Suurin megafoni
Timo Haapala on Suomen kärkkäin politiikan toimittaja. Se ei tarkoita sitä, että poliitikot pelkäisivät häntä. Päinvastoin.
Antti Rinne pitää tervetuliaispuhetta pääministerin virka-asunnon Kesärannan parvekkeella. Puhe ja aplodit ovat jo ohi, kun Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Timo Haapala saapuu pihamaalle.
Haapala on kookas mies, joten sisääntulo huomataan. Hän erottuu toimittajalaumassa päätä muita pidempänä. Aurinkolasit, vaalea puku, kädessä alkumalja.
Elokuiset kesäjuhlat ovat vuotuinen perinne. Pääministerit ovat järjestäneet politiikan toimittajille kutsut ainakin 1970-luvulta lähtien.
Ohjelmassa on ruokailua ja vapaata seurustelua virka-asunnon puutarhassa.
Haapalan tapauksessa vapaa seurustelu ei tarkoita taskulämmintä kuulumisten vaihtoa, pikemminkin äänekästä suun soittamista. Hän seisoo ruokailuteltan tuntumassa ja pilkkaa valtioneuvoston viestintäjohtajaa, jolla on vääränlainen auto. MTV3:n päällikkötoimittaja saa kuulla Fjällräven-repun käyttämisestä.
Rinteen erityisavustajan Matti Hirvolan kanssa Haapala käy ”vanhaa keissiä läpi”. Lopuksi Hirvola toteaa, että seuraavana vuonna täytyy päivittää kutsulistaa, vähän karsia. Leikkimielellä, totta kai.
Senkun jättävät kutsumatta, Haapala sanoo. Juha Sipilän bileissä oli sentään grillilihoja, Rinteellä kanaa ja kasviksia.
Kun valomerkki välähtää Kesärannan pihalla iltakymmenen maissa – tuntia aiemmin kuin Sipilän aikana – Haapala tuomitsee juhlat epäonnistuneiksi ja julistaa poistuvansa ravintola Eliteen. Kuulijat eivät ole varmoja, onko Haapala tosissaan närkästynyt vai onko mesoaminen pelkkää show’ta.
Haapalalle kävi työtapaturma: hän julkaisi Antti Rinteen kotiosoitteen ja sosiaaliturvatunnuksen yli 30 000 Twitter-seuraajalleen.
Timo Haapala on Suomen näkyvimpiä politiikan toimittajia, kenties näkyvin.
Haapalan työnantaja Ilta-Sanomat on viikkolukijamäärällä mitattuna Suomen suurin lehti. Paperiversio ja verkkosivu tavoittavat keskimäärin 2,5 miljoonaa suomalaista viikossa. Pahimmalla kilpailijalla Iltalehdellä on 2,3 miljoonaa viikoittaista lukijaa.
Haapala kuuluu Ilta-Sanomien kuuden erikoistoimittajan ryhmään. Kaksi keskittyy talouteen, kaksi ulkomaihin, kaksi politiikkaan. He kirjoittavat enimmäkseen pääkirjoituksia ja kolumneja.
Haapala kolumnoi nimimerkillä Setä Arkadia.
Setä Arkadia kerää netissä jopa yli 300 000 lukijaa, siihen printin lukijat päälle. Vähintään nettilukijoita on parikymmentätuhatta, mutta silloin tekstit ovat Haapalan mielestä ”akateemista saivartelua huonolla otsikolla”.
Yleensä ne eivät ole akateemista saivartelua. Haapala käyttää kirjoittamisestaan sanaa ”tempaista”.
”Tempaisinpa (setämies)kommentin, jonka sisältö kutakuinkin tämä: Mikäs nuorissa (nais)puheenjohtajissa, mutta kuunnelkaa edes kokeneita…”, hän markkinoi Katri Kulmuni -aiheista kolumniaan Twitterissä.
Myös poliitikot tietävät, että tempaisuilla on iso yleisö.
Kun Antti Rinne palasi alkuvuodesta sairauslomalta, hän antoi haastattelun Haapalalle. Muutkin mediat olivat kärttäneet Rinteeltä paluuhaastattelua, mutta hän meni sen luokse, jonka megafoni on suurin.
Seurasi pieni sotku.
