Nuoret kertovat kieltenopiskelusta: Ruotsiin voi rakastua ja opettaja voi olla liian hauska

Kotimaa 27.9.2012 12:09

Kieltenopiskelu kouluissa on vähentynyt. Millaista se sitten on, vapaaehtoisen kielen lukeminen? Onko ruotsi aina tuskaa, saksa pelkkää kielioppia ja espanja täynnä elämyksiä? Neljä nuorta kirjoittaa omista kokemuksistaan.

Kellokosken lukiosta ainoana ranskan ylioppilaskokeeseen osallistunut Pauliina Vanninen harjoitteli studiossa. Kuva Markus Pentikäinen.

Vapaaehtoisruotsi – eräs rakkaustarina

Emilia Ahopelto, 20

Olen opiskellut ruotsia vapaaehtoisesti ala-asteelta asti. Välillä olen listannut aineen inhokikseni ja välillä olen odottanut tunteja kuin kuuta nousevaa. Arvosanojen puolesta olen ollut keskinkertainen opiskelija.

Kahden viime vuoden aikana olen kuitenkin oppinut enemmän ruotsia kuin koskaan ja olen päätynyt kielikylpyyn ruotsinkieliseen työpaikkaan.
Koulussa sain välillä kiitettäviä, välillä erittäin välttäviä koetuloksia. Tuntui, etten oppinut yhtään mitään ruotsin tunneilla. Tuntui kuin tieto olisi valunut minusta pois.

Yläasteen loppupuolella aloin kuitenkin hahmottaa ruotsin merkittävyyttä. Mielestäni olisi ihanteellista, jos tässä maassa voisi mennä missä vain asioimaan sujuvasti suomeksi tai ruotsiksi.

Tajusin myös sen, että Ruotsin prinssi on aika komea ja olisi mukava päästä prinsessaksi. Prinsessan täytyisi osata ruotsia, joten aloin opiskella. Motivaationi huomasi opettaja, joka nosti ruotsin arvosanaani kahdella numerolla päättötodistukseen. Ruotsi jatkui lukiossa, ja motivaationi oli yhä korkealla.

Ylioppilaskirjoituksista pääsin ruotsin osalta nippa nappa läpi. En kuitenkaan lannistunut vaan aloin opetella entistä enemmän ja pohtia, mikä minun ja ruotsin välillä mättää. Pian huomasin ymmärtäväni ruotsia sujuvasti. Suurin ongelmani oli kielen tuottaminen suullisesti tai kirjoittaen.

Omasta mielestäni on tärkeintä tulla toimeen esimerkiksi matkoilla itselle vieraan kanssa. Itse uskalsin vasta keväällä 2012 avata suuni ruotsiksi toiselle ruotsia puhuvalle.
Loppukesästä päädyin hakemaan ruotsinkielistä työpaikkaa, jossa työskentelisin ruotsinkielisten lasten parissa. Kieli oli aluksi kankea kuin rautakanki.

Viime viikolla laitoin keittiönkaapin oveen lapun, jossa oli ruokailuun liittyviä sanoja ainoastaan ruotsiksi. Kauheasti en tee politiikkaan liittyvillä sanoilla mitään seitsemänvuotiaiden kanssa, mutta jouduin kysymään erikseen kahdeksanvuotiaalta, mikä on lusikka ruotsiksi (ett sked, muuten).

Miksi opiskelen ruotsia yhä näin aktiivisesti? Ruotsin kielen osaaminen avaa portteja muihin skandinaavisiin kieliin ja maihin. Tiivistetysti pidän ruotsin kielen osaamista suurena vapautena, ihanuutena sekä mahdollisuutena, jonka haluan hyödyntää.

Miten sen vanha kampanjaslogan menikään; ”ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen”? Olen ottanut mahdollisuuden vastaan ja rakastunut ruotsiin, niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

Kirjoittaja on valmistunut ylioppilaaksi Eiran aikuislukiosta keväällä 2012. Hän työskentelee Apolloklubben rf:n iltapäiväkerhon ohjaajana ja kuuluu Nuorten ääni -toimitukseen.

