Hän ratkaisee nämä vaalit - miljoona äänestäjää etsii poliittista kotia
Keskustalle on luvassa yli 300 000 uutta ääntä. Se imee kannattajia kaikista muista puolueista.
Mielipidetiedustelujen suosikkipuolue keskusta ohitti kokoomuksen viime elokuussa ja on sen jälkeen kasvattanut selvän eron pääkilpailijaansa. Nyt eroa on jo kymmenisen prosenttiyksikköä ja demaritkin ovat kiilaamassa kokoomuksen edelle.
Luvut tarkoittavat, että keskusta on palaamassa lähes varmasti hallitukseen ja samalla pääministeripuolueeksi. Aikaisemmista vaaleista tiedetään, että useiden prosenttiyksiköiden kaulan kurominen kiinni muutamassa kuukaudessa on erittäin epätodennäköistä.
Mutta mistä keskusta saa lisä-äänensä? Suomen Kuvalehti tilasi Taloustutkimukselta selvityksen, josta käy ilmi, millaisia äänestäjien siirtymiä puolueiden välillä on tapahtunut edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
Tuloksista paljastuu, että keskusta vetoaa nyt hyvin monenlaisiin äänestäjiin. Se tekee siitä varteenotettavan kilpailijan käytännössä kaikille muille puolueille.
Tutkimuksen mukaan liikkuvia äänestäjiä on yhteensä noin miljoona, kolmasosa kaikista ääntään käyttävistä. Määrä on lähes yhtä suuri kuin keskustan ja perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus 2011 eduskuntavaaleissa.
Tämä joukko ei liiku vain puolueiden välillä, vaan myös äänestäjistä nukkuviksi ja takaisin. Joka vaaleissa äänensä jättää käyttämättä noin 300 000 suomalaista, jotka edellisellä kerralla kävivät uurnilla.
Taloustutkimuksen aineistosta käy ilmi, että keskusta on saamassa lähes puolet kaikista puolueille tulevista liikkuvista äänistä. Puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla keskusta vie kannattajia varsinkin kokoomukselta, perussuomalaisilta ja kristillisdemokraateilta, mutta myös laajemmin kaikista ikä- ja ammattiryhmistä.
Keskusta on nyt samankaltaisessa myötätuulessa kuin 1991, jolloin kokoomuslainen pääministeri johti maata edellisen kerran. Silloin keskustaopposition johtajana oli suurelle yleisölle tuntematon Esko Aho, pääministeri Harri Holkerin (kok) hallituksen suosio oli jyrkässä laskussa ja maan talouden näkymät synkkenivät jatkuvasti.
Tällä kertaa keskustan suosion nousu näyttää erityisen jyrkältä, koska 2011 se menetti peräti 15 edustajapaikkaa. Tuolloin osa perinteisesti keskustaa äänestäneistä siirtyi perussuomalaisiin tai jätti kokonaan äänestämättä.
Viimekertainen vaalirahasotkujen syventämä murskatappio selittää myös keskustan uusien äänestäjien suuren osuuden. Kaikista niistä, jotka nyt ilmoittavat kannattavansa keskustaa, vain kuutisenkymmentä prosenttia äänesti sitä neljä vuotta sitten. Toisaalta yli 80 prosenttia niistä, jotka äänestivät keskustaa 2011, aikovat äänestää sitä nytkin.
Jos äänestysprosentti pysyy edellisvaalien tasolla, keskusta on saamassa nykyisellä kannatuksellaan 750 000–800 000 ääntä, joista noin puolet on uusia. Osa tästä joukosta on ensimmäistä kertaa äänestäviä nuoria ja viimeksi nukkuneita, mutta runsaat 200 000 tulee suoraan muista puolueista.
Tutkimuksen mukaan peräti yksitoista prosenttia viime vaaleissa kokoomusta äänestäneistä on siirtymässä keskustan joukkoihin. Käytännössä se tarkoittaa, että lähes 70 000 suomalaista vaihtaa kokoomuksesta keskustaan. Keskusta puolestaan on menettämässä kokoomukselle vain runsaat 7 000 ääntä eli noin puolitoista prosenttia äänestäjistään.
Keskusta on saanut viime aikoina yliotteen kokoomuksesta kahdessa äänestäjäryhmässä, jotka ovat molemmille puolueille tärkeitä. Taloustutkimuksen aineistosta paljastuu, että keskusta on ollut puoluetta vaihtavien yrittäjien ja toimihenkilöiden selvä suosikki.
Kokoomuslaisia tuskin lohduttaa se, että keskusta on rokottamassa perussuomalaisia vielä rajummin. Peräti neljätoista prosenttia perussuomalaisia 2011 äänestäneistä on vaihtamassa Sipilän leiriin.
