Kiire nollaan
Europarlamentaarikoilla on eriävät näkemykset siitä, pitääkö Suomen tehdä ilmastotalkoissa enemmän kuin muiden.
Lokakuussa mitataan eurooppalaisen ilmastopolitiikan kunnianhimon taso, kun parlamentaarikot kokoontuvat Strasbourgiin käsittelemään EU:n ilmastolakia.
Unioni pyrkii sen avulla nollanettopäästöihin eli ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Silloin EU:ssa ei aiheutettaisi enempää päästöjä kuin jäsenet pystyvät hiilinieluilla sitomaan.
Epävarmaa on, miten tavoite oikeastaan saavutetaan ja miten vastuuta jaetaan jäsenvaltioiden kesken. Selvää on, että jäsenmailla on edessään isoja päästöleikkauksia.
Vuosina 1990–2018 EU vähensi kasvihuonekaasupäästöjään 23 prosenttia, joskin alueen talous kasvoi samalla aikavälillä 61 prosenttia. Nyt samassa ajassa pitäisi pystyä liki neljä kertaa yhtä suuriin leikkauksiin.
Päästövähennykset eivät riitä. Tarvitaan nieluja, esimerkiksi metsiä. Kaikilla ei niitä ole: maanviljelylle otollisissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa metsiä on raivattu runsaasti peltojen tieltä.
Siksi katse kääntyy suurten metsien maihin, kuten Suomeen ja Ruotsiin.
Heinäkuussa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen kertoi Suomen Kuvalehdelle pitävänsä mahdollisena, että osa jäsenmaista on vuonna 2050 edelleen päästölähteitä. Ne, joilla on edellytyksiä, myös tekevät enemmän, Ollikainen sanoi. Suomi itse pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Tavoitetta on kutsuttu jopa maailman kunnianhimoisimmaksi.
Ilmastopaneelin mukaan pelkkä neutraalius ei riitä, vaan ilmastolain määräaikaan mennessä vuonna 2050 Suomen tulisi olla 15 prosenttia miinuksella.
Tällä tavalla EU voisi saavuttaa neutraaliuden aluetasolla, vaikka kaikki maat eivät olisikaan neutraaleja.
Suomen kuvalehti kysyi seitsemältä suomalaiselta europarlamentaarikolta, miten he näkevät Suomen roolin ilmastotalkoissa.
Miapetra Kumpula-Natri (sd) arvioi, että joidenkin maiden on väistämättä pyrittävä hiilinegatiivisiksi, koska lähtökohdat ilmastotoimiin ovat hyvin erilaiset. Esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin nojaava Puola ei voi kääntää kelkkaansa nopeasti, vaikka poliittista tahtoa olisikin.
Kumpula-Natrin mukaan kaikkien on osallistuttava ilmastonmuutoksen torjuntaan. Hän on kuitenkin tavoitetuista europarlamentaarikoista ainoa, joka hyväksyy, että kaikki jäsenet eivät välttämättä ole neutraaleja vuonna 2050.
”Niiden, jotka voivat tehdä enemmän, on tehtävä enemmän, jotta vältämme ilmastokatastrofin.”
Hän näkee lain hyvänä Suomelle.
”Edelläkävijät menestyvät.”
Keskustan Elsi Katainen pitää vääränä ja epäreiluna ajatusta siitä, että Suomen metsiä käytettäisiin kompensoimaan esimerkiksi Puolan teollisuuden päästöjä.
Katainen kertoo uskovansa porkkanaan, mutta hän kohdistaisi kannusteet edelläkävijämaille. Esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa ilmastotoimista pitäisi saada riittävä korvaus.
”Niin että työ on tekijälleen kannattavaa.”
Katainen näkee Suomen hyötyvän ilmastolaista. Edelläkävijöitä pitäisi hänen mukaansa kannustaa viemään osaamistaan muualle maailmaan.
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari suhtautuu nihkeästi ajatukseen, että Suomi joutuisi kattamaan muiden päästöjä.
”On täysin torjuttava ajatus, että Suomen pitäisi taas olla jokin EU-mallioppilas ja rangaista itseään siitä, että meillä sattuu olemaan paljon metsäalaa”, hän kirjoittaa.