Jutun kuvituksena oli Rinteen sairauslomatodistus, jonka mukaan demarijohtaja palaa töihin 1.3.2019. Jotenkin kuvankäsittelyssä möhlittiin niin, että kuvasta puuttui ensimmäinen numero eli ykkönen. Twitterissä ihmeteltiin, mikä se sellainen todistus on, johon potilas saa itse kirjata paluupäivänsä.
Haapala päätti korjata tilanteen.
Hän tviittasi kännykkäkuvan Rinteen sairauslomatodistuksesta, mutta tuli samalla julkaisseeksi tulevan pääministerin kotiosoitteen ja sosiaaliturvatunnuksen yli 30 000 seuraajalleen.
Työtapaturma ei ole vähentänyt poliitikkojen halua päästä Haapalan puheille. Kun Ilta-Sanomien pääkirjoitus haukkui kokoomuksen oppositiopolitiikkaa ponnettomaksi, puheenjohtaja Petteri Orpo pyysi audienssia:
”Kesätauko alkaa olla takana ja politiikan syksy alkaa tulevina päivinä. Kokoomus on valmiina keskusteluun ja oppositiopolitiikan tekoon. (- -) Tehdäänkö Timo Haapala haastattelu?” -html5-dom-document-internal-cdata]]>” target=”_blank” rel=”noopener”>Orpo tviittasi.
Timo Haapala etenee eduskuntatalon ja lisärakennuksen välistä yhdyskäytävää pitkin kohti kuppilaa. Hissien kohdalla kaksi naista huomaa hänet ja puhkeaa hymyyn. He tervehtivät:
”No kuka se siinä! Sinä senkin!”
He ovat saunaosaston henkilökuntaa. Eduskunnan kulkuluvan hankkineet toimittajat saavat käyttää talon saunaa ja uima-allasta. Naiset moittivat, että Haapalaa ei ole hetkeen altaalla näkynyt.
Eduskuntatalon työntekijät ovat Haapalan työkavereita siinä missä Ilta-Sanomien toimituksen väki.
Työnantajat ovat vaihtuneet – Ilta-Sanomista Kalevaan, takaisin Ilta-Sanomiin, sieltä MTV3:lle ja taas Ilta-Sanomiin – mutta eduskuntatalossa Haapala on rampannut vuosikymmeniä.
”Enemmän kuin lääkäri määrää.”
Kun Haapala muistelee menneitä, hän ei puhu vuosiluvuin vaan käyttää ajanmääreinä pääministereiden sukunimiä.
”Kalevan Helsingin-toimitukseen pätkähti paikka auki siinä Holkerin hallituksen lopulla.”
Harri Holkerin hallituksen lopulla eli talvella 1990. Se oli Haapalan ensimmäinen vakituinen politiikan toimittajan paikka.
”Mullahan tulee 30-vuotistaiteilijajuhla.”
Haapalalle on muodostunut eduskuntatalossa käyntiin rutiini, ”melkein kuin vanhan äijän päivärytmi”.
Kausivaihtelua on, mutta keskimäärin kaksi kertaa viikossa hän kävelee Sanomatalosta Mannerheimintien yli eduskunnan kuppilaan, josta saa viidellä eurolla keiton.
”Nykyään keittoruokaa ei tahdo saada mistään.”
Erityisesti tiistait ja torstait ovat hyviä päiviä tulla. Tiistaiksi maakuntien kansanedustajat ovat palanneet pääkaupunkiin.
”Jos on viikonloppuna jotain tapahtunut, se ajatusten vaihto on silloin eka kertaa siinä.”
Torstaisin on eduskuntaryhmien kokoukset ja kyselytunti.
”Kun sä juttelet kuppilan pöydässä, se vastaa muutamaa lounasta kaupungilla. Toi on sellainen hermokeskus, että tiedät missä mennään.”
Hermokeskuksen löysi myös vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Veronika Honkasalo ensimmäisenä työpäivänään. Hän -html5-dom-document-internal-cdata]]>” target=”_blank” rel=”noopener”>kirjoitti Twitteriin, että kuppilassa ei tarvitse kauan istua ”kun huomaa, missä patriarkaalinen valta pesii ja epäviralliset verkostot kukkivat. Miesten pöydissä, jossa miestoimittajat ja -poliitikot istuvat rinta rinnan.”
Pitkäaikainen keskustakansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila komppasi Honkasalon havaintoja. Hän muisteli Helsingin Sanomille eduskuntavuosiaan: ”Kun Kallin Timo ja Kääriäisen Seppo istuivat samassa pöydässä, ei kulunut aikaakaan niin paikalle tulivat Timo Haapalan johdolla tietyt toimittajat.”
