassa mieltään. Kenelle ministerin mielenosoittaminen on suunnattu?”

Nurmisto ei kuitenkaan halua sulkea Pridea pois poliitikoilta.

”Tietoa kaipaavat, asialliset ja myötämielisesti suhtautuvat poliitikot ovat tietenkin tervetulleita, kuten ennenkin. Pride on kuitenkin perusajatukseltaan hyvin poliittinen tapahtuma, ja sen tavoitteet, kuten lakimuutokset, ovat poliitikkojen takana.”

Nurmisto pitää Priden laajentumista pääosin positiivisena ilmiönä, mutta pelkkä sateenkaarilippu ei riitä tuen osoitukseksi.

”Esimerkiksi Lontoon Pridessä on yleisenä käytäntönä, että Pride-myynnistä hyötyvät yritykset myös lahjoittavat rahaa Prideen tai muuhun sateenkaarityöhön. Jos haluaa saada, olisi paikallaan myös antaa.”

 

Helsingin Setan eli HeSetan puheenjohtaja Aaro Horsma pitää Razmyarin tviittiä hyvänä keskustelunavauksena.

”Olisi kuitenkin kummallista jos puolueet, jotka mahdollistavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivät käytännöt, osallistuisivat Prideen. Silloin heidän pitäisi tehdä aikamoinen U-käännös harjoittamansa politiikan arvomaailmassa.”

Horsmasta on hyvä, että viranomaisten, järjestöjen, yritysten tai poliitikkojen Prideen osallistuminen tai osallistumatta jättäminen herättää keskustelua.

”Se muistuttaa, miksi Pride on olemassa ja Priden merkityksellisyydestä”.

 

Miten viranomaisten ja poliitikkojen sitten pitäisi toimia, jotta he olisivat kaikkien mielestä tervetulleita Prideen?

Näiden tahojen Prideen osallistumiselle voisi olla jonkinlaiset kriteerit: että yhdenvertaisuuteen todella pyritään oikeassakin toiminnassa, ei vain kerran vuodessa Prideillä näyttäytyessä”, bloggaaja Nurmisto sanoo.

Razmyarin mukaan viranomaisten ja poliitikkojen tulee miettiä, mitä muun muassa kouluissa, työpaikoilla ja kunnissa voidaan tehdä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. ”Kaupungin maineeseen vaikuttaa, kuinka yhdenvertaisena se nähdään”.

HeSetan Horsman mukaan viranomaisten ja poliitikkojen tulee kantaa vastuunsa marginalisoitujen ryhmien oikeuksien toteutumisesta.

”Yhdenvertaisuuden edistämisessä asianomaisten äänen tulisi kuulua ja painaa. On turhauttavaa, että jopa yksinkertaiset yhdenvertaisuutta edistävät toimet jäävät tekemättä virkamiesten ja poliitikkojen pallotellessa vastuuta. Poliittisia linjauksia tulee pystyä venyttämään tai muuttamaan silloin, kun ne eivät tue perus- ja ihmisoikeuksia”.