Ympäristö korvasi sosialismin
Viidennes kansasta hyväksyy vasemmistoliiton tavoitteet, mutta ääniosuus jää jatkuvasti alle kymmeneen prosenttiin.
Europarlamentaarikko Silvia Modig ja kansanedustaja Jari Myllykoski tapaavat Sörnäisissä Helsingin teurastamon entisissä hallintotiloissa. Tiilirakennukset ovat teollistumisen ja rakennemuutoksen eläviä muistomerkkejä.
Teurastus on lopetettu. Kaksikko vaihtaa kuulumisia toimistorakennukseen perustetussa ravintolassa, jonka vitriinien tarjonta on lähempänä luontaistuotekaupan valikoimaa kuin lihatiskiä.
Yhteiskunnan muutos on ravistellut puolueista eniten juuri vasemmistoliittoa ja sen edeltäjää Suomen kansan demokraattista liittoa (Skdl), jonka suurin jäsenjärjestö oli Suomen kommunistinen puolue (Skp).
Sisäiset ristiriidat, sosialismin romahdus ja Suomen avautuminen länteen tuhosivat puolueen. Skdl:n raunioille perustettiin vasemmistoliitto 1990.
Myllykoski muistaa 1970- ja 1980-luvun puolueriidat, kun Skp:n enemmistö ja vähemmistö taistelivat enemmän toisiaan kuin porvareita vastaan.
”Menin Outokummun Harjavallan tehtaille Chilen sotilasvallankumouksen jälkeen. Siellä ei verikuparia sulateltu. En törmännyt siellä osapuolijakoon, koska Skdl määräsi.”
Vasemmistoliitto on tällä vuosikymmenellä käytännössä vaihtanut enemmistön sekä äänestäjistään että jäsenistään. Modigin veti politiikkaan puolueen entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäki, jonka puheenjohtajakaudella muutos alkoi.
”Vasemmistoliitto on nykyään punavihreä kansanliike”, Modig sanoo.
”Tämä on ollut luonnollinen kehitys. Perusduunariporukoissakin miehet ja naiset haluavat jättää lapsilleen paremman tulevaisuuden”, Myllykoski arvioi.
Puolueiden imagoa mitanneen kyselytutkimuksen mukaan vasemmistoliitto ei tavoita kaikkia mahdollisia kannattajiaan. Liki viidennes vastanneista arvioi puolueen olevan heidän kaltaistensa ihmisten asialla.
Vasemmistoliitolla on ollut näkyviä johtajia kuten Suvi-Anne Siimes ja Arhinmäki. Erityisesti nykyinen puheenjohtaja Li Andersson on erittäin suosittu. Puolueen kannatus on kuitenkin pysynyt alle 10 prosentissa. Selitys on tuttu: Neuvostoliiton ja Skp:n synnit.
”Se on se historian taakka, se haamu tulee sieltä. Sitä on turha selittää, että en lukenut itseäni koskaan siihen porukkaan”, Myllykoski myöntää.
Modig on samaa mieltä. Osapuolijaon jäämiä löytyi pitkään vasemmistoliitostakin. Puolueen nykyinen eduskuntaryhmä on ensimmäinen, jossa ei ole yhtäkään Skp:n sisällissotaan osallistunutta.
”Kun tulin valituksi ensimmäiseen luottamustehtävään vasemmistoliitossa, minulta kysyttiin suhdettani taistolaisiin. Synnyin 1976, eikä minulla ole mitään suhdetta”, Modig kertoo.
Puolueen ehdoton johtaja on Li Andersson, eikä hänellä ole merkittäviä vastustajia. Anderssonia kehutaan ahkeruudesta ja arvostellaan pikkuasioihin puuttumisesta, mikromanageerauksesta, johon puheenjohtaja ei saisi sortua.
”Tämä kuulostaa brežneviläiseltä ja kekkoslaiselta: olen hirveän tyytyväinen, mutta pystyisimmekö vielä enemmän haastamaan ammattiyhdistysliikettä, miten ilmastotyöpaikat syntyvät”, Modig toivoo.
