Palkkatuki vai perustulo? Kukaan ei halua työssäkäyvien köyhien alaluokkaa Suomeen
NÄKÖKULMA: Ikävistä asioista ei pääse eroon sillä, että kieltää niiden olemassaolon, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Tein vuonna 2013 Juhana Vartiaisen kanssa raportin Lisää matalapalkkatyötä. Provokatorisen otsikon takana oli näkemys, että rakenteellisen työttömyyden suuri massa on vähän koulutetuissa. Tälle joukolle soveltuvia töitä on liian vähän.
Rakenteelliseksi työttömyydeksi arvioitiin 1980-luvun lopulla vähän yli kaksi prosenttia, nyt jo yli seitsemän prosenttia.
Suomessa vieroksutaan matalatuottoisen työn mahdollistamista, koska ehdimme tuudittautua niin hyvään. Vielä 1980-luvulla työn kasvava kysyntä suuntautui tasaisesti koko väestöön. Suomi oli matkalla sosiaaliseen onnelaan.
Tämä ilo tyssäsi 1990-luvun lamaan. Lama vain joudutti sitä, mikä tuleman piti. Digitalisaatio ja globalisaatio ovat vähentäneet hyväpalkkaisia duunariammatteja tahtiin, joka on verrattavissa maatilojen lopettamiseen 1960-luvulla. Unelma tasa-arvoisesta työelämästä meni pirstaleiksi.