Myös kristillisdemokraatit on menettämässä keskustalle yli kymmenesosan kannatuksestaan, suhteellisesti lähes saman verran kuin kokoomus.
Sipilän aikana keskustan kannatus on vahvistunut koko maassa. Keskustalle perinteisesti vaikealla pääkaupunkiseudulla joka kymmenes puoluekantansa kertova ilmoittaa äänestävänsä nyt sitä. Puolueen vahvin kannatus on silti edelleen tukevasti pienissä alle 5 000 asukkaan kunnissa.
Keskusta on selvästi keski-ikäisten ja sitä vanhempien puolue. Sen kannattajista neljännes on eläkeiässä, ja 60 prosenttia on täyttänyt 50 vuotta.
Perinteisten porvaripuolueiden, keskustan ja kokoomuksen, kannattajat ovat puolueuskollista väkeä, mutta kokoomuslaisten puolueuskollisuus on viime aikoina hiipunut. Ainoastaan 60 prosenttia kokoomusta 2011 äänestäneistä tukee puoluetta varmasti myös nyt.
Avainkysymys kokoomuksen kannalta on, kuinka hyvin se saa pidettyä ne runsaat 130 000 äänestäjää, jotka kannattivat sitä viimeksi, mutta ovat nyt epävarmoja puoluevalinnastaan.
Perussuomalaisten jytkystä on haihtunut neljässä vuodessa iso osa. Niistä, jotka viimeksi kannattivat puoluetta, vain vähän yli puolet on Taloustutkimuksen mukaan varmasti äänestämässä samalla tavalla myös huhtikuun eduskuntavaaleissa. Mistään muusta puolueesta ei ole ollut vaalikauden aikana yhtä suurta joukkopakoa.
Toisaalta perussuomalaiset vetävät vieläkin puoleensa liikkuvia äänestäjiä, varsinkin viimeksi nukkuneita, paremmin kuin muut keskustan jälkeisistä sijoista kamppailevat puolueet.
Perussuomalaiset on työssäkäyvien miesten puolue. Puolueen kannattajissa on suhteellisen vähän opiskelijoita, mutta myös eläkeläiset ovat huonosti edustettuina. Naisten osuus on yhä laskenut ja on enää noin neljäsosa.
Perussuomalaisiin siirtyy edelleen paljon työväestöä ja työttömiä, mutta myös johtavassa asemassa olevia. Kun työntekijä vaihtaa puoluetta, uusi koti löytyy todennäköisemmin perussuomalaisista kuin Sdp:stä. Yrittäjätaustaiset liikkuvat äänestäjät taas valitsevat perussuomalaiset useammin kuin kokoomuksen.
Toimihenkilöiden kanssa perussuomalaisilla on sen sijaan vaikeampaa. Siellä puolue häviää kamppailun liikkuvista äänestäjistä keskustan, kokoomuksen ja Sdp:n lisäksi jopa vihreille.
Viime aikoina perussuomalaisten kannatus on alkanut vuotaa keskustan lisäksi myös Sdp:hen. Jytkyn jäljiltä puolueessa on ollut paljon juuri keskustasta ja demareista tulleita äänestäjiä, jotka eivät ole kuitenkaan löytäneet sieltä sitä, mitä tulivat etsimään.
Sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten välillä on edelleen liikettä myös toiseen suuntaan, mutta vähemmän kuin ennen. Kun Antti Rinne valittiin Sdp:n puheenjohtajaksi, yksi hänen kannattajiensa perustelu oli, että äijämäinen ay-pomo vetoaa Jutta Urpilaista paremmin sellaisiin demareihin, joita puheenjohtaja Timo Soini kalasteli puheillaan.
Alku on ollut Rinteen kannalta lupaava, mutta tuloksissa ei vielä näy, miten Syriza-puolueen Kreikassa saama voitto mahdollisesti heijastuu Suomeen. Jos kreikkalaiset yrittävät tosissaan kiemurrella irti veloistaan, perussuomalaiset voivat päästä selittämään, että puolue oli oikeassa, kun se suhtautui alun alkaen kielteisesti kriisimaiden tukemiseen.
Sdp:n kannatus lähti loppusyksystä nousuun, joka näyttää edelleen jatkuvan. Demareilla on melko hyvät mahdollisuudet nostaa kannatustaan vielä enemmänkin, sillä lähes joka neljäs heitä viimeksi äänestänyt miettii yhä puoluevalintaansa.
