Sijoitussäästötili vie veroeuroja ulkomaille – pääministerinkin suosimat vakuutuskuoret säästyvät suurelta remontilta

Analyysi: Finanssiala ajaa uudistusta, joka ei uhkaa varakkaimmille asiakkaille kaupattavien vakuutuskuorien suosiota.
Politiikka 31.8.2018 16:54

Osakesijoittamista © Jussi Nukari / Lehtikuva

Hallitus kirjasi keväällä 2015 ohjelmaansa lupauksen selvittää eri sijoitusmuotojen verokohtelua. Sen toteutumista saatiin odottaa hallitustaipaleen loppupuolelle saakka.

Hallitus päätti 29. elokuuta 2018 päättyneessä budjettiriihessä, että Suomessa otetaan käyttöön niin sanottu sijoitussäästötili.

Sinne siirrettyjä varoja voi sijoittaa pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Tuottoja kuten osinkoja ja myyntivoittoja verotetaan vasta, kun varoja nostetaan tililtä.

Uudistus on reaktio jo parin vuosikymmenen ajan käytyyn keskusteluun sijoittamisen verotuksesta, muun muassa veroetua nauttivista vakuutuskuorista. 

Niiden ehkä tunnetuin käyttäjä on pääministeri Juha Sipilä (kesk). Vakuutuskuorilla tarkoitetaan sijoitustoimintaan räätälöityjä sijoitussidonnaisia vakuutuksia, kuten tiettyjä säästöhenkivakuutuksia ja kapitalisaatiosopimuksia.

Vakuutusalan tuotekehittely on johtanut siihen, että esimerkiksi henki- ja eläkevakuutuksille tarkoitetun verovapauden saa nykyään jopa kapitalisaatiosopimuksille.

Ne ovat lain silmissä vakuutuksia ja saavat niiden veroedut, vaikka niillä ei vakuuteta mitään eikä ketään.

 

Sipilän itsensä käyttämä Nordea Private Capital -kapitalisaatiosopimus on nimenomaan vakuutuskuori, jonka sisään saa vaikka tavallisen osakesalkun.

Ainoa ero tavallisen sijoittajan osakeomistuksiin on, että myyntivoitoista ja osingoista ei makseta veroa ennen kuin varoja nostetaan pois kuoresta.

Sidonnaisuusilmoituksessaan Sipilä on todennut lyhyesti, että hänellä on ”merkittävä rahoitusomaisuus” talletettuna Nordea Eläkesijoitus, Nordea säästöhenkivakuutus, Nordea Capital Private ja OP Kasvutuottotili -instrumentteihin.

Hän on kertonut omistavansa kuoren sisällä ainoastaan sijoitusrahasto-osuuksia.

Se ei kuitenkaan poista veroetua edes perinteisiin rahastosijoituksiin verrattuna. Sipilä voi kuoren sisällä koska vain halutessaan myydä rahasto-osuudet ja ostaa yksittäisten yhtiöiden osakkeita ilman veroseuraamuksia. Suoraan osakkeensa tai rahasto-osuutensa omistaville tämä ei ole mahdollista.

Kun eri sijoitustapojen verotusta nyt korjataan, voi vain pohtia, kuinka iso intressi pääministerillä itsellään asiassa on. Tiedossa ei ole, onko ”merkittävä rahoitusomaisuus” kuusi-, seitsemän- vai kahdeksannumeroinen.

Vakuutuskuoret kiinnostavat muitakin kuin pääministeriä. Suomalaisten yksityishenkilöiden varallisuutta on kotimaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamissa vakuutuskuorissa jo noin 30 miljardia euroa ja ulkomaisissa kuorissa arviolta vähintään 10 miljardia euroa.

Talousrikollisetkin ovat löytäneet vakuutuskuoret. Verohallinnon asiantuntija kertoi keväällä Seura-lehdessä, että ulkomaiset vakuutuskuoret ovat pitkälti korvanneet offshore-yhtiöt veronkierron ja sisäpiirikauppojen välineenä.

 

Sijoituksista saatavien tulojen verotuksessa suurimmat epäoikeudenmukaisuusongelmat liittyvät listaamattomien eli pörssin ulkopuolisten yhtiöiden osinkojen verotukseen.

Niiden verohelpotuksia on perusteltu yrittäjyyden tukemisella. Laki ei kuitenkaan tee eroa oikeaa yritystoimintaa harjoittavien yritysten ja pelkästään omaisuutta säilyttämään perustettujen holding-yhtiöiden välillä.

