Uskovaiset, poliisit, halla-aholaiset ja hengenheimolaiset – Soinin perinnöstä tappelee monta kuppikuntaa

Yhtenäisin ryhmä tukee Jussi Halla-ahoa. Liberaaleja perussuomalaisissa ei ole.

politiikka 21.5.2017

Teksti: Heikki Vento

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

8 MIN

Europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon, eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon ja neljän täyte-ehdokkaan puheenjohtajakisa ei ole pelkkä henkilökysymys tai politiikan kansanhuvi. Taustalla puolueen valta-asemista kamppailevat pääehdokkaiden tukijoukot ja eri ryhmäkunnat.

Halla-ahon ja Terhon näkemykset ja politiikan painotukset ovat hyvin erilaisia. Kun perussuomalaiset äänestävät puheenjohtajastaan, he äänestävät puolueensa linjasta, yhtenäisyydestä ja jopa koko liikkeen olemassaolosta.

Valtapelin kortit paljastuivat perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokouksessa 4. toukokuuta, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Soini oli kertonut jättävänsä puoluejohtajan tehtävän.

Ryhmäkokouksen tärkein asia oli valita uusi ryhmän puheenjohtaja ministeriksi siirtyvän Terhon tilalle. Tehtävään pyrkivät kansanedustajat Leena Meri ja Kaj Turunen.

Meri kuuluu halla-aholaisiin. Turunen on Soinin tukijoita.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Turunen uskoi mahdollisuuksiinsa Merta vastaan, vaikka hallintarekisterin käsittely eduskunnassa rasitti ankarasti Turusen uskottavuutta. Myös halla-aholaiset tiesivät, että Turunen voi voittaa vaalin. Siksi he luopuivat ehdokkaastaan.

Eduskuntaryhmän uskovaisiin kuuluvat Mika Niikko, Kimmo Kivelä ja Simon Elo puhuivat Toimi Kankaanniemen ympäri ehdokkaakseen. Sen jälkeen he tekivät sopimuksen halla-aholaisten kanssa.

Halla-aholaiset päättivät pelata varman päälle. Meri kieltäytyi Kankaanniemen hyväksi, koska tärkeintä oli estää Turusen valinta.

Perussuomalaisten ryhmässä poliiseilla on vahva edustus. He tarjosivat ryhmän johtoon Kari Kulmalaa. Vaalissa halla-aholaisten ja uskovaisten liitto piti ja Kankaanniemi tuli valituksi ensimmäisessä äänestyksessä. Hän sai 16 ääntä, Turunen ja Kulmala jäivät kumpikin kuuteen ääneen.

Eduskuntaryhmä on jakautunut keskenään taisteleviin joukkoihin, joista yhtenäisin on Halla-ahon linjauksia tukevien ryhmä. Porukkaan sijoitetaan yhdeksän kansanedustajaa: Juho Eerola, Teuvo Hakkarainen, Laura Huhtasaari, Olli Immonen, Meri, Jani Mäkelä, Jari Ronkainen, Veera Ruoho ja Sami Savio.

Eduskuntaryhmässä on viisi poliisia: Reijo Hongisto, Kulmala, Tom Packalén, Mika Raatikainen ja Ruoho. Poliisit ja uskovaiset hajoavat eri ehdokkaiden tukijoukkoihin.

Uskovaisiin luetaan joukko näkyviä kansanedustajia, joita yhdistää uskonto ja erottaa politiikka. Tunnetuimpia ovat Soini, Hakkarainen, Kankaanniemi ja Kankaanniemen ryhmäjohtajaksi junailleet Kivelä, Niikko ja Elo.

Perussuomalaisissa on vielä mukana henkilöitä, jotka toimivat jo sen edeltäjässä Suomen maaseudun puolueessa. Eduskuntaryhmässä heitä on neljä: Kivelä, Soini, Martti Mölsä ja Lea Mäkipää.

Mäkipää valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran 1983. Lisäksi Ritva Elomaan ja Anne Louhelaisen vanhemmista toinen on ollut Smp:n kansanedustaja.