Sosiaalidemokraattien menestystä ei ole haitannut edes se, että puolueen toistaiseksi näyttävin julkisuustempaus, yrittäjille suunnattu suklaarasiakampanja, jäi melko vaisuksi. Puolueen aktiivit kiersivät ennen joulua jakamassa pienyrittäjille suklaarasioita ja kertomassa samalla Sdp:n yrittäjyystavoitteista. Taloustutkimuksen mukaan puolueen vaihtamista suunnittelevista yrittäjistä kuitenkin vain viisi prosenttia pitää demareita ykkösvaihtoehtona.
Sdp:n ja kokoomuksen ajautuminen yhä kauemmas toisistaan näkyy selvästi puolueiden kannattajien käyttäytymisessä. Kumpikaan ei ole juuri saamassa äänestäjiä toiselta. Päähallituspuolueet joutuvatkin vakavasti miettimään, kuinka paljon niiden kannattaa keskittyä toistensa haukkumiseen, kun äänestäjien vastenmielisyys on molemmin puolin näin voimakas.
Myös vasemmiston sisällä poterot ovat yhä syvät. Kun puheenjohtaja Paavo Arhinmäki johti vasemmistoliiton vajaa vuosi sitten oppositioon, siitä piti tulla entistä houkuttelevampi vaihtoehto hallitukseen pettyneille demareille. Todellisuudessa vain pari prosenttia Sdp:tä viimeksi äänestäneistä näyttää siirtyvän vasemmistoliiton kannattajiksi.
Vasemmistoliitto taistelee samoista äänestäjistä lähinnä toisen kesken kaiken oppositioon livistäneen puolueen, vihreiden, kanssa. Tässä kamppailussa vihreät ovat olleet jo jonkin aikaa altavastaajina. Arhinmäen ja vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin kaltaiset sanavalmiit poliitikot ovat onnistuneet vetoamaan siihen osaan vihreiden äänestäjäkuntaa, joiden silmissä puolue on liukunut Ville Niinistön johdolla liikaa oikealle.
Vihreiden toinen suuri huoli on kannattajakunnan arvaamattomuus. Melkein joka neljäs vihreitä 2011 äänestänyt empii vielä puoluevalintaansa. Vasemmistoliiton kannattajat ovat sen sijaan toiseksi uskollisimpia keskustalaisten jälkeen.
Liikkuvat äänestäjät ovat perinteisesti olleet kaupunkilaisia, nuorehkoja ja melko hyvin koulutettuja, vähän useammin naisia kuin miehiä. Tyypillinen puolueen vaihtaja ei kuitenkaan enää vastaa yksi yhteen vanhaa prototyyppiä.
Aiemmasta poiketen liikkuvissa äänestäjissä on nyt hieman enemmän miehiä kuin naisia ja maaseudulla asuvia suhteellisesti enemmän kuin kaupunkilaisia. Uutta on myös, että työväestö vaihtaa puoluetta muita ammattiryhmiä herkemmin.
Eri ikäluokkien käyttäytyminen noudattaa sen sijaan tuttua kaavaa. Puolueuskollisimmat äänestäjät löytyvät jälleen eläkeläisistä.
Keskustan lisäksi vain vihreät saavat liikkuvilta suhteellisesti enemmän kannatusta kuin kaikilta äänestäjiltä. Sen sijaan demarit ja kokoomus ovat saamassa puoluetta vaihtavien äänistä paljon kokoaan pienemmän osan.
Taloustutkimus teki vastaavan selvityksen äänestäjien liikkeistä myös puoli vuotta sitten (Vihreä Lanka 19.9.2014). Tulosten vertailu paljastaa, että vaalien lähestyessä suomalaisten puolueuskollisuus on heikentynyt entisestään. Varsinkin kokoomusta, perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja viimeksi äänestäneiden pako kiihtyi syksyn aikana. Sen sijaan Sdp on saanut takaisin jonkin verran entisiä kannattajiaan.
Keskusta on puolessa vuodessa kaksinkertaistanut kannatuksensa sekä kokoomusta, perussuomalaisia, Sdp:tä että vihreitä viimeksi äänestäneiden keskuudessa. Kokoomuksen vetovoima on puolestaan heikentynyt erityisesti Rkp:ssä, mutta myös vihreissä. Vielä kesällä kokoomus sai vihreiltä enemmän ääniä kuin vihreät kokoomukselta, mutta vihreiden jäätyä oppositioon suunta on ollut päinvastainen.
Ratkaisut ovat kuitenkin vielä edessä. Moni liikkuva äänestäjä tekee valintansa vasta sitten, kun kaikki ehdokkaat ovat selvillä, ja kampanjointi pääsee toden teolla vauhtiin.
