Revennyt työnantajaleiri
Kilpailukykysopimus viilsi elinkeinoelämän järjestöjen välille syvän haavan, joka vuotaa yhä. EK haluaa olla kolmikannassa. SY pitää itseään kansalaisliikkeenä.
Talouselämän keskusjärjestöt ovat ajautuneet vastakkain. Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen Yrittäjien tuorein riita koskee hallituksen suunnittelemaa lakia irtisanomissuojan helpottamisesta alle kymmenen työntekijän yrityksissä.
Suomen Yrittäjät kannattaa voimakkaasti esitystä, josta palkansaajajärjestöt ovat raivoissaan. Hallituksen hanke riepoo myös Elinkeinoelämän keskusliittoa, koska ay-liikkeen vastatoimet kohdistuvat EK:n jäsenyrityksiin.
EK on yrittänyt taustalla sovitella kiistaa. Helsingin Etelärannassa pelätään, että kilpailukykysopimus ja kiistely irtisanomissuojasta vaikeuttavat seuraavia tuloneuvotteluja. Hallitukselle ja yrittäjille pillastunut ay-liike voi hakea hyvitystä palkkakierroksella, joka on jo ensi vuonna. Silloin EK ja sen liitot ovat etulinjassa, SY on katsomossa.
Viime viikolla työministeri Jari Lindström (sin) vakuutti, että hallitus antaa esityksensä eduskunnalle marraskuussa. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kiristi ruuvia hallituksen tiedonannolla, jolla hallitus haki eduskunnan tukea työllisyyspolitiikalleen ja yritti samalla sitoa eduskunnan kiistan osapuoleksi.
Lindströmin, elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) ja sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) toimittajatilaisuudessa hallitus kaatoi lisää hiiliä yrittäjien niskaan. Toimittajille tehtiin selväksi, että irtisanomissuojaan ei olisi tarvetta kajota, jos SY olisi hyväksynyt kiky-sopimukseen kaavaillun linjauksen paikallisesta sopimisesta.
Sipilä oli kesäkuussa 2016 lähellä suurta voittoa. Pääministeri oletti, että kaikki elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden keskeiset järjestöt allekirjoittavat pitkään neuvotellun kilpailukykysopimuksen.
”Olisittepa nähneet Sipilän naaman, kun Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kertoi, että yrittäjät ei allekirjoita sopimusta, vaikka pääministeri vetosi erityisesti yrittäjiin”, neuvotteluihin keskeisesti osallistunut kertoo.
Pentikäisen mukaan yrittäjät eivät voineet hyväksyä sitä, että sopimus olisi tuonut ammattiliittojen luottamusmiehiä sellaisiin SY:n jäsenyrityksiin, joissa niitä ei ole. Arvostelu kohdistui Pentikäiseen, joka oli aloittanut toimitusjohtajana vain reilu kuukausi ennen kiky-sopimuksen allekirjoitusta.
”En kokenut siinä mitään henkilökohtaista. Tulin prosessin ollessa kesken toimitusjohtajaksi. Sain siitä osakseni sekä kunniaa että kritiikkiä. Tämä ei ole henkilökohtainen missio vaan järjestön linja”, Pentikäinen sanoo.
Yrittäjien Sipilälle antamia rukkasia hämmästellään yhä. Sipilän tulkittiin etsineen SY:lle ovea päästä lähemmäksi niitä pöytiä, joissa neuvotellaan palkoista. Pentikäinen puhuu yrittäjistä kansanliikkeenä ja arvostelee kolmikantaa, jossa ovat mukana työnantajat, palkansaajien keskusjärjestöt ja hallitus.
”Paikallisen sopimisen kiistaan palataan toistuvasti. Vanha kolmikanta kokee, että sillä on valtuus neuvotella meitä kuulematta ratkaisuja, jotka koskevat sekä meidän kenttäämme että järjestäytymättömiä työntekijöitä. Tämä kumpuaa ajattelusta, että pienillä yrityksillä ei ole merkitystä”, Pentikäinen sanoo.
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mielestä SY:n olisi kannattanut tarttua tilaisuuteen. SY olisi saanut etuja jäsenilleen.
”He olisivat saaneet järjestäytymättömille työnantajille niitä joustoja, jotka eivät ole luottamusmiehen takana. Minä olisin ottanut erävoiton, kun se oli saatavilla. Milloin se on seuraavan kerran mahdollista, sitä en tiedä”, Häkämies sanoo.
Pentikäistä pidetään taistelijana, joka ei helposti taivu sopimuksiin.