Haapala sanoo, että kuppilassa ”pitäis mennä mihin tahansa pöytään”. Itse asiassa, hän menee yleensä syömään yksin ja muita alkaa liittyä seuraan.
Tänään Haapalankin on tyydyttävä kakkoskerroksen ravintolan riisiateriaan, keitolle kolmoskerroksen kuppilaan ei pääse. Siellä on hallitusmuodon satavuotispäivän juhla, kaikilla tummat puvut.
Ravintolassa ikkunapöytä on vapaa.
Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri kävelee ohi ja tunnistaa Haapalan. He tervehtivät.
Meri huomaa toimittajaa haastattelevan toimittajan.
”Ootko sä uusi?” hän kysyy ja ojentaa kätensä.
”Leena Meri, terve. Ajattelin, että oletko sä täällä opissa. Kokemusasiantuntijan opissa.”
”Nyt kuuluu ihailla Greta Thunbergiä, joka menee veneellä Amerikkaan ja veneen vaihtomiehistöt lentää taivaalla. En mä lähde palvomaan jotain Greta Thunbergiä.”
Haastattelua sovittaessa Timo Haapala on esittänyt arvauksensa jutun kantavasta teemasta:
”Mä tiedän, että tää kääntyy kuitenkin setämiesasteelle.”
”Kato kun minä en kiistä sitä. Mulla ei ole mitään tarvetta kiistää sitä. Mulla on nimimerkkikin sen mukaan.”
Nimimerkki Setä Arkadia syntyi, kun Haapala työskenteli politiikan toimituksessa MTV3:ssa. Hän meni sinne vuonna 1997. Huomenta Suomella oli oma vaalijuna, tehtiin alueellisia vaalitenttejä. Espoon jäähallissa järjestettiin vaalimessut.
”Niin kauheeta panostamisen aikaa, että eihän semmoseen enää.”
”Mutta sitten tässä kattoo maailman murrosta… Netti rupes lyömään läpi.”
Haapalalle se tarjosi uudenlaisen alustan. Hän alkoi kirjoittaa kolumneja MTV3:n sivuille. Palstalle piti keksiä nimi, Setä Arkadia.
Hän kirjoitti kolumneja kuusi vuotta, vuoden 2011 jytkyvaaleihin saakka, ja moderoi kommenttipalstaa itse.
”Yhtäkkiä sinne alkoi tulla huorittelua, muutama tappouhkaus. Katoin, että ei hyvä aika.”
”Jytky muutti keskustelukulttuuria.”
Kommentointi meni niin ala-arvoiseksi, että Haapala lopetti palstan. Kun hän palasi Ilta-Sanomiin vuonna 2016, hän otti nimimerkin uudestaan käyttöön.
”Mulla on ollut tällainen setäajattelu aina.”
Millaista on setäajattelu?
”Sitä, ettei höyrähdä kaikkiin asioihin lentämällä. Ei lähde kouhottaan.”
”Se on sitä tolkun aatetta.”
”Mä en ole mielenosoitusihminen. Enkä allekirjoita mitään aloitteita. Enkä ole kansalaisaktivisti, mihinkään suuntaan… En totisesti.”
”Enkä hyväksy, että Greenpeace kiipeää eduskuntatalon pylväisiin, koska kunnioitan tätä taloa.”
Haapala muistelee, kuinka vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen järjesti mielenilmauksen Berliinin-koneessa. Tämä ei suostunut istumaan paikalleen, koska vastusti turvapaikanhakijan palautusta.
”Vihreiden näkyvin vallankumous tehtiin suihkukoneessa, kun rouva oli lähdössä lomamatkalle! Suihkukoneessa! Mua naurattaa, miten maailma meni…”
”Ja ajattelepa, mikä tilanne on nyt. Nyt kuuluu ihailla Greta Thunbergiä, joka menee veneellä Amerikkaan ja veneen vaihtomiehistöt lentää taivaalla.”
”En mä lähde palvomaan jotain Greta Thunbergiä.”
Haapala sanoo, että ilmastonmuutos on kyllä vakava asia, todellinen ongelma.
”En ole mikään huuhentaali, että alan kiistää.”
Huuhentaali?
”Se on sanonta. Etelä-Pohjanmaalla oli Hohenthal-suku. Se on just sellainen nopeasti reagoiva ihminen.”