Suomen on Huhtasaaren mukaan syytä jatkaa linjaansa, jossa teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen päästöt vähenevät, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön ja siirrytään fossiilisista polttoaineista uusiutuviin.
”Kehityksen on tapahduttava markkinaehtoisesti ja luonnollisten kannustimien myötä, eikä EU-johtoisen vihreän suunnitelmatalouden ehdoilla.”
Hänen mielestään Suomen pitäisi keskittyä ajamaan esimerkiksi ydinvoimalahankkeiden rahoituksen turvaamista EU:ssa. Huhtasaari katsoo, että ydinvoima on käytännössä ainoa vaihtoehto energiaintensiiviselle teollisuudelle Suomessa.
Tosin ydinvoimalahankkeet ovat hitaita, ja päästöjä on leikattava nopeasti.
Huhtasaari haluaisi EU:n vaikuttavan voimakkaammin Kiinan kaltaisten suurten saastuttajien aiheuttamaan kuormitukseen.
EU:n osuus koko maailman ilmastopäästöistä on noin 10 prosenttia, eikä unioni yksin pysäyttäisi ilmaston lämpenemistä, vaikka saisikin nettopäästönsä nollille.
Kestävien ratkaisujen kehittäminen voisi parantaa eurooppalaista kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Tällaiseen ajatteluun perustuu jäsenmaiden heinäkuussa neuvottelema koronapaketti. Siinä rahaa suunnataan myös ilmastotoimia edistäviin hankkeisiin.
Ilmastoystävällinen teknologia on ennenkin päihittänyt ympäristölle haitallisia vaihtoehtoja. Yhdysvalloissa käyttökelpoisia kivihiilivoimaloita on suljettu sen jälkeen, kun finanssikriisin jälkeen elvytys suunnattiin kestäviin hankkeisiin. Aurinkovoimasta tuli kannattavampaa.
Ilmastotoimilla on kiire. Päästöjä kertyy ilmakehään koko ajan. Ei ole yhdentekevää, millä rytmillä vuoden 2050 paalu saavutetaan. Pohjoismaat haluaisivat asettaa tiukan välitavoitteen vuodelle 2030. Komission suunnitelman mukaan silloin päästöt olisivat jo 50–55 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 1990.
Vasemmistoliiton Silvia Modig istuu parlamentin ympäristövaliokunnassa. Hänen mukaansa 70 prosentin välitavoite pitäisi EU:n Pariisin ilmastosopimuksen vaatimalla polulla, jossa on sitouduttu pysäyttämään ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Kunnianhimoinen tavoite olisi Modigin mukaan tärkeä esimerkiksi yrityksille, jotta ne pystyvät tekemään sen mukaisia investointeja. Niille pahinta olisi, että välitavoitteita kiristettäisiin yhtäkkiä matkan varrella.
Modigin mukaan jokaisen maan tulisi saavuttaa ilmastoneutraalius, vaikka lähtötilanteet ovat erilaisia.
Hän korostaa kollegojensa tapaan ilmastotoimien taloudellisia hyötyjä. Sellaisia ei saavuteta, jos tukia ei ohjata oikein. Maataloudessa peltoja voitaisiin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi.
”Kyllä meidän maataloustoimijamme haluavat ja osaavat tehdä oikein, mutta tällä hetkellä tukipolitiikka ei sitä tue.”
Jos Euroopassa ei sijoiteta innovaatioihin, ne joudutaan ostamaan myöhemmin muualta, ja pikaiset korjausliikkeet tulisivat myöhemmin kalliiksi, Modig huomauttaa.
Kunnianhimoinen laki ei takaa onnistumista. ”EU:lla on monia hyviä strategioita, jotka jäävät tyhjiksi kirjauksiksi, koska riittävää valvontaa ja seurantaa ei ole.”
Laista on tarkoitus tulla sitova, jolloin komissio voi valvoa tavoitteen toteutumista. Tarkkoja suunnitelmia valvonnasta ei ole. Moni suhtautuu asiaan varauksella, sillä valvonta lisäisi komission valtaa.