Miksi sain saksasta ysin?

Robert Sundman, 18

Aloitin pitkän saksan lukemisen neljännellä luokalla, koska englannin opiskeleminen ei ollut siihen mennessä tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia.
Vaikka saksaa ei kuullutkaan joka päivä televisiosta, eikä se vaikuttanut myöskään yhtä hienolta kieleltä kuin ranska, oli valinta omalla kohdallani luonteva – olin saanut kokemusta saksan kielestä jo saksankielisessä päiväkodissa.

Ala-asteella toisen vieraan kielen opiskeleminen tuntui melko sujuvalta, ja motivaatio sekä taito olivat myös kielen opiskelemisen edellytyksiä: jos oppilas ei menestynyt englannissa, saattoivat opettajat pohtia, olisiko hänen parasta jättää aloittamatta toisen pitkän kielen opiskeleminen.

Yläasteella motivaatio katosi. Usein muut oppilaat kuuntelivat tunneilla musiikkia, jos edes vaivautuivat paikalle. Moni lopetti saksan lukemisen, ja oma kielenopiskelunikin alkoi takkuilla. Peruskoulun päättötodistukseen sain silti kauniin yhdeksikön.

Helpottaakseni opiskelutaakkaani päätin vaihtaa pitkän saksan lukiossa B2-saksaan. Harmistuksekseni sain huomata, että vasta yläasteella saksan aloittaneet opiskelutoverini olivat minua huomattavasti taitavampia. Datiivi, akkusatiivi ja genetiivi sujuivat heiltä ilman minkäänlaista päänvaivaa.

Aloin pohtia, opinko yläasteella sittenkään mitään. Sainko yhdeksikön vain, koska olin ainoa paikalle vaivautunut?

Kirjoittaja opiskelee Kallion lukiossa Helsingissä ja kuuluu Nuorten ääni -toimitukseen.

Yksin ranskan tunneilla

Pauliina Vanninen, 18

Olen opiskellut lukiossa pakollisten kielten, englannin ja ruotsin, lisäksi ranskaa ja italian alkeet. Näiden kielten opiskeluun minua on kannustanut kiinnostus maiden kulttuuria kohtaan.

Koulussani italiasta ei voitu järjestää enempää kursseja, mutta ranskan tunteja sain, vaikka olenkin ainut ranskan lukija vuosiluokallani. Minusta on hienoa, että pystyn opiskelemaan ranskaa koulussani, vaikka virallinen ryhmäkoko ei täyty.

Yksityistunneissa on omat etunsa: opettaja voi keskittyä juuri minun tarpeisiini opiskelussa. Mutta myös haasteita on. Koska olen ainut oppilas, tunteja pidetään normaalia vähemmän (vain kolme viikossa) ja saan sen takia paljon läksyjä.

Joudun opiskelemaan paljon itsenäisesti. Esimerkiksi niiden jaksojen aikana, jolloin minulla muuten ei olisi ranskaa, saatan tehdä kirjan kappaleita eteenpäin, jotta ne kaikki kerittäisiin käydä läpi.

Kielten lukemiseen minua on kannustanut vanhempani, mutta ehkä suurin vaikutus oli saksalaisella vaihto-oppilaalla, joka muutama vuosi sitten asui meillä vuoden ajan. Englannin puhumisesta tuli minulle silloin jokapäiväistä, ja lisää innostusta kieliin sain siitä, kuinka hyvin vaihto-oppilaamme oppi suomea.

Vaihto-oppilaamme ansiosta olen uskaltanut myöhemmin lähteä mukaan koulumme kansainvälisiin projekteihin. Osaamiseni ranskan ja italian kielessä ovat mahdollistaneet sen, että olen päässyt projektien mukana Ranskaan ja Italiaan.