Niinpä listaamattomien yhtiöiden kevyesti verotetuista osingoista valtaosa menee kaikkein varakkaimmille suomalaisille, ei pienyrittäjille. Tästä syystä esimerkiksi Suomen rikkain mies Antti Herlin ei yllä lähellekään verotilastojen terävintä kärkeä.

Valtiovarainministeriön aikaisempi yritysverotusta pohtinut työryhmä esittikin viime vuoden keväällä kiristyksiä listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen.

Etujärjestöt tyrmäsivät esitykset jo ennen raportin valmistumista. Pääministeri Sipilä ilmoitti, että asia ei etene. 

Toinen, viime keväänä aloittanut työryhmä arvioi puolestaan eri sijoitusmuotojen kohtelua. Osinkoverotuksen pohtiminen oli rajattu kokonaan ulos ryhmän toimeksiannosta. 

 

Keskeisimmistä sijoitusmuotojen verotuksen ongelmista työryhmän pohdittavaksi jäi vain vakuutuskuoret.

Niistä käytävää keskustelua hankaloittaa se, että sijoitussidonnaiset vakuutukset voivat olla mitä vain todellisten vakuutusten ja täysin keinotekoisten kuorijärjestelyjen väliltä.

Vakuutusyhtiöt ovat nähneet vaivaa kehitelläkseen täysiverisiä sijoitustuotteita, joilla ei ole juurikaan tekemistä vakuuttamisen kanssa, mutta jotka täyttävät vakuutukselle laissa asetettavat ehdot.

Sijoitusmuototyöryhmä esittikin lakimuutoksia, joilla vakuutuskuorten verokikkailuun voitaisiin puuttua. Näiden ehdotusten kohtalosta ei budjettiriihen päätteeksi puhuttu mitään.

Riihestä saatujen tietojen mukaan vakuutuskuoriin oltaisiin puuttumassa vain siten, että jatkossa varoja ei voisi nostaa kuoresta kokonaan verottomasti. 

Nykyään kuoresta voi nostaa ilman veroja ensin sijoitetun pääoman ja jättää tuotot kuoren sisään. Tuotoista maksettavaa veroa voi tällöin lykätä eikä sitä välttämättä makseta koskaan.  

Pääomavero jää maksamatta esimerkiksi siinä tapauksessa, että tuotot jätetään kuoreen perinnöksi tai ne nostetaan ulkomaille vuorineuvosten esimerkin mukaisesti.

Jatkossa vakuutuskuorista nostettaisiin aina myös veronalaista tuottoa samassa suhteessa kuin sitä on kuoreen kertynyt.

Jos siis miljoonan euron alkusijoitus on kasvanut kahdeksi miljoonaksi, olisi tuhannen euron nostossa 500 euroa verotonta pääomanpalautusta ja 500 euroa veronalaista pääomatuloa.

 

Sijoitussäästötilit nousivat keskusteluun kesken sijoitusmuotoja selvittävän työryhmän työn. Tilien pohtiminen ei kuulunut alkuperäiseen toimeksiantoon, vaan asia päätyi agendalle muun muassa Pörssisäätiön lobbauksen seurauksena.

Sijoitussäästötilin keskeinen idea on laajentaa vakuutuskuorien veroetuja suoriin osakesijoituksiin.

Finanssiala ei ole ollut perinteisesti kovin innoissaan tällaisista säästötileistä, koska ne saavat paremmat tuotot vakuutuskuorien palvelumaksuista. Alan etujärjestö esittikin, että tilin sijoituskohteet rajattaisiin vain pörssiosakkeisiin.

Sijoitusmuototyöryhmä puolestaan esitti mallia, jossa osakkeiden myyntivoitot olisivat tilin sisällä verovapaita. Se mahdollistaisi osakkeiden myymisen ja ostamisen ilman, että voitoista tarvitsisi kauppojen välillä maksaa veroja.

Osinkojen verovapauden työryhmä olisi jättänyt verovapauden ulkopuolelle. Työryhmän mukaan Suomen valtio ei muussa tapauksessa enää voisi verottaa ulkomaistenkaan sijoittajien omistamien suomalaisosakkeiden osinkoja, jos nämä hankkivat suomalaisen sijoitussäästötilin.

Lisäksi olisi todennäköistä, että vastaavien ulkomaisten tilirakenteiden kautta sijoittavat tahot vaativat, että heidän tilinsä rinnastetaan verotuksessa suomalaisiin.

Asiantuntijoiden näkemykset saivat väistyä, kun hallitus päätti budjettiriihessä sisällyttää myös osingot osakesäästötilien verovapauden piiriin.

Työryhmä arvioi, että pelkästään ulkomaalaisten hyödyksi koituvia pysyviä vuotuisia veromenetyksiä syntyy kymmeniä miljoonia euroja. Arvio on karkea eikä hallitus ole tarkempia laskelmia esittänyt. 