EK:n ja SY:n kyräily on kestänyt vuosia. Häkämiehen aikana EK on nostanut esiin pienten ja keskisuurten yritysten asioita. SY puolestaan yrittää koukata työmarkkinoiden kolmikannan ohi vaikuttamalla suoraan hallitukseen.
Myös henkilösuhteet rasittavat EK:n ja SY:n suhteita. Pentikäistä pidetään taistelijana, joka ei helposti taivu sopimuksiin. Hän ja Häkämies eivät kainostele toimittajien edessä. Ruma sana tulee helposti kaveristakin, jos vain riittävästi harmittaa.
Pentikäisen johdolla SY on hakeutunut innokkaasti julkisuuteen. Järjestö luo itsestään kuvaa joukkoliikkeenä, eräänlaisina talouselämän vennamolaisina. Otsikoihin nousevat puheenjohtaja Jyrki Mäkynen ja Pentikäinen.
Häkämieskin viihtyy ahkerasti palstoilla, mutta EK:n julkisivu on leveämpi. Siellä näkyvät toimitusjohtajan lisäksi jäsenliittojen johtajat, joilla on vastuu palkkasopimuksista.
Välillä kahnaukset ovat kärjistyneet sanasodaksi tiedotusvälineissä. Häkämies murjaisi Demokraatissa heinäkuussa, että SY huutelee katsomosta silloin, kun EK istuu neuvottelupöydässä. Heitosta hermostunut Mäkynen syytti Häkämiestä ylimielisyydestä.
Ristiriidat johtuvat järjestöjen erilaisesta roolista, asemasta ja jäsenistöstä. EK:n liitot tekevät satoja työehtosopimuksia, SY:n jäsenjärjestöt vain muutaman.
EK:lla ja SY:llä oli heti vaalikauden alussa erilaiset kortit. EK neuvotteli kikystä tietäen, että hallituskin toivoo sopimusta. Hallitus pelkäsi vaihtoehtona olleiden leikkausesitysten ja työelämän pakkolakien antamista eduskunnalle.
”SY ei ole merkittävästi tes-järjestelmässä. Tämä on perustava ero. Meidän eromme tulee siinä, että he pyrkivät vaikuttamaan lakien kautta, me pääsääntöisesti työehtosopimusten”, Häkämies sanoo.
Pentikäisen mukaan yrittäjät eivät halua mukaan palkkaneuvotteluihin. Vaikka SY hylkäsi kikyn, se kuitenkin havittelee yrityksille erivapauksia.
”Emme halua mukaan tekemään työehtosopimuksia. Meille sopii hyvin, että työnantaja- ja työntekijäliitot tekevät niitä. Me haluamme sen rinnalle oikeuden sopia toisin. Jos yrityksissä koetaan, että sopimus ei palvele tarpeita, siellä voidaan yhdessä henkilökunnan kanssa sopia toisin.”
Pentikäisen mielestä 1970–1980-luvulla muotonsa saanut työmarkkinoiden kolmikanta on mennyttä maailmaa.
”Ajamme järjestelmää, jossa järjestöt ovat mukana valmistelemassa lainsäädäntöä ja tuovat omat esityksensä pöytään. Kansanvaltaisessa järjestelmässä eduskunnan tehtävä on sitten ratkaista, miten asioita edistetään. Se, että järjestöt ovat pystyneet päättämään lakien sisällöstä, ei ole parlamentarismin hengen mukaista.”
Häkämies ei ryhdy kolmikannan hautausurakoitsijaksi. Hänen mielestään järjestöt eivät voi jättäytyä pelkästään sen varaan, että ne vaikuttavat vain virkamiehiin ja poliitikkoihin.
”Lakitie on aika vallankumouksellinen, ja palkansaajat vastustavat sitä. Meidän pitää mennä sitä tietä, joka on käytössä. Me emme ole ajatuspaja, joka jää huutelemaan. Meidän on pakko kulloisessakin tilanteessa sopeutua, kuten tällä vaalikaudella on tapahtunut.”
Kolmikannan asetelma heijastuu tupo-kamarien ulkopuolelle. Pentikäistä harmittaa se, että yrittäjillä ei ole kunnon asemia esimerkiksi työeläkeyhtiöiden luottamuselimissä.
”Liittojen rooli on poikkeuksellisen vahva. Tämä korostuu laissa työeläkeyhtiöiden hallinnosta. Siinä annetaan omistajien ohi keskusjärjestöille käytännössä oikeus nimittää yhtiöiden hallituksiin jäseniä. Meille on rakennettu järjestelmä, jossa lain edessä syrjitään sekä yrityksiä että työntekijöitä sen perusteella, kuuluvatko ne liittoon.”
