Miljoona hylkää vanhan puolueensa

Perussuomalaiset menettivät hallitusvastuun ja hajoamisen myötä yli puolet äänestäjistään. Nyt tämä joukko on nostamassa Sdp:n suurimmaksi puolueeksi.

Politiikka 15.02.2019 06:00
teksti Tuomo Lappalainen ja Heikki Vento Grafiikka Hannu kyyriäinen

Eduskuntavaaleihin lähdetään nyt tasaisemmasta asetelmasta kuin vuonna 2015, jolloin ykköspaikka ratkesi jo hyvissä ajoin.

Keskustan ero lähimpiin kilpailijoihinsa oli samaan aikaan neljä vuotta sitten kymmenisen prosenttiyksikköä. Kamppailua käytiin lähinnä siitä, mitkä puolueet pääsevät jakamaan sen kanssa valtaa.

Heikoin kortti jäi viimeksi sosiaalidemokraateille, jotka putosivat neljänneksi ja oppositioon.

Nyt Sdp on noussut takaisin voittokamppailuun. Se ei kuitenkaan ole puheenjohtaja Antti Rinteen vetämänä onnistunut hyödyntämään hallitusta kohtaan tunnettua tyytymättömyyttä yhtä tehokkaasti kuin keskusta 2015.

Hallitusvastuusta huolimatta kokoomus on roikkunut kuukaudesta toiseen aivan Sdp:n kannoilla. Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa tuoreimmassa mittauksessa demarien etumatka venähti tosin yli kahteen prosenttiyksikköön.

Kokoomuksen kannatuksen pudotus oli merkittävä, niin kuin myös samassa tutkimuksessa mitattu perussuomalaisten suosion kasvu.

Liikkuvat äänestäjät voivat ratkaista, mikä puolue ja millainen hallitus hallitsevat Suomea seuraavan nelivuotiskauden.

 

Suomen Kuvalehti tilasi Taloustutkimukselta selvityksen siitä, miten äänestäjät ovat liikkuneet puolueiden välillä neljässä vuodessa.

Tulos perustuu poikkeuksellisen laajaan, lähes 11 000 suomalaisen vastauksista koostuvaan aineistoon.

Se on kerätty 1.10.2018–24.1.2019 Taloustutkimuksen Yleisradiolle kuukausittain tekemistä kannatusmittauksista. Siinä on siis mukana osa tuoreimmankin mittauksen aineistosta.

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

SK:n selvityksestä käy ilmi, että vuoden 2015 eduskuntavaalien vajaasta kolmesta miljoonasta äänestäjästä yli miljoona on nyt hylkäämässä vanhan puolueensa. Lisäksi melkein puoli miljoonaa niistä, jotka jättivät vaalit viimeksi väliin, on nyt löytänyt itselleen sopivan puolueen.

Koska osa äänestäjistä siirtyy nukkuviksi, puolueiden osuudeksi liikkuvista äänistä jää noin miljoona. Se on osapuilleen kolmasosa kaikista vaaleissa annettavista äänistä.

Suurin osa nukkuvista äänestäjistä on sikeästi unessa vaalista toiseen. Kaksi kolmasosaa niistä, jotka eivät viimeksi vaivautuneet uurnille, jättävät vaalit nytkin väliin.

Liikkuvia äänestäjiä on Suomessa valtavasti, ja määrä on kasvussa.

Yleensä puolueen on vaalit voittaakseen selviydyttävä kaksoishaasteesta: entiset äänestäjät on pidettävä ja uusia on pakko hankkia. Neljä vuotta sitten keskusta onnistui säilyttämään edellisissä vaaleissa saamansa äänet yli 80-prosenttisesti. Lisäksi se sai runsaat 300 000 uutta kannattajaa.

Nyt puolueuskollisuus näyttäisi olevan lujinta vasemmistopuolueissa. Sekä Sdp:tä että vasemmistoliittoa viimeksi äänestäneistä yli 70 prosenttia aikoo äänestää samaa puoluetta tälläkin kertaa.