Kun sama toistuu sukupolvesta toiseen, vauraus keskittyy voimakkaasti. 

Piensijoittajat ovat aiheellisesti olleet näreissään siitä, että he ovat ainoita tahoja, jotka maksavat Suomessa 25,5 prosentin veroja pörssiosingoista. Lisäksi heidän perinnöksi jättämänsä, verottajalta säästyneet voitot verotetaan täydestä arvostaan perintöverotuksessa.

Samaan aikaan holdingyhtiöiden ja vakuutuskuorien kautta alunperinkin verottomasti kerättyjä suuriakin tuottoja on perintönä verotettu vain osasta arvoaan. Veroetu on siis kaksinkertainen.

Tänä vuonna tosin säästöhenkivakuutusten perintöverovapaaosuus poistuu. Perheyritysten liiton ja Suomen Yrittäjien kaltaiset etujärjestöt taas vaativat jatkuvasti lisähelpotuksia listaamattomien – myös holding-yhtiöiden – perintöveroihin. 

Vakuutuskuorien ja holding-yhtiöiden veroedut ovatkin suurimmillaan silloin, kun suuria varallisuuksia kerrytetään sukupolvesta toiseen, eikä tuottoja tarvitse nostaa arjen menoihin.

Näin verotuksen tuottama ero varallisuuden kasautumisessa kasvaa huomattavaksi vuosikymmenten mittaan. Esimerkiksi 100 000 euroa 6 prosentin keskimääräisellä vuosituotolla kasvaa 50 vuodessa 1,84 miljoonaksi euroksi vaikkapa vakuutuskuoren sisällä.

Otetaan vertailukohdaksi normaali tilanne, jossa verottaja nappaa tuotoista eli osingoista ja myyntivoitoista arviolta 30 prosenttia joka vuosi. Tuolloin 4,2 prosentin käteen jäävällä vuosituotolla sama summa kasvaa samassa ajassa vain noin 780 000 euroon.

Kun sama toistuu sukupolvesta toiseen, vauraus keskittyy voimakkaasti. 

 

Suomessa ei näytä olevan poliittista tahtoa remontoida perusteellisemmin Suomen rikkaimpien perheiden sijoitusyhtiöiden tai finanssialan kehittelemien vakuutuskuorien verotusta.

Sen sijaan hallitus on valmis tyynnyttelemään keskiluokkaa osinkoverovapaalla osakesäästötilillä, vaikka se monimutkaistaa entisestään Suomen pääomaverotusta. Lisäksi tileistä aiheutuvat pysyvät veromenetykset koituvat suurelta osin ulkomaisten, eivät suomalaisten sijoittajien hyväksi.

Iltalehden tietojen mukaan kokoomus ajoi sijoitussäästötilin alkupääomalle 100 000 euron kattoa, jonka siniset tinki 50 000 euroon. Katto kelvannee hyvin myös vakuutuskuorikauppiaille.

Lausunnossaan alan etujärjestö Finanssiala myös esitti sijoituskohteiden rajaamista pelkästään pörssiosakkeisiin, jolloin tileillä ei voisi sijoittaa esimerkiksi pörssinoteerattuihin rahastoihin tai johdannaisiin.

Näin monipuolisempaa valikoimaa kaipaavat, tyypillisesti varakkaammat asiakkaat maksaisivat jatkossakin mielellään vakuutuskuorien suurempia palvelumaksuja.

Näin siis kaikkein rikkaimmat pitäisivät holding-yhtiönsä, rikkaat pitäisivät vakuutuskuorensa ja keskiluokka saa osakesäästötilinsä.

 

Ratkaisua perustellaan hallitusohjelman mukaisesti suomalaisen omistajuuden edistämisellä ja kansan vaurastumisen tukemisella.

Sijoitusmuototyöryhmä poimi raporttinsa alaviitteeseen mukaan yritysverotyöryhmän haudatusta raportista tähän liittyvän sitaatin – kuin pieneksi piikiksi hallituksen suuntaan. 

“Kansalaisten sijoittamisaktiivisuuden kannalta ensisijaisia ja merkittävimpiä rajoitteita ovat kunkin henkilön mahdollisuudet ja kyvyt harjoittaa sijoittamista. Veronhuojennuksella ei voida vaikuttaa näiden rajoitteiden olemassaoloon tai keventämiseen”, se toteaa. 

Toisin sanoen asiantuntijoiden näkemys näyttää olevan, että köyhät eivät olekaan köyhiä siksi, että rikkaana olemisesta ei ole veroeduilla vielä tehty tarpeeksi houkuttelevaa.