Liikkuva I: Paluumuuttaja
Arto Dahlmanin, 37, perussuomalaisuus kesti kymmenen vuotta.
Kaikki lähti yleisönosastoissa julkaistuista kirjeistä. Perussuomalaisten eduskuntasihteerinä työskennellyt Jussi Niinistö pani aktiivisen kirjoittajan merkille ja houkutteli Dahlmanin 2004 ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Kuusikymmentäviisi ääntä eivät riittäneet läpimenoon, mutta puolueen neljänneksi paras äänimäärä toi paikat vaalilautakunnassa, Vantaan Koivukylän kaupunginosan aluetoimikunnassa ja lautamiehenä.
”Aikaisemmin olin aina äänestänyt demareita”, Dahlman kertoo. ”Puolue tuli kotoa, eikä siellä kauheasti tykätty, kun menin perussuomalaisiin.”
Paavo Lipposen kauden loppuaikoina Dahlmanista oli alkanut tuntua, etteivät demarit enää ajaneet työntekijöiden asioita niin kuin ennen. Puoluekurikin oli hänestä Sdp:ssä liian tiukka.
”Perussuomalaiset tuntuivat enemmän duunarien puolueelta. Ja heillä oli hyviä ajatuksia maahanmuuttoasioissa.”
Dahlmanista tuli Vantaalla yksi perussuomalaisten kantavista voimista, piirisihteeri ja paikallisyhdistyksen vaalipäällikkö. Ennen pitkää hänestä alkoi kuitenkin tuntua, ettei kaikki puolueessa ollut kohdallaan.
Ensimmäinen yhteentörmäys tapahtui kunnallisvaaleissa 2008, kun Jussi Halla-aho tuli perussuomalaisiin.
”Sanoin, ettei näitä Suomen Sisulaisia pitäisi ottaa lainkaan puolueeseen. Halla-aho edusti minusta liian jyrkkää linjaa. Vaikka minäkin olin tiukka maahanmuuttoasioissa, en silti koskaan ajatellut, ettei maahanmuuttajilla olisi täällä paikkaa.”
Jossakin vaiheessa Dahlman huomasi, että vaikka perussuomalaiset esiintyivät mielellään työväen asioiden ajajina, käytännön politiikka ei aina vastannut puheita. Timo Soininkaan puheet eivät sytyttäneet entiseen tapaan.
Viimeinen pisara oli tasa-arvoinen avioliittolaki, jota Dahlman kannatti.
”Toisille oli liikaa, kun kysyin, että keneltä se on pois, jos homopariskunta rakastaa toisiaan ja haluaa lapsia. Sen jälkeen minua haukuttiin paskiaiseksi ja kaappihomoksi.”
Hänellä on selvä käsitys siitä, miten Sdp saisi takaisin lisää hänen kaltaisiaan perusduunareita.
”Pitäisi puhua enemmän siitä, miten työläisten ostovoima paranee. Jutta Urpilaisen aikana veroja korotettiin liikaa. Jos on pakko säästää, mieluummin sitten joistakin palveluista.”
Liikkuva II: Kolmiloikkaaja
Lohjalainen Ana Gutiérrez Sorainen on kolmen puolueen kiertolainen, jonka mielestä puolueen vaihtaja on itsenäinen ihminen, ei loikkari.
Nicaraguassa syntynyt espanjaa ja tanssia opettava Gutiérrez Sorainen jätti 1990-luvulla Kuuban aurinkoisen sosialismin ja tuli Suomeen. Politiikan ja sosiaalidemokratian perheeseen toi aviomies. Kun kantasuomalainen puoliso ei päässyt valtuustoon, vaimo ryhtyi demariksi ja keräsi Nurmijärvellä kuntavaaleissa 2008 neljänneksi eniten ääniä.
Vihreisiin Gutiérrez Sorainen hyppäsi, kun Sdp:n silloinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma arvostelivat työperäistä maahanmuuttoa. Tokaisu ”maassa maan tavalla” ärsytti Gutiérrez Soraista.
”Se menee näin: maassa maan tavalla tai lähdet pois.”
Vihreissä Gutiérrez Sorainen pääsi eduskuntaehdokkaaksi 2011. Menestys oli keskinkertainen eikä kokemus puolueesta ollut pelkästään miellyttävä.
”Niillä (maahanmuuttajilla) ei ole muuta virkaa kuin koristaa ehdokaslistoja”, hän sanoo.
Gutiérrez Soraisen mielestä ilmapiiri on kuitenkin muuttunut. Hän arvelee, että Sdp:n Nasima Razmyarilla ja kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj’lla on mahdollisuuksia tulla valituksi eduskuntaan.