Entinen Smp:n ministeri ja perusuomalaisten ensimmäinen puheenjohtaja Raimo Vistbacka on edelleen puolueen vahva mies ja Soinin luotettu. Vistbacka ja Soini käytännössä johtavat puolueen tukisäätiötä, jolla on vahva ote puolueen kassaan ja omaisuuteen.

Liberaaleja perussuomalaisissa ei ole. Vapaamielisimpiä lienevät kansanedustajat Arja Juvonen ja Tiina Elovaara, jotka ovat puolustaneet maahanmuuttajien ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Soini kelpaa edelleen Halla-aholle viholliseksi.

Halla-ahon ja Terhon kamppailu huipentuu lauantaina 10. kesäkuuta Jyväskylässä. Vaalin tuloksella voi olla dramaattisia vaikutuksia puolueen toimintaan. Erityisesti Halla-ahon voitto merkitsisi suuria muutoksia.

”Se tarkoittaisi hajaannusta sekä puolueessa että eduskuntaryhmässä. Meillä on paljon porukkaa, jotka eivät halua olla Halla-ahon johtamassa puolueessa. Halla-aholaiset pystyvät toimimaan puolueen sisällä. Siitä on jo näyttö”, kansanedustaja arvioi.

Sekä kansanedustaja ja että Suomen Kuvalehden haastattelema puolueen vaikuttaja ovat samaa mieltä siitä, että Halla-aholle saattaa riittää siedettävä tappio puheenjohtajavaalissa. Se takaisi maahanmuuttokriittisille tukevan aseman puolueessa ja eduskuntaryhmässä.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho on erikoinen puheenjohtajaehdokas. Varautuneesti ja erittäin niukkaeleisesti esiintyvällä Halla-aholla on yksi selitys puheenjohtajaksi pyrkimiselle.

”Siksi, että ehdokkuudelleni on kysyntää”, Halla-aho tokaisi Ylen Ykkösaamussa.

Kysyntä jäi jäljelle, vaikka vastustaja katosi. Halla-ahon piti haastaa Soini, mutta tämä ilmoitti jättävänsä tehtävän.

”Luulen, että Halla-aho ajautui ehdokkaaksi”, arvelee puolueen kansanedustaja.

Kansanedustajan arviota tukevat Halla-ahon omat lausunnot. Hän ei aio palata Brysselistä kotimaahan eikä loikata ministeriksi pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitukseen.

Puoluejohtajaksi Halla-ahoa kannattavat ovat maahanmuutto- ja EU-kriittisiä. He haluavat Suomen eroavan Euroopan unionista ja yhteisvaluutta eurosta. Niin haluaa Halla-ahokin, mutta hänen toimintalinjansa on kummallinen.

Halla-ahon mielestä EU-kansanäänestystä ei pidä järjestää nyt. Mielipide vaikeuttaa kampanjointia, vaikka perustelu on johdonmukainen. Eron kannattajat häviäisivät selvästi äänestyksen, ja tulos sementoisi vuosiksi Suomen jäsenyyden unionissa ja eurossa.

Tukijoukoissa hämmästeltiin, kun Halla-aho suhtautui myötäsukaisesti Helsinkiin suunnitteilla olevaan moskeijaan. Halla-ahon mielestä islamilainen uskontokunta saa rakentaa temppeleitä, mutta viranomaisten on seurattava, mitä niissä puuhataan.

Soini kelpaa edelleen Halla-aholle viholliseksi, vaikka miehet eivät kilpaile samasta tehtävästä. Puheenjohtaja Halla-aho jäisi hallituksen ulkopuolelle, mutta Soinin hän häätäisi rivikansanedustajaksi. Soinin olisi erottava, koska jatkaminen ministerinä olisi Halla-ahon mielestä erikoista.

Vaikka Soini on puolueensa kiistaton johtaja, myös häntä on ryhmässä arvosteltu koko vaalikauden. Kansanedustajat kiristelivät hampaitaan, kun Soini antoi jo hallitusneuvotteluissa periksi kokoomukselle ja omille mielihaluilleen. Soini ryhtyi ulkoministeriksi ja jätti huomattavasti tärkeämmän valtiovarainministerin salkun kokoomukselle.