Haapala on kotoisin Keski-Pohjanmaalta, Haapajärveltä, maatilalta.
Lukiossa kuuden hengen kaveriporukalla tehtiin lehteä, Settijoki-seutua. Sitä monistettiin koulun kopiokoneilla. Pakinoita, jatkokertomuksia, ”vähän underground-tyyppistä” sisältöä.
Haapala opiskeli Tampereella kolmivuotisen toimittajatutkinnon. Hänen oli tarkoitus valmistua vielä maisteriksi tiedotusopista. Gradu jäi tekemättä, kun hän aloitti Kalevassa.
”Aihe oli muistaakseni joku keskustapuolueen linjat jossain hevon vitun diskurssimenettelyssä tai jotain muuta. Se oli niin ufo kuin tiedotusoppi voi pahimmillaan olla.”
Haapalalle ”todellinen politiikan toimittajan korkeakoulu” oli Esko Ahon hallituksen käänteiden seuraaminen. Ahon hallitus luotsasi lama-Suomea vuosina 1991 – 1995.
Siihen aikaan puhuttiin, että saatettaisiin joutua ottamaan käyttöön kriisilait. Haapala meni eduskunnan pöytäkirjatoimistoon ja pyysi kriisilakipaketin luettavaksi.
”Menin toimitukseen ja aloin kattoa, että herranjumala, säännöstelykuponkeja ja muuta.”
”Siellä oli kassa tyhjänä. Jos [Iiro] Viinanen ei olis saanut Japanista jotain lainaa neuvoteltua…”
”Kyllä se jätti pysyvän jäljen.”
Haapalan mielestä Ahoa edeltänyt Holkerin hallitus oli Suomen kaikkien aikojen surkein, tai ehkä jaetulla sijalla Jyrki Kataisen hallituksen kanssa.
”Holkeri rakensi laman pohjat jakamalla rahaa. Sehän oli hirveetä se rahanjako. Kun tuli Ahon hallitus, ne tajusi, että kaikki on kerta kaikkiaan tööt.”
Koko ajan tapahtui. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä.
”Onneksi olin nuorempi, niin jaksoi mennä. Se oli työntekoa silloin yötä myöten.”
Ahoa seurasi Paavo Lipposen hallitus. Haapala siirtyi Ilta-Sanomiin.
”Se oli mukavaa aikaa. Tapeltiin Lipposen kanssa verissä päin.”
Lipponen lähetti Ilta-Sanomien päätoimittajalle pääministerin joulukortin kohopainatuksilla. Sisään hän oli kirjoittanut terveiset Haapalalle ja tämän työkaverille Pekka Ervastille. Haapala ei muista tarkkaa sanamuotoa, mutta jotenkin näin Lipponen oli kirjoittanut: Teidän verikoirienne kanssa en keskustele enää sanaakaan, ja tämä lausunto ei ole suhdanneluonteinen. (Ervasti muistelee Lipposen kutsuneen heitä verikoirien sijaan nilkeiksi.)
”Kaikki pääministerien ja toimittajien väliset sen jälkeen… Ne on ihan pientä.”
”Mä olen aina arvostanut Lipposta.”
”Ihmiset luulee, että se on tosikko, kun se on tehnyt kovia yleisönosastokirjoituksia. Mulla on aina ollut fiilis, että se nauraa häkättää ittekseen. Provosoi kans tietoisesti.”
Provosoiko myös Haapala tietoisesti esiintymällä kärjekkäämpänä kuin on?
”Paikoin kieltämättä”, Haapala sanoo ja hekottelee.
”Sillä saa jotakin iloa elämään.”
Setä Arkadia menee teksteissään välillä niin pitkälle, että omaa toimitusta hirvittää. Keväällä 2018 hän tempaisi perussuomalaisten Venäjä-kommenteista kolumnin. Tom Packalénista hän kirjoitti, että ”Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi”.
Toimituksessa pelättiin, että kärjistävä heitto johtaisi kunnianloukkausjuttuun.
Verotietojen julkaisupäivänä Haapala kirjoitti: ”…kun pääset esimerkiksi yli 50 000 euron tuloihin, progressio iskee että pääkallo soi: Palkankorotus voi muuttua palkanalennukseksi, kun paikka veroasteikossa muuttuu.”
Oikeasti tällainen palkankorotus ei voi muuttua palkanalennukseksi, mutta Ilta-Sanomat ei oikaissut juttua pyynnöistä huolimatta. Julkisen sanan neuvosto antoi siitä langettavan tuomion.