Vasemmistoliittoon Gutiérrez Sorainen vaihtoi, vaikka hän ei ollut tympiintynyt vihreisiin yhtä paljon kuin aiemmin sosiaalidemokraatteihin. ”Halusin nähdä, miten muut toimivat.”
Vasemmistoliitossa Gutiérrez Sorainen viipyi pari vuotta. Hän arvostelee vasemmistoliittoa ja vihreitä samasta asiasta. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen kummankaan puolueen ei olisi pitänyt mennä.
Gutiérrez Sorainen kummastelee suomalaisten puolueuskollisuutta, erityisesti keskustalaisten puoluekanta vaikuttaa periytyvän. ”Suomessa on helpompaa ottaa avioero kuin erota puolueesta.”
Sosiaalidemokraateissa ja vihreissä Gutiérrez Soraisen loikkaus otettiin tyynesti. Eniten häntä arvosteltiin vasemmistoliitossa, jonka kannattajien puolueuskollisuus on suhteellisen korkea. ”Osa ymmärsi, osa syytti oman pesän likaamisesta.”
Nyt Gutiérrez Sorainen on sitoutumaton ja toimii kyläyhdistyksessä. Hän ei tiedä, mitä puoletta äänestää huhtikuun vaaleissa. ”Perussuomalaisilla ja keskustalla on hyviä tavoitteita, jotka koskevat nuoria ja lapsia.” Mutta ympyrä saattaa sulkeutua.
”Sdp on aina ollut mukana, kun yhteistyöllä on luotu uutta ja viety asioita eteenpäin. Ehkä sisimmässäni elää pieni demari.”
Liikkuva III: Herännäinen
Kun kokoomusvetoisella hallituksella menee huonosti, keskusta vahvistaa asemiaan Helsingin ja sen naapurikuntien kultahammasrannikolla. Pääkaupungissa merelliset kaupunginosat ovat kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n temmellyskenttää.
Tradenomi Niina Hietalahti on uusherännäinen. Suomenkielisen kruununhakalaisen, joka johtaa kaupunginosayhdistystä, luulisi äänestävän kokoomusta tai vihreitä.
”En ole hirveästi keskustalaisia äänestänyt. Ajattelin, että on pahempi, jos ei tunnusta mitään.”
Ja nyt Hietalahti tunnustaa. Kotimaisiin kausituotteisiin keskittyvän ruokakaupan perustaja on keskustan ehdokas, jolla on hämäläinen ja keskustalainen sukutausta. Kun Hietalahti tekee eron vihreisiin, samalla hän tekee eron myös keskustan päälinjaan.
”Lähiruoka-ajattelu on vihreillä ideologiavetoista. Maataloutta pitäisi kehittää erikoistumisen suuntaan ja keskittyä ruokavientiin ja jalostusasteen korottamiseen.”
Hietalahti kertoo saaneensa turpa kiinni -kommentteja keskustan kentältä. Hänen mielestään ”ruokatuontia ei pidä nähdä mörkönä”.
”Meillä on korkeat työvoimakustannukset, eikä ole järkeä tuottaa kaikkea samaa kuin muutkin. Jos ihmiset haluavat edullista bulkkiruokaa, onko silloin alkuperämaalla niin väliä.”
Hietalahti kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, vastustaa ydinvoimaa. Kovin peruskepulaiselta ei kuulosta arvio jätevesiasetuksestakaan.
”Onhan se älytöntä, että maanviljelijä saa laskea ne paskansa ja mummo joutuu kaivamaan sen säiliön.”
Myönteistä keskustassa on puheenjohtaja Juha Sipilä. Sipilä on ”ihan tavallinen” ja tavallinen on Hietalahden mielestä paras laatusana. Sipilässä viehättää yrittäjätausta. Keskusta on Hietalahden mielestä kokoomusta enemmän yrittäjien asialla.
”Kokoomus ei pysty puhuttelemaan nuoria yrittäjiä. Esimerkiksi vanhempainvapaiden kustannukset ovat verotusta ja koeajan pidennystä oleellisempia. Kokoomus on EK-vetoinen teollisuuspuolue.”
Kepunainen Krunikasta naureskelee kertoessaan, että tuttavat lupaavat auttaa vaaleissa, mutta tukijoiden henkilöllisyys on salattava. Kielteinen palaute henkilöityy Paavo Väyryseen ja Kauko Juhantaloon. He eivät ole arvoliberaalin Hietalahden suosikkeja. Kansanedustajat Antti Kaikkonen ja Annika Saarikko puolestaan ovat.