Pääkaupunkiseudulla taimenen poikaslaskennoista iloinen yllätys – Työtä silti riittää, puroja pitäisi kunnostaa 30 000 kilometriä

Valtion pitäisi panostaa yhä enemmän purojen ja jokien kunnostukseen, sanoo Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä.

Henrik Kettunen
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kevään 2020 aikana pääkaupunkiseudulla tehdyissä taimenen poikaslaskennoissa joka kolmannessa purossa poikasmäärät ovat kasvaneet huomattavasti.

”Esimerkiksi Longinojalla havaittiin tämän kevään parhaalla laskennalla 497 pienpoikasta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin aiemmin”, kertoo Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä.

Yhdistyksen aktiivit ovat jo useamman vuoden kunnostaneet ja elvyttäneet pääkaupunkiseudun vesialueita talkoovoimin.

Tarkkailukohteita ovat olleet Longinojan lisäksi muun muassa Helsingin Haaganpuro, Konalanoja, Mätäjoki sekä Espoossa Monikonpuro, Mankkaanpuro ja Vantaalla Pakkalanpuro, Kylmäoja sekä Vantaankoski.

Kettunen on erittäin tyytyväinen saatuihin tuloksiin.

”Pakkalanpuro on aiemmin kärsinyt lentokenttäalueelta tulevista glykolivesistä. Puroa on kunnostettu useaan eri otteeseen vuodesta 2013. Tänä keväänä lisääntyminen oli ensimmäisen kerran onnistunut. Poikasia löytyi kunnostetuilta soraikoilta yhteensä 49.”

Espoon Monikonpuron ylemmiltä kutualueilta pienpoikasia löytyi myös ensimmäistä kertaa, yhteensä 62.

”Voi sanoa pääkaupunkiseudun taimenen keskeisimmillä kutupuroilla lisääntymisen onnistuneen merkittävästi odotettua paremmin. Havaintojen perusteella voi poikastuotannon olettaa olevan erittäin hyvässä nosteessa.”

Kettusen mukaan pienpoikaslaskentaa tehdään alueilla, joissa taimenten tiedetään tai oletetaan edellisenä syksynä kuteneen. Todennäköisimpiä paikkoja ovat kutupesän lähettyvillä olevat rantaviivan kivikot ja soraikot.

”Hyvän taskulampun valossa tehdyssä laskennassa pienpoikasia näkee helposti enemmän kuin päivällä. Uudellamaalla paras tarkkailun ajankohta on yleensä toukokuun loppupuoli ja hetki auringonlaskun jälkeen.”

Taimenen poikanen. © Mika Järvinen

Vaelluskala ry:n aktiivit aikovat mitata myös soraikkojen kaltevuuksia. Tutkimuksissa arvioidaan kutupohjien virtausolosuhteita. Kettusen mukaan mallia on haettu Tanskasta, jossa soraikkojen kaltevuuksiin on kiinnitetty huomiota jo vuosia.

”Kaltevuus vaikuttaa kutupohjien puhtaana pysymiseen, mädin kehitykseen ja lisääntymisen onnistumiseen. Mittauksilla saadaan täsmätietoa kutualueiden korjauskunnostuksiin.”

Kettusen mielestä Suomen valtion pitäisi yhä enemmän panostaa purojen ja jokien kunnostukseen. Poliitikot ovat jakaneet kärkihankerahaa teknisesti heikkoihin kalatieprojekteihin.

Suomessa on edelleen kymmeniä tippavoimaloita ja patoja, jotka estävät vaelluskalojen nousun Suomen jokiin.

”Liian monet isommat hankkeet saavat rahoituksia vesivoimayhtiöiltä, jolloin muut intressit ovat helposti keskiössä ja vaelluskalat pikemmin sivuroolissa. Toivoisin valtiolta sujuvuutta ja vauhtia velvoitepäivityksiin, pitkäjänteistä rahoitusta alan tutkimukseen ja osaamisen kehittämistä sekä hyvää neuvontaa.”

 

Vaelluskalojen elinympäristöihin perehtynyt erikoistutkija Pauliina Louhi Luonnonvarakeskukselta myöntää, että purojen ja jokien kunnostuksia toteuttavat tahot ovat yhä enemmän järjestöjä, yhteisöjä, kalatalousalueita, osakaskuntia ja muita vapaaehtoisia.

Louhen mukaan Lukessa tehdään laajasti joki- ja purokunnostuksia, mutta työsarkaa riittää paljon.

”Pienpoikasten haasteina ovat yleensä niiden elinympäristöjen liettyminen ja kiintoaineen kertyminen. On hyvä, että vapaaehtoiset jaksavat vuodesta toiseen kohentaa elinympäristöjä. Suomessa on arvioitu olevan noin 30 000 kilometriä kunnostuksen tarpeessa olevia puroja, joten haaste on valtakunnallisesti mittava”, Louhi sanoo.

Suomessa on kaiken kaikkiaan purovesiä yli 100 000 kilometriä. Kaikkialla ei myöskään ole vapaaehtoisia innokkaita jokikunnostajia, vaikka tarvetta olisi. Luke tekee pääkaupunkiseudulla seurantaa ja sähkökalastusta muun muassa Longinojalla ja Vantaankoskella.

”Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pienempiä virtavesiä seurataan ja elvytetään suhteessa vähemmän. Pääkaupunkiseudulla saatuja kokemuksia ja toimintatapoja voisi helposti soveltaa ja monistaa muualle maata”, Vaelluskala ry:n Kettunen arvioi.

 

Yksi syy jokikunnostusten vähyydelle on se, ettei ely-keskukset tee enää itse vesistökunnostuksia, vaan ne ovat enemmänkin myöntämässä rahoitusta eri hankkeille.

Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus tukee kalatie- ja kunnostushankkeita yhdeksällä miljoonalla eurolla. Hankkeisiin vaaditaan myös yksityistä rahaa.

Kansallinen kalatiestrategia ja monet muut hankkeet ovatkin tärkeitä, mutta panostuksia tuskin koskaan on vaelluskalojen näkökulmasta liiaksi. Suomessa syödystä kalasta edelleen yli 80 prosenttia tulee ulkomailta, vaikka maassa on tuhansia järviä ja jokia.