Viime kesänä olin kesälukiossa Ranskassa. Matka oli ikimuistoinen kokemus ja erittäin antoisa, sillä kaikki oppitunnit ja aktiviteetit pidettiin ranskaksi. Nyt olen miettinyt mahdollisuutta lähteä lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään.

Kieltenopiskelu on rikastuttanut elämääni, ja maailmankuvani on laajentunut. Olen myös entistä avoimempi ja suvaitsevampi. Kielten opiskeluun liittyvillä matkoillani olen tutustunut henkilöihin, joihin pidän edelleen yhteyttä. Varsinkin ranskalaiset ystäväni ovat kannustaneet minua kielenopiskelussa, minkä ansiosta osallistun nyt ranskan ylioppilaskirjoituksiin.

Opiskelu saattaa joskus tuntua tylsältä ja vaativalta, mutta oman kokemukseni perusteella sanon, että se on todella työnsä arvoista. Minusta on hienoa pystyä ilmaisemaan itseäni eri kielillä ja näin saamaan ulkomaalaisia tuttavuuksia, joiden luo voi vaikka päästä joskus lomailemaan.

Matkailun lisäksi kielet ovat erittäin tärkeitä myös työelämässä, varsinkin nyt globaalistuneessa maailmassa. Suosittelen todella, että jokainen valitsisi itseään kiinnostavan kielen ja opiskelisi sitä vaikka itsenäisesti.

Kirjoittaja on abiturientti Kellokosken lukiosta Tuusulasta.

Aikaa on vienyt että oppii

Nuutti Sinisalo, 17

Olen opiskellut espanjaa kohta neljä vuotta, ja olen opintojen kanssa vieläkin melko alussa. Opiskelen espanjaa, koska uskon sen hyödyttävän minua tulevaisuudessa ja olen kiinnostunut Etelä-Amerikasta.

Opettajamme ovat vaihtuneet vähän väliä. Toiset heistä ovat olleet parempia ja toiset huonompia. Usein on tuntunut tunnin alussa, että pää on auttamattomasti tyhjä sanoista ja rakenteista. Uskon, että en ole ollut ongelmani kanssa yksin.

Kun olin yläkoulussa, oli ilmassa villejä huhuja siitä, että kouluumme tulisi uusi valinnaisenkieli. Ennen ensimmäisen tunnin alkua luokan edessä oli valtavasti innokkaita oppilastovereitani. Kun valtasimme luokan, piti hakea muutama ylimääräinen tuolikin.

Ensimmäinen opettaja oli keski-ikäinen nainen, jolla oli heti alussa ongelmia meidän kanssamme. Me emme olleet mistään rauhallisimmasta päästä. Pidin pienistä monisteista ja ryhmätehtävistä. Niiden ansiosta koko luokka hiljentyi. Muuten en nähnyt tunnilla tehtävien asioiden edistävän opiskeluani. Läksyjä teki vain harva.

Opiskelimme puuduttavasti kielioppia. Aine, jota aluksi pidin elämääni mullistavana, muuttui pikku hiljaa niinkin puuduttavaksi, että en voinut ajatella muuta kuin tunnilta pois pääsyä.
Asiat muuttuivat, kun ensimmäinen opettaja ei enää jaksanut yhteenottojemme takia.

Uusi opettaja astui puikkoihin. Hän oli nuori ja kiivas ja myös aidosti kiinnostunut kielestä ja espanjankielisten maiden kulttuurista. Jos tunnilla ei ollut ajoissa tai tehtävät olivat tekemättä, saattoi saada passiivista vihaa niskaansa.

Opettaja oli viisas ja nuorekas. Vaikutti siltä, että auktoriteetti oli palannut. Kovan työn jälkeen opettaja alkoi saada meitä ruotuun. Opetus muutti mielekkäämmäksi. Kävimme välillä jopa tutkimassa espanjan kieltä netistä, meitä informoitiin tulevista tapahtumista, kuuntelimme lauluja ja ennen kaikkea puhuimme.