Soinin tuorein synti on oikeusministeriön myyminen työministeri Jari Lindströmiltä kokoomukselle. Valtaosa eduskuntaryhmästä olisi antanut oikeusministerin tehtävän oman puolueen kansanedustajalle.

Kaupassa perussuomalaiset sai kulttuuriasiat opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok). Samalla Soini kevensi omia töitään siirtämällä Eurooppa-asiat Terholle.

Puolueen taustavaikuttajan mukaan Halla-aholla on hyvät mahdollisuudet voittaa puheenjohtajavaali. Silloin perussuomalaisista tulee nykyistä enemmän yhden asian liike, jonka tähtäimessä on vain maahanmuuton hillitseminen.

Terho vaikuttaa suitulta ja salonkikelpoiselta cocktail-poliitikolta.

Ministeri Sampo Terhon kampanja on perinteinen. Hän on valmis kaikkeen, jopa puolueen presidenttiehdokkaaksi. Terholla on kilpailijaansa paremmat mahdollisuudet pitää puolue ainakin aluksi yhtenäisenä.

Hieman nuhjuisesti pukeutuvaan ja arasti esiintyvään Halla-ahoon verrattuna Terho vaikuttaa suitulta ja salonkikelpoiselta cocktail-poliitikolta, jota on vaikea kuvitella maaseudun puolueen perikunnan johtajaksi.

Nopeasti puolueen eturiviin nousseen Terhon arvostelijat muistuttavat, ettei perussuomalainen puolue ole kuin Terho. Perussuomalaiset on huomattavasti arkisempi, rahvaampi ja hieman vasemmistolaisempi liike, jossa on edelleen mukana Smp:ssa toimineita takamaiden ihmisiä.

Terhon kannattajia hermostuttaa ehdokkaan vaisu kampanjointi. Terho on ollut totinen ja jäykkä, vaikka tukijat kehuvat miestä huumorintajuiseksi ja karismaattiseksi.

Halla-ahon joukkoja Terho on kosiskellut ottamalla varovasti kantaa EU-kansanäänestyksen puolesta ja vihjaillut Suomen erolla eurosta.

Kampanja-avauksessaan Terho ilmoitti ottavansa hallituksesta painavan salkun, jos hänestä tulee puoluejohtaja. Hän ei kertonut, onko nykyinen tehtävä hallituksessa riittävän merkittävä.

Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Terho on selvästi kansallismielisempi kuin Soini. Talous- ja sosiaalipolitiikassa Terho sijoitetaan Soinin oikealle puolelle.

Soini on kajonnut maahanmuuttopolitiikkaan vastahakoisesti. Terho puolestaan ei kaihda aihetta, vaikka se ei merkitse hänelle niin paljon kuin Halla-aholle.

Puolueen eliitti kannattaa avoimesti Terhon valintaa puheenjohtajaksi. Terhosta tuli hetkessä puoluejohdon ehdokas, kun ensimmäisten joukossa tukensa kertoivat eduskunnan puhemies Maria Lohela ja Terhon läheinen ystävä, puolustusministeri Jussi Niinistö.

Myös sosiaaliministeri Pirkko Mattila, Kaj Turunen ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ritva Elomaa ovat julkisesti kehuneet Terhoa.

Soini ja työministeri Lindström eivät ole ottaneet avoimesti kantaa Terhon puolesta. Käytännössä Soinin suosikki paljastui silloin, kun hän nosti Terhon hallitukseen.

Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ja viestintävastaava Matti Putkonen ovat olleet vaiti suosikistaan. Slunga-Poutsalon ja Putkosen toimintaa rajoittaa se, että he ovat puolueen palkkalistoilla.

Slunga-Poutsaloakin povattiin ja kosiskeltiin puheenjohtajavaaliin. Ehdokkuus olisi ollut suuri riski, koska se olisi syönyt Terhon kannatusta.

