Professori Tuomo Martikainen: Eurovaaleista puuttuvat euroagenda, europuolueet, euromedia ja eurokansa

äänestäminen
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Näinhän EU-asioiden kiinnostamattomuutta selitetään: EU-politiikka on etäistä, epäkonkreettista tai jopa naurettavaa kurkkudirektiivien tehtailua. EU-asioista ei tiedetä tai niistä ei kerrota tarpeeksi ymmärrettävällä kielellä.

Valtio-opin professori Tuomo Martikainen on tutkinut äänestyskäyttäytymistä kansallisissa vaaleissa. Martikainen kertoo, että ihmisiä on erityisen vaikeaa saada kiinnostumaan eurovaaleista, kun monien on vaikea ymmärtää, mistä eurovaaleissa on oikeastaan kysymys.

“Eurovaaleista puuttuvat niin euroagenda, europuolueet, euromedia kuin eurokansakin.”

“Miten ihmiset voisivat innostua vaaleista, jos ei tiedetä, mihin äänestämällä voi vaikuttaa. On mielenkiintoista nähdä, mikä Suomessa nousee keskeiseksi kysymykseksi tulevissa eurovaaleissa”, Martikainen sanoo.

Teemoilla merkitystä äänestysintoon

Suomalaiset valitsevat ensin yleensä puolueen, jota äänestävät, sitten vasta ehdokkaan. Puolueita punnitaan niiden kantojen mukaan, joita ne ottavat ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin.

Eurovaaleissa vaaliteemoiksi on eri maissa noussut asioita, joilla ei varsinaisesti ole tekemistä EU:n kanssa. Nyt tarjolla on vahvasti maahanmuuttoteema, joka liittyy EU:n tavoitteisiin ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.

“Populistinen ryhmä voi nostaa asioita tunnetasolle. Karismaattinen tyyppi voi luoda tunnepohjaisen virityksen vaaleihin ja saada ihmiset innostumaan”, Martikainen sanoo. Viitannee Timo Soiniin.

Voihan olla, että äänestysprosentti nousee kesän vaaleissa, sillä lähes jokaisella löytyy maahanmuuttoasioihin mielipide. Se on myös konkreettisempi keskustelunaihe kuin vaikkapa EU:n globaali johtajuus.

Poliitikkojen aika katsoa peiliin

“Mikä politiikassa on sellaista, että se ei kiinnosta? Pitää etsiä syytä politiikasta itsestään. Jos politiikka ja vaalien asetelma on kiinnostava, ihmiset äänestävät. Eivät ihmiset ole patologisia vetelyksiä”, Martikainen sanoo.

Varsinkin nuorten mielissä politiikka on kärsinyt arvostuksen laskusta. Median keskittyminen ulko- tai pääministerin tekstiviestittelyyn on lähinnä suunnannut kiinnostusta pois poliittisista kysymyksistä. Media tarjoaa sitä, mihin kaikilla on kosketuspintaa.

“Politiikan lieveilmiöt, väärinkäytökset, korruptio ja kohtuuttomat palkat viestivät, että tavallisen ihmisen asiat eivät kiinnosta poliittista eliittiä. Politiikasta on nykyään pitkälti kadonnut arvokkuus. Tilalle on tullut populismi ja pinnallinen kaupallisuus”, Martikainen sanoo.

Nuorista ei ole tapaäänestäjiksi

Äänestyskäyttäytymistä tutkittaessa kysytään, miksi äänioikeutetut käyvät uurnilla. Monet varsinkin varttuneemmista äänestäjistä kertovat, että äänestämisestä on tullut tapa, tai että se tuntuu velvollisuudelta.

Martikaisen mukaan nuoret eivät enää välitä ulkoisista paineista.

“On turha vedota nuorten velvollisuuden tunteeseen. Politiikasta on löydettävä yhtymäkohdat omaan maailmaan. Niitä voi olla vaikea löytää europolitiikasta.”

Äänestysoikeudesta on tullut velvollisuus ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Jos äänestysoikeus yhtäkkiä otettaisiin pois, nousisi varmasti metakka. Vai nousisiko?

Asiaa voisi testata ihmiskokeilla. Mitä esimerkiksi tapahtuisi Big Brother -talossa, jos asukkailta otettaisiin pois mahdollisuus vaikuttaa omiin viikkotehtäviin tai siihen, kuka joutuu häätöäänestykseen?

Teksti Heidi Kähkönen