Myllykosken puheessa on selvä sävyero. Hän kuuluu puolueen heikentyneeseen ay-siipeen.
”Hirveä haaste lykätä lisää kiviä ministerin rekeen. Ay-ihmisenä kysyn, voisiko vielä enemmän olla puheenvuoroja työn puolesta.”
Vasemmistoliitto sai 16 kansanedustajallaan hyvät asemat pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitukseen. Opetusministeri Andersson ja sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen johtavat kahta suurinta ministeriötä. Hohtoa himmentää se, että kummankin ministeriössä on toinen ministeri jakamassa valtaa ja rahoja.
Edellisen kerran puolue oli hallituksessa pääministeri Jyrki Kataisen (kok) ministeristössä, josta se erosi budjettileikkausten vuoksi maaliskuussa 2014. Kevättalvella 2021 vasemmistoliitto joutuu jälleen kerran ratkaisemaan, kenen joukoissa se seisoo.
Hallitus saattaa vuoden 2021 kehysneuvotteluissa päättää uusista keinoista, jos asetettu tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta on karkaamassa. Esille nousevat hallitusohjelman lupausten peruminen, leikkaukset, säästöt ja veronkorotukset.
Vasemmistoliiton lähtöhaluja saattaa lisätä myös se, että kuntavaalit ovat huhtikuussa 2021. Vasemmistopuolueen on vaikea mennä toreille jakamaan leikkauslistoja.
”Siinä se paikka on. Mitkä leikkaukset edistäisivät sitä, että päästäisiin 75 prosenttiin. Julkisilla investoinneilla ja hyvällä velanotolla vahvistetaan työllisyyttä ja elinkeinotoimintaa. Osa ekonomisteista on terveen velanoton kannalla”, Myllykoski sanoo.
Modig myötäilee ja hakee tukea ilmastonmuutoksen torjunnasta.
”Tulemme siirtymään kiertotalouteen, joka tuo uusia työpaikkoja. Kaikki ei onnistu vipurahalla, vaan tarvitsemme julkista rahaa.”
Ydinvoima liittyy läheisesti ilmastopolitiikkaan ja investointeihin. Hallituksen pöydälle saattavat tulla Fortumin Loviisan voimaloiden jatkoluvat ja Fennovoiman Pyhäjoen Hanhikiven voimalan rakennuslupa.
Jos vasemmistoliitto noudattaisi periaateohjelmansa vaatimusta ydinvoiman alasajosta, sen pitäisi vastustaa kaikkia lupia ja lähteä hallituksesta. Puolue hylännee periaatteet ja valitsee vallan.
”Meidän tavoiteohjelmassamme on maininta pienvoimaloista, joiden kehitystä seurataan. Edelleen olen sitä mieltä, että lisäydinvoiman rakentaminen on kallista, mutta se on myös lähes päästötöntä. Tuen Loviisan jatkolupia. Fennovoiman hanketta vierastan, koska Venäjän ydinvoimateollisuus on kytköksissä maan ydinaseteollisuuden kanssa”, Modig sanoo.
Venäläisen Rosatomin tytäryhtiö omistaa Fennovoimasta 34 prosenttia.
Myllykosken vastauksesta tulevat läpi ay-tausta ja investointien työllisyysvaikutukset.
”Olen Loviisan miehiä, jos jatkolupia haetaan. Hanhikiven prosessi on käynnissä. Hanhikivenkään sopimuksessa ei ole määräystä, että raaka-aine (uraani) pitää tuoda Venäjältä.”
Hallituksen suurimmat hankinnat ovat aseita. Hallitus on jo tilannut merivoimille neljä lähes fregattiluokan korvettia, jotka maksavat yhteensä 1,2 miljardia euroa. Vaalivuonna 2021 tehdään päätös Hornet-hävittäjien korvaajasta. Siihen on varattu kymmenen miljardia euroa.
”Voi perkule. Markus Mustajärvi on kysynyt, olemmeko tekemässä päätöstä historiallisen sodankäynnin puolesta, eli panostammeko vanhentuneeseen teknologiaan”, Myllykoski sanoo.