Samassa kolumnissa Haapala kirjoitti, että ”kämpät Vantaan ja Espoon syrjäkylilläkin maksavat saman kuin New Yorkin Manhattanilla”. Manhattanilla neliöhinnat ovat keskimäärin 17 000 euroa, Vantaan kalleimmillakin alueilla noin 4 000 euroa.
Tätäkään kohtaa kolumnissa Haapala ei muuttanut. Miksi ei?
”Esitän sulle kysymyksen. Saako pakinassa heittää hyperbolan?”
Hyperbola on kirjallinen tehokeino, voimakkaasti liioitteleva ilmaisu.
Nuoret vastustavat ilmastonmuutosta, mistä Haapala vetää Twitterissä yhtäläisyysmerkkejä Kiinaan: ”Maon kulttuurivallankumouksessa lapset pätkivät bambukepeillä setiä hengiltä”.
Haapala on 55-vuotias. Hän on tehnyt suurimman osan työurastaan taistolaisuuden hiipumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Silti kommunismin vaaroilla pelottelu on Haapalan ajattelussa keskeistä.
”Joo. Mä myönnän tän.”
”Olen nähnyt, millaista opportunistista käytöstä on siihen aikaan ollut.”
Opiskeluaikana seurattiin yhteiskunnallista keskustelua ja tehtiin retkiä itänaapuriin. Haapala kuunteli Moskovan suomenkielistä radiota ja ”kikatteli” lähetyksille.
”Välillä on syytä muistella mistä tullaan ja minne mennään.”
Vasemmistoliiton historiaa Haapala muistelee mielellään. Hän oli raportoimassa puolueen perustamiskokouksessa vuonna 1990.
”Se ei muutu miksikään, että perustamiskokouksessa todettiin, että vasemmistoliitto kunnioittaa edeltäjäpuolueiden eli Skp:n ja Skdl:n perintöä.”
”Kun sä menet sitä hihnaa taaksepäin, me palataan Moskovaan ja vuoteen 1918. Siitä on hauska muistutella.”
Vasemmistoliiton kansanedustajaa Anna Kontulaa ei naurata, kun hän kertoo puhelimessa näkemyksensä Haapalasta:
”Lähinnä ihmettelen, että joku maksaa palkkaa hänen kolumneistaan, koska pääsääntöisesti ne on suoraan kopioitu kokoomuskansanedustajien puheenvuoroista.”
”Sanotaanko näin, että hän on meidän toimittajakunnassa sellainen häpeäpilkku, joka toimittajakunnan olisi pitänyt pystyä siivoamaan noin keskeiseltä paikalta jo ajat sitten.”
”Ja nyt puhun pelkästään tuotantonsa perusteella. Hän voi olla henkilönä kovinkin mukava.”
Juhannuksen aikaan sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen kirjoitti, että vaalien jälkeen Haapalan työnantaja on pääkirjoituksillaan ”asemoinut itsensä oppositioon”, vasemmiston, vihreiden ja keskustan hallitusta vastaan.
Haapala ei pitänyt Koivusen kirjoituksesta.
”Toimittajien sympatioita yritetään eritellä… Jättäkääpä toimittajat rauhaan.”
Toisaalta Haapalan kirjoituksia vuosikymmeniä seurannut kollega sanoo, että Haapala haukkuu kaikkia vuoron perään – hän on aina oppositiossa. Tärkeintä on, että klikkejä tulee.
Rinteen hallituksen linjaeroja käsitelleestä tempaisusta hermostunut lukija Ei helvetti! Eiköhän sullekkin ole kertynyt jo tarpeeksi eläkettä? Lähde vetämään! Ja vaihda tuo Setä Arkadia nimimerkki mennessäsi Politiikan Mieshuoraksi. Ilmainen lainaus Summasen Ramilta.
Haapala jakaa palautteen Twitter-seuraajilleen ja vastaa: ”Totta joka sana.”
Vasemmistoliiton Anna Kontulaa ei naurata: ”Lähinnä ihmettelen, että joku maksaa palkkaa hänen kolumneistaan. Pääsääntöisesti ne on kopioitu kokoomuskansanedustajien puheenvuoroista.”
Viime keväänä moni konkarikansanedustaja jättäytyi pois eduskunnasta. Tapani Tölli, Timo Kalli, Seppo Kääriäinen, Eero Heinäluoma, Mauri Pekkarinen.