Henkilövaalin tuloksella on vaikutus myös hallituspolitiikkaan. Voitti kumpi tahansa, perussuomalaiset ei lähde ainakaan heti hallituksesta. Oppositioon siirtymiseen pitää olla syy, poliittinen riita. Sellainen on löydettävissä esimerkiksi valtion ensi vuoden talousarviosta.

Kokoomuksessa on julmisteltu, että Halla-ahon valinta voi ajaa hallituksen vaikeuksiin. Perussuomalaisten vaikuttaja arvelee, että Halla-aho voi joutua hankaluuksiin ja perääntymään linjastaan.

Hallituskumppaneiden lisäksi paineita voi tulla maan rajojen ulkopuolelta. EU saattaa tehdä päätöksiä maahanmuuttoon liittyvästä taakanjaosta, josta Suomen on hoidettava osansa.

Ranskan vaalitkin menivät Halla-ahon kannalta kehnosti, kun presidentiksi valittiin liberaali Emmanuel Macron eikä äärioikeiston Marine Le Pen.

Saksastakaan ei tule apua perussuomalaisille. Liittopäivävaaleissa EU-kriittiset ovat sivustakatsojia, kun vallasta taistelevat liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraatit ja Martin Schulzin johtamat sosiaalidemokraatit.

”Halla-ahon johtama puolue ei ikinä pääse hallitukseen”, sanoo kansanedustaja.

Perussuomalaiset havahtuivat: Kuntavaalien tuloksella joka toinen putoaa eduskunnasta.

Sama ongelma odottaa Terhoa, jos perussuomalaisten kannatus jää 2019 eduskuntavaaleissa kuntavaalien tasolle. Alle yhdeksän prosentin tuloksella puolue saisi 15–18 kansanedustajaa, joiden voima tuskin riittää avaamaan hallitusovia.

Terhonkin johtaman puolueen eduskuntaryhmä voi luisua hajoamisen partaalle, jos kannatusluvut pysyvät alle kymmenessä prosentissa. Puoluekokouksen jälkeen kansanedustajat havahtuvat siihen, että kuntavaalien tuloksella joka toinen heistä putoaisi eduskunnasta parin vuoden päästä.

Puheenjohtajakisaan lähteneet kansanedustajat Leena Meri ja Veera Ruoho ovat huomanneet vaaran. Meren ja Ruohon tavoitteena on saada mahdollisimman paljon julkisuutta, joka pohjustaa eduskuntavaalityötä.

Uudeltamaalta valituilla Ruoholla ja Merellä on vuoden 2019 vaaleissa tiukka paikka, koska Soinin vetäytyminen ja Niinistön siirtyminen Helsinkiin tekevät perussuomalaisten äänikakkuun korjaamattoman loven.

Eduskuntavaaleissa 2015 Ruoho pääsi perussuomalaisista viimeisenä läpi. Meri nousi eduskuntaan vasta varasijalta, kun Pirkko Ruohonen-Lerner lähti Terhon tilalle Euroopan parlamenttiin.

Soinin pesänselvityksessä on jaossa myös kolme varapuheenjohtajan paikkaa. Eduskuntavaalien läheisyys on innostanut kansanedustajat pyrkimään avainpaikoille.

Nykyistä varapuheenjohtajista Hanna Mäntylä luopuu suosiolla, Jussi Niinistö ja Sebastian Tynkkynen eivät ole kertoneet aikeistaan.

Niinistö on keskittynyt kampanjoimaan Terhon puolesta. Tynkkynen puolestaan tarjoaa puoluesihteeriksi mainostoimiston johtajaa Jorma Ketoa.

Tähän mennessä kansanedustajista varajohtajakisaan ovat lähteneet Eerola, Elo, Hakkarainen, Huhtasaari, Juvonen, Kivelä, Kulmala ja Ville Tavio. Myös Meri ja Ruoho saattavat ilmestyä ehdolle puheenjohtajavaalin ratkettua.

Puheenjohtajavaalin tulos vaikuttaa varapuheenjohtajien valintaan. Kakkospaikkoja täytettäessä otetaan usein huomioon alueellinen kattavuus, eri kuppikuntien edustus ja puoluejohdon sukupuolijakauma.