Keskusta on menettämässä suuren osan vanhoista kannattajistaan. Tutkimuksen mukaan kaksi viidestä viimeksi keskustaa äänestäneistä on nyt hylkäämässä puolueen. Heidän jäljiltään kannatukseen repeää yli 250 000 äänen aukko.

Keskustan kannalta on hälyttävää, että kannatus rapistuu erityisesti puolueen perinteisillä ydinalueilla. Yli 40 prosenttia äänikadosta tulee Itä- ja Pohjois-Suomesta. Joka kolmas lähtijä on eläkeläinen, joka viides työntekijä.

Pääministeripuolue on tutkimuksen perusteella menettämässä sekä Sdp:lle, kokoomukselle että vihreille enemmän ääniä kuin se saa niiltä.

Kaikkein eniten harmia keskustalle on kuitenkin nukkuvien puolueesta. Enemmän kuin joka neljäs keskustaa viimeksi äänestäneistä ei nyt tiedä, mille puolueelle antaisi äänensä.

Optimistisimmat keskustalaiset ovat elätelleet toivoa siitä, että moni epätietoinen palaisi kevään mittaan takaisin ja nostaisi keskustan vielä kamppailemaan suurimman puolueen asemasta.

Kokoomuksen ja varsinkin Sdp:n etumatka on kuitenkin venähtänyt jo niin pitkäksi, että aika uhkaa loppua kesken.

Perussuomalaisten kaksien edellisten vaalien menestyksestä on jäljellä vain muisto. Melkein kolmasosa jälkimmäisen jytkyn 2015 tuoneesta joukosta on viime kuukausina harkinnut jonkin muun puolueen äänestämistä, ja toiset 30 prosenttia on ajatellut jättää vaalit kokonaan väliin.

Aallonpohjassa jäljellä on ollut enää parinsadantuhannen äänestäjän kova halla-aholainen ydin.

Yksi vaalien avainkysymys onkin, millaisen loppukirin perussuomalaiset tällä kertaa ottaa. Yleensä puolue menestyy vaaleissa paremmin kuin niitä ennen tehdyissä kannatusmittauksissa.

Eniten perussuomalaisten hajoamisesta näyttäisi hyötyvän Sdp. Se on saamassa yli kymmenen prosenttia – runsaat 60 000 ääntä – vuoden 2015 jytkyn potista.

Suuri osa demareihin tulevista on luultavasti paluumuuttajia, sillä Jutta Urpilaisen puheenjohtajakaudella perussuomalaiset onnistui ryöväämään Sdp:stä paljon työväestön ääniä. Nyt työntekijät ovat eläkeläisten ohella toinen suuri ryhmä, joka liikkuu päinvastaiseen suuntaan.

Timo Soinin ja muiden sinisten asema on tuoreenkin tutkimuksen valossa toivoton.

Sen mukaan vain nelisen prosenttia perussuomalaisia viimeksi äänestäneistä on loikkaamassa ministeriviisikon perässä uuteen puolueeseen. Parinkymmenen tuhannen äänen päälle tarvitaan vielä paljon lisää, että puheenjohtaja Sampo Terhon tavoite 5–10 paikasta toteutuisi.

Muista puolueista sinisiin tulee vain joitakin yksittäisiä kannattajia. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikön Juho Rahkosen mukaan tämä kertoo osaltaan siitä, ettei puolue ole syntynyt mistään todellisesta tarpeesta vaan pelkästään siksi, että muutama ministeri saisi pitää paikkansa.

Kun Oulussa ja Helsingissä paljastui joukko ulkomaalaisiin liitettyjä seksuaalirikosepäilyjä, perussuomalaisten kannatus kääntyi nousuun, mutta siniset jäivät taas nuolemaan näppejään.

 

Kokoomus ja sosiaalidemokraatit ovat vaalien lähestyessä pyrkineet johdonmukaisesti korostamaan erojaan. Kumpikin laskee hyötyvänsä, jos äänestäjät mieltävät ne vaalien päävaihtoehdoiksi.