Modig muistuttaa, että päätös koskee suorituskyvyn korvaamista, ei esimerkiksi koneiden määrää.
Vasemmistoliitosta on tullut vaihtoehtoliikkeiden keskittymä. Puolueen kansanedustajista enää kolmanneksella on duunaritausta.
Sosialisminsa haalistaneesta vasemmistoliitosta on tullut vaihtoehtoliikkeiden keskittymä. Puolueen kansanedustajista enää vain kolmanneksella on duunaritausta.
Puolue on edelleen tärkeä. Tutkimuksen mukaan 62 prosenttia jäsenistä pitää jäsenyyttä identiteettinsä kannalta erittäin tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä. Luku on selvästi suurempi kuin muilla puolueilla.
Vasemmistoliittoa ja vihreitä on välillä vaikea erottaa toisistaan. Helsinkiläinen Modig olisi voinut valita vihreät, kaupungin suurpuolueen.
”Olen vasemmistolainen. Jokaisessa asiassa pitää ottaa huomioon kaikkein heikoimmassa asemassa olevat”, Modig sanoo.
Kaksikon mielestä talouspolitiikka erottaa vasemmiston vihreiden sekavasta linjasta. Esimerkkeinä he mainitsevat entisen kansanedustajan Antero Vartian ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon.
”Meilläkin on erilaisia painotuksia, mutta haitari ei ole niin leveä”, Modig sanoo.
Myllykoski arvostelee vihreiden talouspolitiikkaa myös henkilösidonnaiseksi. Esimerkkeinä hän mainitsee entiset puoluejohtajat Osmo Soininvaaran, Ville Niinistön ja Touko Aallon.
”Siellä äärilaidat taistelevat vallasta. Alanko-Kahiluoto vei meidän ajatteluamme vihreiden eduskuntaryhmään, jonka toisessa laidassa olivat Aalto ja Vartia.”
Hallituksen ilmastopolitiikka käy myös pienituloisten kukkaroille, mikä voi sysätä kannattajia perussuomalaisiin.
Ympäristö on kirjoitettu sosialismin tilalle vasemmistoliiton puolueohjelmiin. Hallituksen ilmastopolitiikka käy myös pienituloisten kukkaroille, mikä voi sysätä kannattajia perussuomalaisten äänestäjiksi.
Asia on herkkä, koska kaksi kolmannesta vasemmistoliiton äänestäjistä sijoittuu kahteen alimpaan tuloneljännekseen. Puolueen kannattajien kotitalouksien mediaanitulot ovat pienemmät kuin minkään muun ryhmän äänestäjien.
”Tämä ei ratkea yksilön syyllistämisellä. Siitä alkaa kielteinen kierre ja vastarinta. Meidän pitää uudistaa rakenteita. Pitää tehdä ekologinen verouudistus, joka on korvattava pienituloisille”, Modig sanoo.
Hallituksen ilmastopolitiikka epäilyttää hieman Myllykoskea. Perinteisten duunareiden mieliä painaa huoli työpaikkojen siirtymisestä pois Suomesta.
”Tavoitteet hyväksytään pitkälle. Totta kai on alakohtaisia eroja. Ay-liikkeessä tyytymättömyys voi purkautua virtana perussuomalaisiin. Se on vaikea paikka, jos teollisuus siirtyy pois.”
Vasemmistoliiton välit ay-liikkeeseen ovat muuttuneet.
Myllykoski muistelee, kuinka Siimeksen aikana SAK:sta saattoi tulla yksityiskohtaisia ohjeita, mitä puolueen pitää tehdä eduskunnassa.
”Viime vuosina rinnakkainolo on parantunut, ja se pitää saada vieläkin tiiviimmäksi.”
Modig ei haikaile likeisempään yhteistyöhön. ”Minä olen täysin vapaa ay-liikkeestä, mutta kuuntelen heitä mielelläni.”
Kirjoituksen lähteinä on käytetty Kunnallisalan kehittämissäätiön imagotutkimusta, e2 Tutkimuksen raporttia Sittenkin suomalaisia ja Taloustutkimuksen kannatuskyselyjä.