Jo ennen seuraavaa lomaa hyväksi todetun opettajan piti siirtyä muualle.

Syksyllä seuraava opettaja teetti aivan aluksi meillä muutaman testin. Huonosta osaamistasosta johtuen jouduimme aloittamaan jokseenkin alusta. Opettaja oli Etelä-Amerikasta muuttanut. Hän oli hauska, ja hänen karismansa ja harmaantuvat hiuksensa purivat meihin. Jopa niin hyvin, että olisimme hyvin voineet keskittyä opiskeluun. Hänen opetustyylinsä oli kuitenkin vauhdikas ja sekava. Sitä sekoittivat entisestään lukuiset tarinat nyrkkeilystä ja elämästä slummeissa. Hän käytti opetuksessaan niin paljon espanjaa, joka ylitti tasomme, että olimme pudota kärryiltä.

Ysiluokan viimeiset ajat kuluivat, ja keskittyminen tuntui mahdottomalta. Opettaja oli kaikesta huolimatta inspiroiva. Päätin vielä yrittää ja jatkaa opiskelua myös lukiossa.

Peruskoulun viimeisiin tehtäviin kuului puheemme arviointi. Istuimme vuorotellen juttelemassa opettajan kanssa. Sain sanotuksi vain sen, kuinka syön aamupalan ja lähden sen jälkeen kouluun. Kun pohjanoteeraa koulussa, se ärsyttää suunnattomasti. Minähän vietän suurimman osan ajastani siellä.

Puuduttava prosessi, jota opettajat kutsuvat kieltenopiskeluksi, kesti kaksi vuotta. Yli puolet luokasta oli vaihtanut kotitalouteen, käsitöihin ja muihin aineisiin jo ensimmäisen vuoden aikana.

Vaikka opettajien kanssa kuviot ovat muuttuneet aina, syytän osalta itseäni huonosta menestyksestä espanjassa. Olin laiska ja selittelin itselleni, miten kotiin päästyäni luen pitkään ja hartaasti. Kun pääsin kotiin, tein kotitehtävät vain niistä aineista, joissa oli tiukka linja läksyihin.

Olen aina pitänyt opettajista, jotka ovat aktiivisia ja läsnä opetuksessa, jotka eivät vain lätki tehtäviä eteen ja heittele uusia sanoja taululle, ja jotka uskaltavat käyttää omaa ääntään.
Mielestäni on mietittävä myös kieliopin tärkeyttä. Jos kielten opiskelua pystyttäisiin ohjaamaan enemmän aktiiviseen kielen käyttöön, niin kaikki oppisivat jotakin, ei vain ne jotka pitävät pänttäämisestä.

Kun tulin lukioon, aloitin espanjan opiskeluni pisteestä nolla. Sain tuurikseni huomata, että minua tervehti taas se sama hyväksi todettu, muualle siirtynyt opettajani. Joka tosin sai taas siirron uuteen kouluun.

Lukiossa kielten opiskelu tehostui paljon. Kun vanhenee, tulee enemmän tulevaisuuden haaveita, haluaa haastaa itseään ja motivaatio kasvaa. Kesti kuitenkin jostain syystä monta vuotta, ennen kuin aloin tosissani opiskella kieltä, josta pidän.

Kirjoittaja opiskelee Kallion lukiossa Helsingissä ja kuuluu Nuorten ääni -toimitukseen.

Lue myös

Jotta suomalaisen peruskoulun menestys jatkuisi, koulun olisi uudistuttava. Mitä lapsille ja nuorille pitäisi sinun mielestäsi opettaa? Koulupuulla voit tehdä oman koulu-uudistuksesi.

Hallituksen yritys kohentaa kieltenopiskelua peruskoulussa ei vakuuta opetuksen asiantuntijoita.