Puolueiden loittoneminen näkyy hyvin siinä, että kovin moni ei vaaleissa enää siirry suoraan Sdp:stä kokoomukseen tai päinvastoin. Viimeksi kokoomusta äänestäneistä runsaat kolme prosenttia aikoo antaa äänensä nyt demareille. Toiseen suuntaan liikettä on vielä vähemmän: Taloustutkimus ennustaa Sdp:n menettävän vuoden 2015 äänistään kokoomukselle vain alle prosentin.

Kokoomuksen mahdollisuudet nousta suurimmaksi riippuvat paljon siitä, miten vihreät onnistuu puheenjohtaja Pekka Haaviston johdolla rokottamaan Sdp:tä. Taloustutkimuksen aineisto on koottu pääasiassa puheenjohtajavaihdoksen jälkeen, joten Haavisto-ilmiön pitäisi jo näkyä siinä.

Toistaiseksi vaikutus ei ole kovin merkittävä. Vihreät on menettämässä Sdp:lle jopa suhteellisesti enemmän äänestäjiä (5,8 %) kuin Sdp vihreille (4,1 %). Äänimääriksi muutettuna asetelma keikahtaa kuitenkin päälaelleen: vihreät saa Sdp:ltä yli 5 000 ääntä enemmän (runsaat 20 000) kuin Sdp vihreiltä (vajaat 15 000).

Kokoomukselle vihreät tuottaa toisaalta vielä enemmän päänvaivaa. Yhtenä syynä on pidetty hallituksen tekemiä koulutusleikkauksia, jotka aiheuttivat paljon tyytymättömyyttä kokoomuksen opettajakannattajissa.

Tutkimuksen mukaan vihreät on viemässä kokoomukselta yli kaksi kertaa niin paljon ääniä (noin 20 000) kuin äänestäjiä liikkuu toiseen suuntaan (vajaat 9 000).

Vihreiden akilleen kantapää on puolueen kannattajien häilyväisyys.

Melkein neljäsosa vihreitä 2015 äänestäneistä empii puoluevalintaansa. Vain keskusta ja perussuomalaiset ovat menettämässä kannatustaan nukkuvien puolueelle suhteellisesti enemmän.

Toinen este vihreiden menestyksen tiellä on vasemmalle suuntautuva vuoto.

Puolueen vasemmalta laidalta pakeni äänestäjiä vasemmistoliittoon jo neljä vuotta sitten, eikä hävikkiä ole vieläkään saatu kuriin. Syksyn ja talven aikana tehdyt kyselyt ennakoivat, että vihreät menettää vasemmistoliitolle pari tuhatta ääntä enemmän kuin saa sieltä.

 

Suomessa vaaleissa valta vaihtuu suhteellisen pienillä kannatusmuutoksilla. Tämä selittää sen, miksi puolueiden tärkein tehtävä on huolehtia ydinkannattajistaan.

Antti Rinteen ehdotukset sadan euron korotuksesta pienimpiin eläkkeisiin ja aktiivimallin purkamisesta ovat helposti ymmärrettävissä tätä taustaa vasten. Sdp on ainoa puolue, jonka kannattajista yli puolet eli 52,2 prosenttia ei ole ansiotyössä. Eläketäkyä voi perustella myös sillä, että Sdp:ssä on paljon varttunutta väkeä. Kolmannes äänestäjistä on ohittanut 65 ikävuoden rajapyykin ja 40 prosenttia on eläkkeellä.

Sdp:n vuosikymmeniä kestänyt menestys on perustunut siihen, että se on suosittu suurissa ikäluokissa.

Vain kymmenesosa kannattajista on alle 35-vuotiaita.

Toinen suuri eläkeläispuolue on keskusta, jonka tukijoista enemmän kuin joka kolmas on eläkkeellä.

Eläkeläisäänien merkittävä osuus selittää sen, että keskustan oli pakko tarttua Rinteen syöttiin. Puheenjohtaja Juha Sipilä ensin haukkui Rinteen ehdotuksen, mutta joutui myöhemmin ehdottamaan sadan euron korotusta takuueläkkeisiin.

