Karenssi jäi tyhjäksi lupaukseksi

Sipilän hallituksen sitoumus ministerien karenssimenettelystä ei toteutunut. Anne Berner ei koskaan tehnyt SEB-tehtävästään ilmoitusta virkamieseettiselle neuvottelukunnalle.

politiikka
Teksti
Jarno Liski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hallinnon pyöröovi-ilmiö tai tarkemmin sen pelisääntöjen puute on herättänyt Suomessa keskustelua toistuvasti.

Pyöröovi-ilmiöllä tarkoitetaan tilanteita, joissa julkisen hallinnon avainpaikoilta siirrytään yritysten tai järjestöjen palvelukseen tai päinvastoin.

Viime vuosina pelisääntöjä on pyritty luomaan. Vuonna 2013 asetettiin valtion virkamieseettinen toimikunta, ja sen suositusten mukaisesti säädettiin pari vuotta sitten virkamieslakiin muutos, joka mahdollistaa karenssin arkaluontoisiin tietoihin käsiksi pääseville virkamiehille.

Ministerien osalta karenssi jäi vapaaehtoisuuden varaan. Sipilän hallitus sitoutui vuonna 2015 noudattamaan toimikunnan suositusta. Sen mukaan ministerit ilmoittaisivat virkamieseettiselle neuvottelukunnalle hyvissä ajoin aikeistaan siirtyä uusiin tehtäviin välittömästi ministeripestin jälkeen.

Neuvottelukunta puolestaan antaisi suosituksen mahdollisesta karenssiajasta.

 

Asiasta tuli ajankohtainen, kun edellisen hallituksen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk) kerrottiin olevan ehdolla ruotsalaisen SEB-pankin hallitukseen helmikuussa 2019.

Tieto tuli julkisuuteen pankin yhtiökokouskutsun myötä. Suomen Kuvalehti kysyi tuolloin Berneriltä, miksi tämä ei ollut tehnyt tulevasta tehtävästään ilmoitusta virkamieseettiselle neuvottelukunnalle.

”Olen sopinut tekeväni sidonnaisuusilmoituksen sekä muut asianmukaiset ilmoitukset tultuani mahdollisesti valituksi. Nyt olen siis vasta ehdolla hallitustehtävään. Yhtiökokous tekee asiassa päätöksen 26. maaliskuuta”, Berner vastasi tuolloin.

Berner ei kuitenkaan ikinä tehnyt ilmoitusta virkamieseettiselle neuvottelukunnalle.

Näin ollen neuvottelukunta ei myöskään ole ottanut kantaa siihen, olisiko Bernerin ollut syytä noudattaa jonkinlaista varoaikaa ennen uusien tehtävien vastaanottamista.

 

Korruption ja hallinnon etiikan tutkija ja virkamieseettisen neuvottelukunnan jäsen, emeritusprofessori Ari Salminen korostaa, että neuvottelukunnan pelikenttää on nimenomaan etiikka, ei juridiikka.

Oikeudellisen arvion Bernerin siirtymästä teki oikeuskansleri. Eettinen arviointi on eri asia, sillä kaikki mikä ei ole laissa kiellettyä, ei välttämättä silti ole oikein.

Salmisen mukaan on oikea lähtökohta, että eettisen arvioinnin henkilön toiminnasta tekee ensisijaisesti henkilö itse. Silti hänestä olisi ollut toivottavaa, että neuvottelukunta olisi päässyt ottamaan kantaa Bernerin siirtymiseen. Näin jo siksikin, että neuvottelukunnan toimintaa olisi päästy ensi kertaa testaamaan käytännön yksittäistapauksella.

 

Sipilän hallituksen tyhjäksi osoittautuneen sitoumuksen jälkeen Antti Rinteen (sd) hallitukselle valmistellaan valtioneuvoston kansliassa periaatepäätöstä vastaavasta karenssimenettelystä.

”Se olisi formaalimpi eli se olisi tällainen valtioneuvoston yleisistunnossa tehtävä päätös, kun tämä aikaisempi tehtiin hallituksen neuvottelussa, joka ei sinänsä ole päätösinstanssi”, kertoo lainsäädäntöneuvos Sanna Helopuro valtioneuvoston kansliasta.

Sipilän hallitus käynnisti myös lainvalmistelun ministerien karenssista.

Se ei kuitenkaan Helopuron mukaan edennyt viime kaudella muiden kiireiden vuoksi. Hänen mukaansa tulevaan lakiin kaavaillaan ministereille velvollisuutta viedä uusien tehtävien mahdollisesti edellyttämä karenssi sopivan toimielimen arvioitavaksi.

 

Ministerien erityisavustajille ja poliittisille valtiosihteereille puolestaan alettiin lisätä virkasopimuksiin karenssipykäliä viime hallituskauden lopulla.

Rinteen hallituksessa karenssisopimus on kaikilla erityisavustajilla ja valtiosihteereillä, kertoo hallitusneuvos Kari Peltonen valtioneuvoston kanslian henkilöstöyksiköstä.

Karenssisopimuksen mukaan erityisavustajan tai poliittisen valtiosihteerin on tehtävä ilmoitus, mikäli hän on siirtymässä uusiin tehtäviin puolen vuoden aikana pestinsä päättymisestä.

Valtioneuvoston kanslialla puolestaan on oikeus asettaa enintään puolen vuoden karenssi ennen tehtävän vastaanottamista. Karenssiajalta maksetaan palkka.

Peltosen mukaan edellisen hallituksen avustajilta ei ole tullut ainuttakaan ilmoitusta uusista tehtävistä.

Tilanne tuskin voi tarkoittaa sitä, että kaikki olisivat jääneet työttömiksi.

”Toki harkintaa saa käyttää, jos on esimerkiksi palaamassa aikaisempaan työhönsä. Silloinhan tehtävä on meillä jo tiedossa”, sanoo Peltonen.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että esimerkiksi etujärjestöistä tai vaikuttajaviestintätoimistoista tulleet avustajat voivat palata ilman karenssia tai edes ilmoitusta suoraan aiempiin tehtäviinsä?

”Kyllä. Heitä kuitenkin sitoo salassapitovelvollisuus”, sanoo Peltonen.

Vaikka salaista tietoa ei lain mukaan saa hyödyntää, on kiellon valvominen vaikeaa.

Suomessa ei myöskään ole lainsäädäntöä, joka kieltäisi entistä virkamiestä tai päättäjää vaikuttamasta uuden työnantajan palveluksessa valtioon ja sen tekemiin päätöksiin.

Peltonen kertoo myös, että varsinaista valvontaa virkamiesten karenssisopimukseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden noudattamisesta ei ole, vaan järjestelmä perustuu luottamukseen.