Kiista sosiaalivakuutuslaitosten hallinnosta kiristyi viime talvena, kun SY teki kantelun oikeuskanslerille.
Kantelussa pidettiin epäoikeudenmukaisena sitä, että SY:llä ei ole edustusta työttömyysvakuutusrahaston hallintoneuvostossa. Kanslerin päätös tuki nykyjärjestelyä.
”Suomen yrittäjiä ei voi pitää työmarkkinoiden keskusjärjestönä. Siksi sen ei kuulu saada edustusta työttömyysvakuutusrahastoon. Tällä on yhteys työeläkeyhtiöihin”, Häkämies selittää.
Yrittäjien ja EK:n lisäksi elinkeinoelämän puolesta ääntä pitävät Keskuskauppakamari ja Perheyritysten liitto. Välillä nelikko laulaa yhteen.
Riitasointuja kuulee kuitenkin jatkuvasti. Häkämiehen ja Pentikäisen lisäksi keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemi osallistuu innokkaasti keskusteluun, jossa elinkeinoelämän järjestöt tappelevat keskenään.
”Kauppakamarilaitos on parhaimmillaan siellä kentällä. Perheyrittäjien kanssa on paljon yhteistyötä verokysymyksissä, ja SY:n kanssa olemme monista kysymyksistä samaa mieltä”, EK:n Häkämies sanoo.
Pentikäinenkään ei innostu elinkeinoelämän järjestörakenteen uudistamisesta.
”Minä en ryhdy tässä antamaan ohjeita. Jäsenet päättävät. Usein unohtuu, että meillä (SY ja EK) on täysin eri jäsenet. Me katsomme asioita pääosin yleissitovan ja vapaan kentän kautta, EK pelkästään sopimuksia tekevien järjestöjen kautta. Lähestymme asioita eri näkökulmista.”
Julkinen kärhämöinti murentaa elinkeinoelämän vaikutusvaltaa.
Järjestöissä tiedetään, että julkinen kärhämöinti murentaa elinkeinoelämän vaikutusvaltaa. Kiistoja yritetään sovitella alan johtajien säännöllisissä tapaamisissa.
Koplaksi nimetyn ryhmän kokouksiin saavat kutsun Häkämies, Pentikäinen, Romakkaniemi ja Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Auli Hänninen. Nelikko tapaa lähes joka kuukausi. Myös järjestöjen puheenjohtajat pitävät yhteyttä, eivät kuitenkaan yhtä säännöllisesti kuin renkinsä.
Vaikka Etelärannassa ja Mannerheimintiellä tykin putket on suunnattu usein toisiaan kohti, yhteistäkin järjestöillä on. Häkämies ja Pentikäinen löytävät saman tahdin, kun puhe käännetään edunvalvonnan etupiiririidoista palkanmuodostukseen.
Hallitus yrittää vimmatusti nostaa työllisyysasteen 72 prosenttiin. Nousukaudella se voi onnistua, mutta vaikeudet kasvavat taantumassa. Suomessa palkat eivät jousta, vaan laskusuhdanteessa työttömyys lisääntyy ja työllisyysaste laskee.
Häkämies ja Pentikäinen lämpenevät ajatukselle siitä, että työllisyyden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi taantumassa pitäisi palkkojen joustaa eli laskea.
”Kikyssä kirjattiin kriisilauseke suureen osaan sopimuksista. Jos edellisen taantuman aikaan lausekkeet olisivat olleet käytössä, valtava määrä työpaikkoja olisi pystytty säilyttämään. Nyt ajat ovat paremmat, mutta välineiden pitää olla kunnossa. Kriisilauseke ei ole riittävä”, Häkämies sanoo.
Pentikäinen vetoaa maailman talousfoorumiin WEF:iin, jonka mukaan Suomessa on maailman jäykin palkkajärjestelmä.
”Pitäisi päästä siihen suuntaan, että palkka joustaisi yrityksen tilan ja maksukyvyn mukaan. Kun menee hyvin, silloin maksetaan enemmän. Kun menee huonosti, silloin maksetaan vähemmän. Taantumasta nousevat parhaiten ne yritykset, joilla on porukka valmiina.”
Palkkajousto ei onnistu ilman palkansaajille tehtävää vastaantuloa. Häkämies mainitsee työttömyysturvan ja Pentikäinen minimipalkan.
”Minimipalkan voisi tehdä lainsäädännön tai työehtosopimusten kautta”, Pentikäinen sanoo.
”Meidän tiemme on tes-tie. Yrittäjien etu on myös EK:n etu”, Häkämies pyörittää.
Pieni sävyero tässäkin.