Myös kristillisdemokraattien ja sinisten kannattajista yli kolmannes on eläkkeellä. Vihreät ja perussuomalaiset ovat korostetusti aktiiviväestön puolueita: niiden äänestäjistä eläkeläisiä ja työttömiä on suhteellisen vähän.

 

Perussuomalaisten työllisyysaste on puolueista korkein, sillä 58,5 prosenttia sen kannattajista on kokopäivätyössä. Myös vihreiden, sinisten ja kokoomuksen joukoissa kokopäivätyötä tekevät ovat enemmistönä.

Kokoomus ei kuitenkaan ole perinteinen palkansaajapuolue. Sen työssä käyvistä kannattajista lähes puolet on yrittäjiä, ylempiä toimihenkilöitä ja johtavassa asemassa olevia. Tämä selittää myös kokoomuksen veropolitiikan peruslinjan: ansiotulojen verotusta on kevennettävä ja verotuksen painopistettä siirrettävä kulutuksen verottamiseen.

Ammattijakauman perusteella todellinen työväenpuolue on perussuomalaiset. Sitä kannattavista 37,5 prosenttia sijoitti itsensä työntekijäksi. Sdp:n tukijoista tähän joukkoon luki itsensä lähes joka kolmas ja vasemmistoliittolaisista joka neljäs.

Suhteellisesti eniten pienituloisia kotitalouksia on vasemmistoliitossa. Kyselyn mukaan 24,2 prosenttia puolueen kannattajista kuuluu kotitalouteen, jonka vuosiansiot ovat korkeintaan 20 000 euroa. Sdp:n vastaava luku on 14,3 prosenttia.

Vihreissä on paljon nuoria, ja se näkyy myös heidän tulojakaumassaan. Noin joka viides vihreiden kannattaja asuu taloudessa, jonka vuosiansiot eivät ylitä 20 000 euron rajaa.

Eniten suurituloisia löytyy odotetusti kokoomuksen ja Rkp:n kannattajista. Kokoomuslaisista lähes 40 prosenttia asuu talouksissa, joiden vuosiansiot kipuavat yli 70 000 euroon.

Kokoomus, vihreät ja ruotsalainen kansanpuolue kamppailevat tiukimmin koulutettujen äänistä. Kokoomuksen tukijoista joka kolmas, ja vihreiden ja Rkp:n kannattajista noin 40 prosenttia on suorittanut yliopisto- tai korkeakoulututkinnon.

Perussuomalaisten joukoissa korkeakoulutettuja on vähän, alle kymmenen prosenttia. Myös sosiaalidemokraateissa ja keskustassa akateemisten osuus on suhteellisen alhainen. Sdp:n kannattajista 11,4 prosenttia ja keskustan tukijoista noin joka kuudes on valmistunut yliopistosta tai korkeakoulusta.

 

Kannattajien kotipaikan mukaan erikoisin puolue on Rkp, jonka äänestäjistä lähes 40 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Myös vasemmistoliiton kannatus jakautuu epätasaisesti: kolmannes tulee Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta ja toinen kolmasosa pienistä kaupungeista ja kunnista. Tätä selittänee se, että vasemmistoliitto on perinyt edeltäjältään kansandemokraateilta kannatusta pohjoisimmissa vaalipiireissä.

Sdp:n ja kokoomuksen yksi vahvuus on kannatuksen suhteellisen tasainen jakautuminen maan eri osiin. Sdp:n äänistä yli 40 prosenttia tulee alle 50 000 asukkaan kunnista. Kokoomus puolestaan on vahva sekä pienemmissä kunnissa että pääkaupunkiseudulla.

Keskustan vahvoja alueita ovat perinteisesti pienemmät kaupungit ja kunnat. Lähes 70 prosenttia puolueen kannattajista asuu alle 50 000 asukkaan kunnissa. Etelä-Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat keskustalle edelleen vaikeita, ja siellä se antaa näissäkin vaaleissa paljon tasoitusta kilpailijoilleen.

Sisältö