Eduskunta on nyt naisvaltaisempi ja nuorempi kuin koskaan.
Meno ei ole muutenkaan entisellään. Haapala on huomannut, että toimittajien ja poliitikkojen suhde muuttui vuoden 2008 vaalirahakohussa. Sitä ennen istuttiin yhdessä Eduskuntatalon kupeessa Bottalla täysistunnon jälkeen, sulassa sovussa yli puoluerajojen.
”Kyllä se on loppunut aika lailla. Osa rupesi pelkäämään niin, ettei viitti sanoa mitään.”
”Se on suurin murros, mitä mun aikana on ollut. Siinä tapahtui monta asiaa yhtä aikaa psyykkisesti.”
Onko hyvä vai huono asia, että toimittajat ja poliitikot istuvat vähemmän yhdessä kaljalla?
”Mun mielestä vähän huono. Olen aina pitänyt arvossa sitä, että tapaat ihmisiä ja saat taustatietoja. Tiedät, missä pelin henki menee.”
”Kyllä politiikassa ja politiikan toimittamisessa suhteet on ihan a ja o.”
Kritiikki, se että Suomessa poliitikkojen ja toimittajien välit ovat liian läheiset, on Haapalan mielestä ”vähän noloa”.
”Monesti taustalla on henkilöitä, jotka ei itse tunne ketään eikä pidä mitään yhteyttä. Heillä on lähtökohta, että muutkaan ei saa.”
Kritiikin taustalla on tietysti ajatus siitä, että kavereista jätetään kertomatta ikäviä asioita.
”Poliitikot on tuttuja, ei sun ystäviä. Jos sut lounaalla tai kaljatuopilla lahjotaan, olet ylipäätään väärässä ammatissa.”
Vielä on kysyttävä Sture Fjäderin tapauksesta.
Joulukuussa 2013 Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ilmoitti jättävänsä Linnan juhlat väliin. Fjäderin perheen kissa oli kuollut, hän jäisi kotiin suremaan.
Samoihin aikoihin rauhannobelisti Nelson Mandela kuoli. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt tviittasi suruviestin.
Bildtin viestin alle ilmestyi suomalaisen politiikan -html5-dom-document-internal-cdata]]>” target=”_blank” rel=”noopener”>erikoistoimittajan kommentti: ”What you are thinging abaut the case of ’Sture Fjäder’?”
Haapala ei ollut huomannut uutista Nelson Mandelasta. Hänen ei ollut tarkoitus kommentoida Mandelan kuolemaa koskevaa tviittiä, mutta niin hän epähuomiossa teki.
”Silloin kyllä jo totesin, että tämä ei selittämällä parane.”
Hän selittää kuitenkin. Ensin tulee prologi.
Haapala kertoo Veikko Huovisen novellista, jossa peräkammarin poika maaseudulla alkaa soitella puheluita ympäri maailmaa, sattumanvaraisesti. Hän soittaa Egyptiin ja kysyy, onko Hosni kotona. Norsunluurannikolle, että saisiko norsunluuta keittoon.
Haapala lukee paljon, ja Huovinen on hänen lempikirjailijoitaan. Novellin innoittamana Haapalalla oli tapana tviittailla vähän kenelle sattuu.
”Sönkötin siansaksaa sinne sun tänne.”
Haapala oli havainnut, että paavilla on paljon Twitter-seuraajia, joten hän tviittaili paaville.
”En muista mitä, jotain aivan tyhmää.”
Myös Carl Bildtillä oli paljon seuraajia, Haapala huomasi.
Syntyi ajatus, että lähetänpä tommosen. Haapala naputtelee pöytää kuin näppäimistöä.
”Tosta vaan nopeesti kysäisen, mitä mieltä hän on Sture Fjäderin kissan kohtalosta.”
Näytti siltä, että erikoistoimittaja pilkkasi Bildtiä, Mandelaa ja Fjäderiä, kaikkia yhdellä kysymyksellä. Haapala tajusi sen mutta ei halunnut poistaa tviittiä.
”Sinnepähän jääköön ja hävettäköön itteeni.”
Hänellä ei ole mitään Fjäderiä vastaan. Eikä kissoja. Hänellä on itselläänkin kissa, Jonsku.
Juttua muutettu 28.9.2019 klo 8.15. Lisätty Anna Kontulan sitaatista puuttunut sana ”toimittajakunnan”.