”Kaikkien pitäisi tapella, että tavoite olisi yhtä kova myös Puolalle.”
Ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten estäminen edellyttää valtavaa muutosta kaikilta EU-mailta, sanoo Sirpa Pietikäinen (kok).
”On meille hyväksi, jos ylisuoritamme.”
”Ja sen sijaan, että jäsenmaiden kesken kiistellään siitä, täytyykö tavoitteen olla niin kova, kaikkien EU-maiden pitäisi panna hynttyyt yhteen ja tapella, että tavoite olisi yhtä kova myös Puolalle ja kaikille jäsenmaille.”
Ilmastotoimet osuvat vääjäämättä useiden jäsenmaiden tärkeimpiin elinkeinosektoreihin, jolloin vaatimukset tuntuvat epäreiluilta monissa maissa.
Jos EU haluaa vahvistaa raideliikennettä, autoteollisuuden suurvalta Saksa älähtää.
Kun EU haluaa irti kivihiilestä, kielteinen huomio osuu Puolaan. Maatalouden ympäristökuormituksen kritisointi sen sijaan koetaan piikittelyksi varsinkin Hollannissa.
Jokainen kysyy vuorollaan why me, Pietikäinen sanoo. Hänen mielestään koko laki tulee myöhässä.
”En minäkään ole esittänyt, että ilmastoneutraaliutta tavoiteltaisiin esimerkiksi 2030 mennessä, vaikka tämän pitäisi olla se kunnianhimotaso.”
”Se ei vain poliittisesti mene EU:ssa läpi.”
Ilmakehään on jo kertynyt valtava määrä päästöjä, ja lämpenemisen seurauksia nähdään paljon aiemmin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ennakoitiin. Ikirouta sulaa jo Siperiassa.
Pietikäinen on yrittänyt saada kirjattua lakiin sen, että vähennystavoite perustuisi tieteeseen. Tällöin jäsenmaat eivät tuijottaisi pelkästään tavoitevuotta, vaan ilmastolaki sitouttaisi ne seuraamaan toimissaan asiantuntijoiden asettamia arvioita.
Tieteen kuuntelemista painottaa myös vihreiden Heidi Hautala. ”Laajan tutkijayhteisön työhön perustuvan Ilmastopaneelin suosituksia olisi syytä seurata, eikä hukata aikaa niistä kiistelyyn”, hän toteaa.
Hautala pitää Suomea onnekkaana, kun sillä on suuri hiilinielu, jota kasvattamalla voidaan kompensoida liikenteen, teollisuuden ja asumisen päästöjä.
Maiden tavoitteet on jo suhteutettu niiden bruttokansantuotteeseen. Suomi on Euroopan vauraimpia maita ja siksi tavoitteet ovat tiukat, Hautala sanoo.
Vuonna 2021 EU-komissio aikoo antaa esityksen yritysvastuulaista, joka suosii ilmastopolitiikan ja ihmisoikeuksien edelläkävijöitä.
Hautalan mukaan kuluttajien vaatimukset ovat vaikuttaneet esitykseen. Monet yritykset näkevätkin ilmastotoimet mahdollisuutena. Näitä yrityksiä voitaisiin Hautalan mukaan tukea niin sanotun hiilitullimekanismin avulla. Runsaspäästöisten tuotteiden pääsy EU:n markkinoille vaikeutuisi.
Rkp:n Nils Torvalds uskoo hiilitulliin mutta nostaa esille myös valmisteilla olevan, päästökauppaa muistuttavan hiilibudjetin. Muita nopeammin etenevät maat hyötyisivät siis myös kaupallisesti ja taloudellisesti.
Koska Suomi ja Ruotsi pääsevät tavoitteeseen todennäköisesti muita aikaisemmin, ne voisivat sen jälkeen myydä päästöoikeuksia muille maille, Torvalds toteaa.
Näin päättäjien pöydissä vältyttäisiin hänen mukaansa ”limbotyylisiltä” keskusteluilta siitä, tarvitseeko paljon tehneille hyvittää jotakin, kun toiset eivät tee yhtä paljon.