Hukattu mahdollisuus

Perustulokokeilusta olisi voinut olla paljon enemmänkin hyötyä.

näkökulma 12.02.2019 15:40
Roope Uusitalo

© OUTI KAINIEMI

Perustulokokeilun ensimmäiset tulokset julkaistiin viime perjantaina. Tulosten mukaan kokeiluun osallistuneet eivät ensimmäisen kokeiluvuoden aikana työllistyneet sen paremmin tai huonommin kuin verrokkiryhmä.

Perustulokokeilussa 2 000 Kelan rekistereistä poimittua työtöntä sai 560 euroa kuussa perustuloa riippumatta työnhakuinnosta, työnhaussa onnistumisesta tai muista tuloista. Perustulokokeilu on ylivoimaisesti merkittävin pala hallituksen uutta kokeilukulttuuria. Mitä tästä kokeilusta voidaan siis oppia?

Toisaalta paljon ja toisaalta kiusallisen vähän.

 

Saldon positiiviselle puolelle jää onnistuminen kokeilujen käytössä yhteiskunnallisten uudistusten testaamisessa.

Ideoistahan ei politiikassa ole pulaa. Työttömyys on hallitusohjelmissa poistettu jo moneen kertaan, eikä ideapapereiden perusteella julkisen talouden kestävyysongelmastakaan ole mitään jäljellä. Satojatuhansia työpaikkoja ja miljardien säästöjä.

Käytännön toteutus usein hiukan tökkii. Kokeilu on tilaisuus testata ideoita, ja satunnaiskoe on tilaisuus testata niitä luotettavalla tavalla. Satunnaiskokeet ovat rutiinia lääketieteessä, mutta edelleen harvinaisuuksia yhteiskuntatieteessä. Silti yhteiskuntatieteissä tarvittaisiin yhtä kipeästi tietoa erilaisten ratkaisujen toimivuudesta.

Lääkäreitä harvemmin syytetään ideologiaan perustuvista lääkevalinnoista. Yhteiskuntatieteessä tämä on tavallista ja joskus aiheellistakin. Kunnollisilla kokeiluilla tilannetta voisi tasapainottaa.

Perustulokokeilu osoittaa, että lakisääteisiäkin etuuksia voidaan kokeiluluonteisesti muuttaa, jos kokeilun tavoitteet ovat tarpeeksi hyviä eikä kenenkään kohtelu kokeilun vuoksi kohtuuttomasti heikkene.

Tässä on perustulokokeilun suurin positiivinen anti. Saavutus ei ole ihan pieni, ja suomalainen perustulokokeilu on oikeutetusti saanut maailmanlaajuista huomiota.

Mutta silti perustulokokeilu jättää miinussarakkeeseen tarpeettoman paljon kritisoitavaa.

 

Perustulokokeilun toteuttaminen oli kirjattu jo hallitusohjelmaan. Aika pian selvisi, ettei perustuloa ollut mahdollista toteuttaa tutkijoiden suunnittelemalla tavalla. Realistisessa perustulomallissa olisi tarvinnut kiristää myös verotusta. Verottaja ei kokeellisesta verotuksesta innostunut.

Tässä vaiheessa kokeen suunnittelijoiden olisi todennäköisesti ollut aika viheltää peli poikki.

Toinen mahdollisuus olisi ollut lykätä kokeilun aloittamista, kunnes reaaliaikainen tulorekisteri saatiin käyttökuntoon eli tämän vuoden alkuun. Tulorekisterin avulla olisi ehkä ollut rakennettavissa muista tuloista riippuva perustulo, joka olisi jo ollut lähellä realistisempaa perustulon ja verotuksen yhdistelmää.

Tarve käynnistää kokeilu oli kuitenkin kova, ja kokeiltavaksi päätyi malli, jossa perustulo on vastikkeetonta ja sitä maksetaan kaikille saman suuruisena muista tuloista riippumatta. Malli ei ollut lähelläkään alkuperäisissä suunnitelmissa esitettyä suunnilleen kustannusneutraalia versiota.

 

Viime viikolla valmistuneiden ensimmäistä kokeiluvuotta koskevien tulosten mukaan kokeilulla ei ollut juuri vaikutusta työllisyyteen.

Tulos on mielenkiintoinen, mutta sitä on kovin vaikea tulkita. Kokeilu poisti velvoitteen hakea työtä ja ottaa työtarjouksia vastaan siten ehkä vähentäen työllisyyttä. Toisaalta kokeilu, jossa perustulon sai pitää, vaikka työpaikka löytyisi, paransi työnteon kannattavuutta enemmän kuin mikään tämän vuosisadan vero- tai etuusmuutos.

Ongelmana on, että kokeilun perusteella ei tiedetä, kumosivatko nuo vaikutukset toisensa vai olivatko mahdollisesti molemmat häviävän pieniä.

Jos perustulojärjestelmä joskus otettaisiin käyttöön, tämä kysymys olisi oleellisen tärkeä.

Realistisissa perustulomalleissa perustulo verotetaan pois hyvätuloisilta, ja työn vastaanottamisen kannustimet jäävät paljon pienemmiksi kuin kokeilussa.

Perustulokokeilu antaa vähänlaisesti aseita ennustaa, miten tällainen realistinen perustulomalli vaikuttaisi.

 

Perustulokokeilu vaikuttaa toki muuhunkin kuin työllisyyteen.

Jo väliraportinkin mukaan kokeiluun osallistujat olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja uskoivat työllistymismahdollisuuksiinsa verrokkiryhmää enemmän. Valitettavasti nämä tulokset ovat oleellisesti huterammalla pohjalla kuin työllisyyteen liittyvät.

Kyselyyn vastasi noin 20 prosenttia kohdejoukosta eikä tutkimuksen perusteella vielä oikein voi päätellä, selittikö vastauskato ehkä koko vaikutuksen.

Kyselytuloksiin voi vaikuttaa myös niin sanottu Hawthorne-ilmiö. Perustulokokeilu on herättänyt valtavasti huomiota, joka kohdistui luonnollisesti myös kokeilussa mukana olleisiin. Jo tällä voi olla vaikutusta kokeilun tuloksiin.

Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla, kun tietävät olevansa osa koeryhmää. Lääketieteessä ongelma ratkeaa plasebolääkkeillä, mutta plasebohaastatteluja on vaikeampi tehdä.

Kokeen suunnittelijoita ei voi syyttää kokeilun aiheuttaman huomion vaikutuksista. Sen sijaan osa muista ongelmista olisi saattanut ratketa, jos kokeilu olisi noudattanut normaaleja akateemisia käytäntöjä esimerkiksi vertaisarvioinnin suhteen.

Valitettavasti tämänkin kokeilun tulokset julkaistiin ilman tällaista prosessia. Tuloksena debattikin joudutaan käymään seminaarisalien sijaan julkisuudessa.

Roope Uusitalo

Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.

Tarve käynnistää kokeilu oli kova. Kokeiltavaksi päätyi malli, joka ei ollut lähelläkään alkuperäistä ajatusta.

Sisältö